Ihmiset

Kansanedustaja Satu Hassi: Vain ikä suojaa ahdistelulta - eikä aina sekään

Kansanedustaja Satu Hassi kertoo hauskoissa nuoruusmuistelmissaan vasemmistoradikaalien intomielisestä toiminnasta lukiolaisten Teiniliitossa. Mutta hän kirjoittaa myös ahdistelusta ja raiskauksesta, jotka hämmensivät pikkutytön mieltä. "Jos nainen saa elää elämänsä ilman seksuaalista ahdistelua, hänellä on hyvä tuuri", Satu Hassi sanoo.

Kansanedustaja Satu Hassi, 66, päätti jo vuosia sitten, että kun hän kirjoittaa nuoruuden muistelmansa, hän kirjoittaa myös siitä, kuinka kaksi naapuruston muutaman vuoden vanhempaa teinipoikaa raiskasi hänet 11-vuotiaana.

Viime keväänä, kun käsikirjoitus juuri ilmestyneisiin muistelmiin nimeltä Mannerheim-solki ja punalippu oli valmistunut, ei kukaan osannut aavistaa, että naisten kokemaa seksuaalista ahdistelua alettaisiin pian paheksua ympäri maailmaa #metoo-kampanjan myötä.

Nyt Satu Hassille sataa haastattelu- ja esiintymispyyntöjä ajankohtaisen ahdistelukeskustelun vuoksi.

”Valtaosa naisista on kokenut jonkinlaista seksuaalista ahdistelua. Jos nainen saa elää elämänsä ilman seksuaalista ahdistelua, hänellä on hyvä tuuri”, kansanedustaja ja kirjailija Satu Hassi sanoo.

”Raiskaukset ovat paljon yleisempiä kuin ajatellaan, ja keskuudessamme kulkee raiskattuja naisia enemmän kuin päältä arvaisi”, hän jatkaa.

Vaikeneminen ei auta

Pikkutyttö ei uskaltanut kertoa poikien tekemästä väkivallasta kenellekään. Satu pelkäsi tulevansa raskaaksi. Kauheinta mitä tytölle olisi voinut tapahtua 1960-luvun alussa, oli saada lapsi avioliiton ulkopuolella. Vasta kun kuukautiset alkoivat parin vuoden päästä, hän vapautui raskauden pelosta.

”En edes ollut kuullut sanaa raiskaus. Oli kyse myös aikakaudesta: jostakin 11-vuotias tyttö oli saanut käsityksen, että poikien tekemä rikos oli tytön häpeä, joka piti vain salata”, Satu Hassi sanoo.

Moni luulee raiskauksia harvinaisemmiksi kuin ne ovat, koska niistä ei uskalleta kertoa. Ei edes Suomessa, tasa-arvon mallimaassa.

”Mutta raiskaukset ja ahdistelu eivät poistu vaikenemalla.”

Ahdistelua kaikkialla…

Satu Hassia ärsyttää ajatus, että nyt #metoo-vyöryn myötä jotkut näyttävät luulevan, että seksuaalinen ahdistelu olisi uusi ilmiö.

Ahdistelua on ollut ties kuinka kauan.

Ensimmäisen ahdistelun Satu Hassi koki kuusi-seitsemänvuotiaana, kun hän oli kaverinsa kanssa leikkimässä voimistelutelineillä läheisen koulun pihalla. Vieras setä alkoi kosketella tyttöjä ja työnsi kätensä heidän alushousuihinsa.

Kun tyttö kertoi äidilleen asiasta, hän sai nuhteet. Mieleen tuli outo syyllisyys. Jäi epäselväksi, miten tyttöjen olisi pitänyt toimia.

Nuorena naisinsinöörinä Satu Hassi joutui miesvaltaisissa työpaikoissaan tottumaan tyttökalentereihin, joita roikkui seinillä milloin mitäkin teknistä hilavitkutinta mainostamassa. Työmatkoilla tiesi, milloin ja kenelle hotellihuoneen ovea ei kannattanut avata.

”Joitakin miehiä selvästi häiritsi, että nainen tulee hänen ammattiinsa, jota nämä olivat pitäneet  miesten alueena.”

… ja  kaikilla tasoilla

Ruotsin ulkoministeri, entinen EU-komissaari Margot Wallström on kertonut EU-illallisista, joilla hän sai tuntea miehen käden polvellaan.

