Kauko Röyhkä: ”Olen joutunut olemaan isä itselleni”

Kauko Röyhkä on kulkenut aina omaa, hyväksi katsomaansa tietä. Nykyisin Aurajoen vartta juoksee mies, joka on joutunut olemaan isä itselleen. Kun äiti hiljattain kuoli, Kauko oli vieressä ja piti kädestä.

Tuttu, tavaramerkiksi muodostunut virne viipyilee Kauko Röyhkän kasvoilla. Se paljastaa hampaat ja vetää silmät sikkuraan.

– En usko, että olen muuttunut ollenkaan. Huomasin 17-vuotiaana, että osaan tehdä biisejä ja kirjoittaa. Niitä hommia teen yhä, 56-vuotias Kauko Röyhkä juttelee turkulaisravintolan pöydässä.

Miehen hiuksiin ja partaan on tullut harmaita raitoja. Mielipiteet ovat suoria kuten ennenkin.

Röyhkä on turkulaistunut. Hän muutti kaupunkiin vuonna 2009 ja hankki vaimonsa Olga Välimaan ja poikansa Kaarlon kanssa asunnon puutaloidyllistä, Martin kaupunginosasta. Turun hinnat olivat Helsinkiä järkevämmät, Kaarlolle haluttiin turvallinen kasvuympäristö eikä Kauko itsekään välittänyt kulkea Helsingin ”juoppo-junissa.” Kaukon tyttäret edellisestä liitosta, Leila ja Anita, jäivät Helsinkiin, mutta käyvät isän luona usein.

Hetkinen. Onko keskiluokkaista elämäntapaa kritisoinut rockmuusikko keski-ikäistyttyään kääntänyt takkinsa?

– No missä mun pitäisi asua? Jokilaivassako? Vaiko puumajassa? Röyhkä napauttaa.

Sitten hän virnistää.

– Kyllä me Olgan kanssa bailataankin. Ei meistä ole vielä tuulipukuporukkaa tullut.

Vaimonsa kanssa Kauko Röyhkä tekee musiikkia Uhrijuhla-yhtyeessä. Työteliäällä miehellä on lukuisia muitakin kokoonpanoja ja joku kirjakin aina työn alla.

Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä

– En jää koskaan eläkkeelle. Äitini jäi eläkkeelle 55-vuotiaana. Hän katseli viimeiset 30 vuotta lähinnä tv-sarjoja. En voisi kuvitella itseäni sohvalle telkkarin ääreen. Haluan tehdä koko ajan jotain uutta.

Äitinsä Kauko hautasi viime talvena.

Pidin äitiä kädestä

Kauko (Jukka-Pekka Välimaa) kasvoi yksinhuoltajaäidin ainoana lapsena 1960–70-lukujen Oulussa.
Viimeisiksi vuosikseen iäkäs äiti muutti Turkuun, lähelle Kaukon perhettä. Se oli Kaukosta hyvä ratkaisu, koska silloin äiti oli keskellä elämää. Oulussa äidillä ei läheisiä enää ollut.

– Turussakin äiti kyllä asui itsekseen, Tuomiokirkkoa vastapäätä, eikä tarvinnut mitään apua. Mutta täällä hän pääsi tapaamaan lapsenlapsiaan, siskojaan ja sai tuntea itsensä tarpeelliseksi. Äiti oli kova shoppailemaan ja soittelemaan puhelimella.

85-vuotias äiti sai sairauskohtauksen marraskuussa tavaratalossa, kun oli ostamassa Kaarlolle syntymäpäiväkorttia.

– Joku elvytti äidin siellä ja hän eli vielä viikon letkuissa sairaalassa. Ei äiti pystynyt enää puhumaankaan. Ihmisen loppu on usein karu.

Kauko oli kuoleman hetkellä äitinsä vieressä ja piti tätä kädestä.

– Sanoin hänelle, että kaikki on hyvin. Äiti oli aina huolehtinut, että pärjätäänkö me, onko vaatteita ja rahaa. Saatoin sanoa rehellisesti, että kaikki on hyvin.

