Tarinat

Kirjailija Katariina Vuori on myös fysioterapeutti ja meriarkeologiaan erikoistuva arkeologi: ”Olisi hienoa, että jokainen voisi etsiä itselleen sopivan työn ja elämäntavan"

Oululainen Katariina Vuori oli jo kymmenvuotiaana päättänyt tulla kirjailijaksi. Nyt hän kertoo useista intohimoistaan ja monista ammateistaan.

Jos kirjailija Katariina Vuori olisi kasvi, hän olisi ehdottomasti rönsyilevää tyyppiä. Joko juoru tai rönsylilja, tai ehkä ­jokin vehkalajikkeista.

”Sellainen, joka ottaa ensin spurtin ja sitten vasta miettii”, Katariina sanoo.

Rönsyilevä on määritelmä, joka tekee Katariinalle oikeutta. Hän on seurannut polveilevaa polkuaan uteliaana ja vailla ennalta lukkoon lyötyä suunnitelmaa. Sillä tavalla matkasta on tullut mielikuvituksellinen.

Lue myös: Kun tuberkuloosi erotti vauvat äideistään – lue tarina joulumerkkikotien lapsista

Tie on vienyt hänet aavikolle tekemään fysioterapeutin töitä. Seuraavassa käänteessä se on johdattanut purjehtimaan maailman meriä viideksi vuodeksi.

Kun tie kymmenen vuotta sitten vei kirjailijaksi, siinäkin hommassa hän on rönsyillyt. Hän on kirjoittanut monenlaisia teoksia tietokirjoista perhe­tragedioihin ja kepeisiin romaaneihin. Jotkut tietävät hänet siitä, että viime elokuussa hän opetti televisiossa julkkiskokki Gordon Ramsayta tekemään ruokaa saunassa.

”Innostun helposti asioista, eikä silloin voi tehdä muuta kuin antaa mennä.”

Tässä jutussa käymme viidessä hetkessä, joissa Katariina on antanut mennä.

2019: Katariina Vuori ja kiinanruusun mielipide

Katariinalla oli ennenkokematon kirjoitusvire. Tekstiä pulppusi niin, että kahdessa viikossa romaanin prototyyppi oli käytännössä valmis. Katariina aavisti, miksi kirjoittaminen sujui kuin unelma.

Hänen kiinanruusunsa kukki.

Kasvi-ihmiset tietävät, että kiinanruusun kukinta ruokkii luovuutta kuin bensa liekkejä. Mutta kahden viikon kuluttua ilmeisen draamantajuinen kasvi pudotti kaikki kukkansa.

”Ehkä hänen mielestään tekstini ei ollut niin hyvää kuin mihin hän oli antanut mahdollisuuden. Yhtä kaikki, minusta tuntui, että en pystynyt enää jatkamaan.”

Voi olla, että kiinanruusulla oli sanomista romaanin aiheeseen. Katariina nimittäin kirjoitti teosta, jossa päähenkilö Silvia hurahtaa huonekasveihin sellaisella vimmalla, että niistä tulee tärkeämpiä kuin aviomiehestä.

Yhtymäkohtaa omaan elämään löytyy sen verran, että myös Katariina pitää kasveista. Niin paljon, että hänellä on niitä kotona seitsemänkymmentä, mutta ei niin paljon, että hän olisi addiktoitunut kasviharrastukseen kuten kirjan Silvia, joka saunottaa kasvejaan.

Ehkä kiinanruusu loukkaantui, kun se ohitetaan romaanissa maininnalla. Sen sijaan posliinikukat ja neulavehka ovat suuressa roolissa, ja kirjassa annetaan ohjeita niiden hoitamiseen.

Lopulta Katariina sai kuin saikin Kasvun paikka -romaanin valmiiksi ilman kiinanruusun vetoapua. Se ilmestyi tänä keväänä.

1981: Haistakaa kukkanen!

Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa Katariina lähetti julkaistavaksi kymmenvuotiaana. Teos oli käsin kirjoitettu, kolmen sivun mittainen tyttökirjoja imitoiva tarina pyörätuoliin joutuneesta kanadalaistytöstä, joka taisteli tiensä sikäläiseen Sydneyn kaupunkiin opiskelemaan. Tarinassa heijastui pikku-Katariinan käsitys siitä, että kurjuus oli avain onneen.

Kustantamosta vastattiin.

”He kiittivät käsikirjoituksesta, mutta huomauttivat, että olisi eduksi, vaikka ei välttämätöntä, kirjoittaa se kirjoituskoneella. Ohessa oli lista Suomen kustantamoista. Olin aivan tohkeissani.”

Katariina laittoi puolen vuoden viikko­rahat likoon ja tilasi Nuoren Voiman Liitosta käsikirjoituksen arvostelun.

Kritiikki saapui postilähetyksenä ja oli murskaava.

Arviossa pidettiin epäuskottavana sitä, että invalidityttö olisi siihen maailmanaikaan lähtenyt Kanadasta opiskelemaan Australiaan. Haistakaa kukkanen, ajatteli Katariina. Kanadassakin on Sydney! Tepä vasta vähän tiedätte.

”Tuli kauhea viha, kun arvostelija ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Se lannisti. En enää ajatellut alkavani kirjailijaksi. Sen sijaan aloin urheilla.”