”Asema suojelee ahdistelulta, mutta ei täysin sekään. Ainoa, mikä suojelee jossain määrin, on ikä”, Satu Hassi sanoo.

Eikä edes ikä anna suojaa täysin. Tiedetään, että niin vauvoja kuin vanhoja naisia raiskataan.

Ahdistelu, josta pitää vaieta, luo järjestelmän, jossa naiset ja miehet elävät kovin erilaisissa todellisuuksissa. Puhurin lailla etenevä #metoo-kampanja tekee näkyväksi jotain, minkä tähän asti ovat nähneet lähinnä naiset.

Ahdistelu on ylimääräinen este

Ahdistelun hiljainen salliminen luo maailman, jossa monet naiset itsekin rajoittavat itseään. Ajatellaan, että ei pidä liikkua tiettyyn aikaan tai tietyissä paikoissa, täytyy varoa pukeutumistaan ja sanomisiaan, miettiä, antoiko itse jotenkin aihetta ei-toivottuun huomioon.

”Näin naisille luodaan ylimääräinen kynnys, joka pitää ylittää”, Satu Hassi sanoo. Ilmiö vaikeuttaa esimerkiksi etenemistä uralla.

Hän pohtii, onko 11-vuotiaana koettu raiskaus yksi syy siihen, että häntä on ollut helppo syyllistää. Jos hän kohtaa kohtuuttoman syytöksen, ensimmäinen tunnereaktio on syyllistyä, kunnes järki ehtii toimia ja sanoo, että nyt vaatimus oli kohtuuton.

”Olen tehnyt paljon työtä häpeän voittamiseksi.”

Mielistelemättömyys ärsyttää

Radikaali Teiniliiton aktiivi päätti jo lukiolaisena, että ulkonäön murehtiminen on ajanhukkaa, pikkuporvarillista hapatusta. Miksi surra sellaista, jolle ei mitään voi. Jos on pienirintainen ja isoleukainen, niin sitten on.

Satu Hassi vierasti myös naisellista koristautumista, kuten korkokenkiä ja meikkiä. Hän ompeli itse Marimekon kankaista hihattomia mekkoja, joiden alla käytti usein isänsä vanhaa valkoista paitaa.

”Jotkut miehet ovat ehkä kokeneet minut ärsyttäväksi, koska en ole mielistellyt heitä. Perussyy ärsyyntymiseen lienee kuitenkin se, että olen ottanut vapauksia, joita kaikki eivät haluaisi naisille antaa. Olen ollut suulas, näkyvä ja aktiivinen. Otin jo nuorena kantaa ja olin valmis väittelemään.”

Lasikattoa ei kannata silitellä

Miespuolinen tuttava on todennut, että Satu Hassi on aina käyttäytynyt kuin lasikattoa ei olisi olemassakaan.

”Ei se lasikatto silittelemällä rikki mene. Tarvitaan naisia, jotka eivät hyväksy sitä.”

Satu Hassi on luonut komean uran poliitikkona ja elänyt hyvää perhe-elämää. Toki ensimmäinen avioliitto kariutui siihen, että vastavalmistunut diplomi-insinööri ja nuori äiti ei halunnut jäädä tukemaan vain miehen uraa.

”Jouduin taistelemaan oikeudestani haluta jotakin omaa.”

Raiskauksesta voi toipua

Nyt Hassi on isoäiti ja käsissä on tuore muistelmateos, joka perkaa hauskalla ja henkilökohtaisella tavalla Suomen nuorison radikalisoitumisen aikaa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.

Seurakuntanuoresta ja partiolaisesta tuli äärivasemmistolainen maailmanmuuttaja. Kunnes maailma muuttui ja Satu muuttui: perhe-elämä herätti feministin, luonnon saastuminen ympäristöaktivistin.

Kirjailijaksi ryhtyneestä tekniikan asiantuntijasta tuli tamperelaisen kunnalliselämän kautta valtakunnallinen poliitikko, Vihreän puolueen puheenjohtaja ja ympäristöministeri.

”Minulle on käynyt elämässä hyvin. Jouduin pikkutyttönä toipumaan raiskauksesta omin voimin, mutta sain itsetuntoa ja elämänuskoa muulla tavalla.”