Köyhyys oli häpeä

Pieni asunto ja pienet kuviot. Sellaista oli elämä Kauko Röyhkän lapsuudessa. Noin 16-vuotiaaksi
hän asui äitinsä kanssa yksiössä, jossa asui pitkään myös Kaukon täti.

– Äiti kävi töissä 40 kilometrin päässä Iissä, kuutena päivänä viikossa. Hän oli tavaratalossa osastonhoitajana ja tuli illalla myöhään kotiin. Vietin paljon aikaa tätini kanssa. Täti kuunteli aina radiota, kutoi ja luki naistenlehtiä. Minä leikin ja kuulin radiosta biisejä.

Nuoren pojan elämää väritti köyhyys, joka oli häpeällinen asia. Äiti pitikin huolta, että niukkuus ei näkynyt ulospäin. Hän huolehti, että Kaukolla oli siistit vaatteet.

– Meidän piti esittää varakkaampia kuin olimme. En saanut kertoa koulussa, että mulla ei ole isää ja me asuimme yksiössä. En voinut myöskään tuoda kavereita kotiin. Jos ovikello soi, katsoimme ovisilmästä, että kuka siellä on.

Koulusta olisi voinut hakea stipendejä tai saada vaatelahjoituksia, mutta niitä ei Välimaan perheessä haettu.

– Äiti oli hyvin ylpeä ihminen.

– Minusta köyhyydessä ei ole mitään salaamista. Jos olisin rikkaasta kodista, häpeäisin sitä enemmän.

Äiti toivoi pojastaan akateemisesti koulutettua. Hän oli hyvin pettynyt, kun Kaukon kirjallisuuden opinnot Turun yliopistossa pian keskeytyivät ja rock vei nuorta miestä. Steppaillen–albumi ilmestyi vuonna 1980. Samana vuonna ilmestyi myös Kaukon esikoisromaani Tien laidalla Waterloo.

– Kirjallisuuden opiskelun äiti ymmärsi, koska kirjailijat olivat hänestä arvokkaita ihmisiä. Musiikkihommiani hän alkoi tajuta vasta kun sain muualta arvostusta.

Luontopoika pellossa

Lapsuuden kesät Pellossa, mummolassa olivat Kaukolle hauskaa aikaa.

– Sain kirjaimellisesti elää pellossa. Mummo oli liian vanha vahtimaan mua.

– Kuljimme paikallisten kundien kanssa päiväkausia pitkin metsiä ja kalastelimme. Olin kaupunkilaispoikana Lapissa vähän ulkopuolinen, mutta pääsin mukaan, koska olin kiinnostunut luonnosta ja sota-ajan tarinoista. Joskus kundit pyydystivät raudoilla kettuja ja piisameja ja joskus ampuivat kissojakin, jotka menivät sorsa-alueelle.

Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä

Äiti ja mummo eivät halunneet puhua Kaukon kanssa sota-ajasta tai yleensäkään vanhoista asioista.

– Kaikki ikävä kuten se, että saksalaiset polttivat heidän kotitalonsa, haluttiin unohtaa. Sen sijaan puhuttiin Marimekosta ja Artekista, jotka eivät ole koskaan merkinneet mulle yhtään mitään.

– Se oli hyvin juuretonta se meidän homma. Paljon oli silmänlumetta.

Silti Kauko Röyhkä ei pidä itseään juurettomana.

– Mun juuret ovat itse rakentamassani lapsuudessa. Uskoin luontoon, kavereihin ja bändeihin.

– Kuuntelin aluksi Pink Floydia ja muita bändejä, joiden musassa oli eteerisiä tunnelmia, usvaisia niittyjä. Englantilainen musiikki sekoittui maail-maani ja on vaikuttanut sellaisiin biiseihini kuin Maa on voimaa (1985).

Halusin takas pohjoiseen/heräsin eksyneenä ryteikköjen keskellä/hämärässä, keskiyöllä. /Halusin niin, halusin niin, halusin maan voiman nousevan suon mudasta/menevän mun jalkapohjiin. (Maa on voimaa)

– Äiti osti kyllä kirjoja, koska se ajatteli, että sivistyneessä kodissa pitää olla näyttävä kirjahylly. Vaikka pärjäsin hyvin koulussa, äiti sai raivokohtauksia jos luin muita kuin koulukirjoja tai kuuntelin musaa. Meininki kotona ei ollut kovin loogista. Se oli vähän raskasta.

