Ihmiset

Rockmuusikko Kari ”Kärtsy” Hatakalla on harrastus, johon ei jokainen heavymuusikko taivu

Viisikymppinen muusikko aloitti jumppatuntien säestämisen jo pikkupoikana ennen aerobick-buumia, joka toi urheilusaleihin kevyet kannettavat mankat.

Silloin tällöin, tiheimmillään pari kertaa viikossa metalliyhtye Waltarin keulahahmo Kärtsy Hatakka sulkee ­kotioven jo aamutuimaan ja lähtee keikalle ihan tavallisena Hatakan Karina.

Näinä aamuina hän kävelee ko­toaan helsinkiläisestä Jallukan muusikoiden talosta joko ruotsinkieliseen työväenopistoon Arbikseen tai Kampin palvelukeskukseen.

Sähköbasso jää kotiin, sillä perillä ei soiteta metallia., vaan sähkö kytketään maltilliseen kosketinsoittimeen.

”Tällä tavalla tulee pidettyä yllä pianonsoittotaitoa ja lähdettyä aamulla ajoissa liikenteeseen. Olen vähän semmoinen, että jään ­illalla helposti kukkumaan, jos ei ole aikataulua”, Kari sanoo.

Lue myös: Musiikin vaikutus terveyteen on kiistaton – nämä asiat sinussa tapahtuvat, kun kuuntelet musiikkia.

Sittemmin Kärtsy on alkanut treenata vanhaa iskelmää

Karilla on ollut tämä erikoinen harrastuksensa jo teinipojasta asti. Kun Waltari ei resua kiertueillaan ­ympäri maailmaa, Kari säestää kosketinsoittimella erilaisia liikuntaryhmiä, enimmäkseen ikäihmisiä.

Alkuaikoina Helsingissä oli toistakymmentä muutakin säestäjää. Sitten iski aerobicbuumi, joka toi jumppasaleihin kevyet, helposti liikuteltavat mankat.

Kari ja hänen veljensä jatkoivat. Muut taisivat lopettaa.

”Nuorena improvisoin ja vetelin vähän vasemmalla kädellä, mutta nyt vanhemmalla iällä on oikeasti motivaatiota opetella. Olen alkanut treenailla 1940-luvun iskelmää ja kaikkea sellaista, mistä vanhempi ikäpolvi tykkää”, Kari kertoo.

Jumppaajien suosikki Syyslaulu rentouttaa ja rauhoittaa

Alkutunnista Kari soittaa reippaampaa musiikkia, loppurentoutusta kohti tahti rauhoittuu. Varmoiksi hiteiksi hän tietää vaikkapa kappaleet When the Saints Go Marching In tai Village Peoplen YMCA.

”Ja jos loppurentoutuksessa vedän vaikka Höstvisan (Syyslaulu), mummot ovat ihan tohkeissaan.”

Jumppaajat tietysti tykkäävät elävästä musiikista.

“Ei mankka pysty seuraamaan opettajaa, minä pystyn koko ajan. Minun on helppo luovia tilanteen mukaan”, Kari sanoo.

Punatukkainen heavymuusikko otetaan lämpimästi vastaan, vaikka hän pölähtäisi paikalle suoraan Waltarin keikalta.

”Skene vaihtuu, mutta musiikki on ikuista”, Kari naurahtaa.

Lue myös Seura.fi: Sir Elwoodin hiljaisten värien Juha Lehti eli pitkän nuoruuden ja tuli isäksi lähes 50-vuotiaana: ”Kun pieni ihminen luottaa, hänelle ei halua aiheuttaa hätää ja pettymystä”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 6/22.