1997: Katariina Vuori suuntaa aavikolta avomerelle

Katariina oli valmistunut fysioterapeutiksi 24-vuotiaana. Se oli ollut kakkosvaihtoehto, sillä alun perin hän oli tähdännyt liikunnanopettajaksi. Nuoruusvuosina Katariina oli pelannut jääpalloa SM-tasolla, ratsastanut, tanssinut balettia, ohjannut aerobic-ryhmiä ja kokeillut kaikkea mahdollista potkunyrkkeilystä triathloniin.

Yliopiston liikuntatieteellisen ovet eivät silti auenneet.

”Pääsykokeissa piti tehdä varsahyppyjä tamburiinin tahdissa. Olin harjoitellut niitä ennen kokeita niin paljon, että sain pohkeeni jumiin. Koepäivänä en päässyt edes rappuja alas. Homma kaatui siihen.”

Fysioterapia innosti Katariinaa yhtä lailla. Samoin kuin se, että hän lähtisi ulkomaille töihin heti, kun olisi valmis.

Katariina suuntasi Espanjaan ja löysi töitä fysioterapeuttina. Sieltä tie vei pian töihin Arabiemiraatteihin.

Puolentoista vuoden kuluttua, vuonna 1997, hän irtisanoutui, myi huonekalunsa ja lähetti loput tavarat Suomeen. Päätös oli yhtä aikaa hetken mielijohde ja intuition sanelema siirto. Hän oli kohdannut Suuren Seikkailun. Se tarkoitti yksitoistametristä purjealusta ja sen australialaista kipparia, josta tuli Katariinan poikaystävä.

He seilasivat etelän meriä viiden vuoden ajan. Välillä he ankkuroituivat ja tekivät töitä kerätäkseen rahaa seilaamiseen. Noiden vuosien aikana Katariina oli oppaana valaiden tarkkailualuksella, kirjoitti juttuja lehtiin, kokkasi Singaporessa Suomen suurlähetystössä ja vastasi kuntosalista Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdassa. Elämiseen kaksi ihmistä tarvitsi vain sata dollaria kuukaudessa.

2002: Makkaran haju teki Katariina Vuoresta kirjailijan

Yhtenä päivänä vene lillui keskellä Intian valtamerta, kun Katariina yhtäkkiä kuvitteli haistavansa makkaran ja sinapin tuoksun. Kuvitelma laukaisi muiston. Hänen mummonsa oli savustanut saunan kiukaan pesässä märkään sanomalehteen käärittyjä lahnoja.

Katariina oivalsi, että kukaan ei ollut hoksannut tehdä saunakeittokirjaa. Hän päätti itse tehdä sellaisen. On makkaran hajun ansiota, että Katariinasta tuli kirjailija.

Kirjan aika koitti kuitenkin myöhemmin, sillä rantauduttuaan takaisin Suomeen Katariina ryhtyi opiskelemaan arkeologiaa Oulun yliopistossa. Vuotta myöhemmin hän suuntasi Kanadaan opiskelijavaihtoon lukeakseen meriarkeologiaa – ranskaksi.

Saunakeittokirjan aika tuli muutama vuosi ja elämänkäänne myöhemmin. Silloin Katariina oli toimittaja ja kahden tyttären äiti. Hän julkaisi kirjan omakustanteena, mutta sittemmin myös Tammen kustantamo kiinnostui siitä, ja se julkaistiin uudelleen kauniina kirjana.

Omalaatuinen kokkausidea rantautui myös Gordon Ramsayn taustatiimin korviin.

Kirjailijan uran alettua Katariina jätti vakituisen työpaikkansa sanomalehti Kalevassa, mutta jatkoi vapaana toimittajana. Ne työt oli kuitenkin pakko pian jättää.

”Kävi yhä useammin niin, että kun lähestyin jotakin kustantamoa käsikirjoituksella, sain kustannussopimuksen.”

Lue myös Anna.fi: Sisusta koti kauniiksi viherkasveilla

2022: Hylky kuivalla maalla

Innostuminen on rönsyliljan ominaisuuksia kantavalle Katariinalle sisäsyntyistä. Hän on hämmästynyt ja vähän ärsyyntynytkin siitä, että varsinkin iän myötä innostumistaan joutuu usein puolustelemaan.

”Ihmislaji on vuosimiljoonien ajan ollut tutkija: kokeillaanpa, mitä tällä kivenmurikalla saisi aikaan, tai mennäänpä katsomaan, mitä horisontin takana on. Nykyaika ­tarjoaa ihmiselle aika epälajinomaista elämää.”

Viime vuodet Katariina on tutkimusmatkaillut enimmäkseen kirjoituspöytänsä ääressä. Sille on käytännölliset syy, sillä tyttäret tarvitsevat häntä kotona.

Kun korona-aika vei matkailumahdollisuudet, Katariina teki kesken jääneet arkeologian opintonsa loppuun. Tutkimuskohteeksi löytyi hylky oululaisen hotellin takapihan parkkipaikan alta. Paikka on vanha satama, jonne hylky oli hautautunut maan kohotessa. Seuraavaksi hän aikoo jatkaa hylyn tutkimuksia ja väitellä tohtoriksi.

”Kun ihminen ei enää halua oppia uutta eikä ole utelias etsimään, elämä on eletty.”

Juttu julkaistu Kotiliedessä 10/2022.