Röyhkää harmittaa, että hänellä ja äidillä ei ollut sellaista henkistä yhteyttä, jota hän olisi kaivannut. Taiteesta ei voinut keskustella.

– Mutta kun yhteyttä ei ollut, niin ei ollut.

Isä itselleen

Naisten keskellä kasvamisesta on seurannut se, että Kauko Röyhkä on tullut naisten kanssa aina ”hyvin juttuun.”

Tyttöjen unelmoinnin kohteeksi muusikko tuntee kuitenkin olevansa jo liian vanha.

– En tiedä olenko koskaan sellainen ollutkaan, mutta olen itse pitänyt huolta, että olen saanut naisseuraa. Tykkään naisista, joissa on sekä älyä että seksiä.

Aika ajoin Kauko Röyhkä on kaivannut isällistä hahmoa elämäänsä, koska ei ole elänyt oman isänsä kanssa.

– Jos olen tavannut jonkun vanhan, viisaan, karismaattisen miehen, olen toivonut, että se huomaisi mut ja ottaisi oppipojakseen. Mutta niin ei ole käynyt.

Kauko Röyhkä katsoo tiukasti kohti ja sanoo, että on joutunut olemaan isä itselleen. Ja on onnistunut siinä ihan kohtuullisesti. On hän toki sekoillutkin, mutta se ei kaduta.

– Olen kumminkin pitänyt itseni luovana ja terveenä. En ole esimerkiksi alkoholisoitunut.

Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä

Kauko Röyhkä on harrastanut lenkkeilyä 1980-luvulta lähtien. Nykyisin pitkä mies juoksee Aurajoen rantoja pitkin.

– Jos en liiku, muutun heikoksi.

Kuolemaa hän ei pelkää.

– Tossa äidin tapauksessahan sen suunnilleen näki, mitä se on. Sitä toivon, että lähtö aikanaan tapahtuu nopeasti. Että ei tarvitsisi olla raakkina muiden ihmisten armoilla. Haluan olla vitaalinen loppuun asti.

Vaikka moni tietää Lauralle-kappaleen ja joku muistaa nuoren Röyhkän Suomen ensimmäisestä
tositv-ohjelmasta, Aikapommi, mikään koko kansan villitsijä muusikko ei ole koskaan ollut. Itse hän sanoo tehneensä aina marginaalitaidetta.

Kauko Röyhkän imagokin on ollut melko rankka; hieman outo ja rääväsuinen omantien kulkija. Esikuvikseen hän mainitsee muun muassa Lou ReedinTimo K. Mukan ja Henry Millerin.

– En ole mikään Carl Larsson -tyyppi. Olen ottanut julkisuuskuvassa riskejä, noussut perse edellä puuhun mutta päässyt silti vihreälle oksalle, artisti virnistää.

– En ole pystynyt tekemään koko kansan musaa kuten Juice Leskinen tai Eppu Normaali. Teen vain sellaista, mihin itse uskon. Onneksi yleisöni on ollut uskollista ja elättänyt mut 35 vuotta.

Muusikko-kirjailijan tulot ovat koostuneet pienistä puroista: musiikista, kirjoista, käsikirjoituksista, kuunnelmista ja lehtijutuista.

Röyhkä sanoo kestäneensä osakseen tulleen kritiikin, koska ei omaa ”herkkähipiäistä taiteilijaluonnetta, joka ottaa kaiken raskaasti.”

– Mä olen aika kovakin tyyppi. Välinpitämätön.

Kaikki hyvin

Kauko Röyhkä on tovin hiljaa ja siemaa punaviiniä, kun kysyn, että kai vuodet ovat häntäkin jotenkin muuttaneet.

– Mä tienaan paremmin kuin ennen ja mulla on elämässä asiat aika hyvin.

– 2000-luvulla hajotin Kauko Röyhkä -bändin, jonka kaikki olivat nähneet jo liian monta kertaa. Ryhdyin tekemään projekteja, ensin Riku Mattilan kanssa, sitten Severi Pyysalon kanssa. Ja tein mä yhden levyn Mikkelin kaupunginorkesterinkin kanssa.

Parhaana tekonaan Röyhkä pitää sitä, että opetteli soittamaan kitaraa niin hyvin, että kykenee tekemään soolokeikkoja.

– Yhdessä vaiheessa sain melkein kaikki rahani niistä. Viime vuosina olen saanut paljon rahaa kirjoista, joita olen tehnyt muun muassa Ville Haapasalosta ja Arman Alizadista.

Nyt työn alla on ruokakirja, Makujen matka – Georgia (Docendo), yhdessä Haapasalon kanssa.

Kaukosta on ollut hauska kirjoittaa Ville Haapasalosta ja miehet tulevat keskenään hyvin juttuun.

– Villen tarinat ovat kuin kapakassa kerrottuja juttuja. Hänelle on tapahtunut paljon ja hän on elänyt eriskummallisen elämän.

Myös puoliso Olga on ollut kirjojen teossa mukana. Pari tutustui 15 vuotta sitten.

– Olga on nainen, joka halusi elää sitä elämää, jota minä elän. Hänen kanssaan elämä on ollut harvinaisen mutkatonta.

Olga on Kaukoa 17 vuotta nuorempi.

– No joo, Kauko vastaa selvästi tyytyväisenä kysymykseen, pitääkö nuori vaimo hänetkin nuorena.

Kaarlon syntymä oli heille pieni kriisin paikka.

Molemmat kun olivat boheemeja ja melko kokemattomia vauvan hoidossa, vaikka Kauko jotain tyttöjensä vauva-ajoista muistikin.

– Kun asuntoomme tuli putkiremontti, lähdimme kahdeksi kuukaudeksi Berliiniin ja Kreikkaan Kaarlon kanssa, joka oli vauva. Se meni hyvin, vaikka kaikki varoittelivat meitä. Uhmaikäisen kanssa reissaaminen oli vaikeampaa kun lelut lentelivät ravintolassa.

Kauko Röyhkä sanoo olevansa isä olemalla läsnä.

– Olen varmaan enemmän kotona kuin moni päivätyössä käyvä mies.

Kahdenkeskisestä ajasta Kauko ja Olga ovat osanneet pitää huolta. Yhdessä he ovat käyneet esimerkiksi Lapissa vaeltamassa.

– Olemme myös itsekkäitä vanhempia. Jos lähdemme yhdessä pidemmälle matkalle, Olgan äiti ottaa Kaarlon kontolleen. Myös tätini, joka hoiti minua lapsena, auttaa Kaarlon hoidossa.

Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä

Ikaria kuin Pello

Vaikka Kauko Röyhkä keikkailee bändiensä kanssa yhä noin sata päivää vuodessa, osaa mies jo lomaillakin.

Kesäkuussa Kauko, Olga ja Kaarlo ovat tavanneet tehdä pitkän ulkomaanmatkan. Usein se on suuntautunut Kreikkaan mutta myös Kroatiassa, Montenegrossa ja Italiassa on käyty.

– Nykyisin haluan viettää välillä kunnon lomaa. Yritän olla silloin tekemättä mitään. Enkä välitä tavata silloin ketään muita kuin omaa perhettäni.

Ikaria-saari sijaitsee Itä-Kreikassa. Sen pienessä kylässä jokunen vuosi sitten vietetty loma oli erityisen onnistunut. He olivat vuokranneet talon rannalta. Kissoja käyskenteli pihalla.

– Illan pimeydessä oli hienoa katsoa kauempana kulkevien laivojen valoa. Hyvin pienenä tuikkuna näkyi kylä toiselta saarelta. Tunnelmassa oli jotain samaa kuin siinä, kun poikana pyörin Pellon luonnossa.

Lue myös:

Lasse J. Laine linturetkellä
Minna Lindgren ja naurattava vanhuus
Sari Kaasinen & tytär Kiisa: ”Lähdimme kumpikin kotoa nuorina”
Aira Samulin: ”Mieliteot pitää toteuttaa”

Keskustelu

Kommentoi juttua: Kauko Röyhkä: ”Olen joutunut olemaan isä itselleni”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X