Sirpa Kähkönen

Kirjailija Sirpa Kähkönen: ”On ihanaa, kun jouluna ei ole mitään sovittua”

Mikä tekee joulutunnelman? Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoo, kuinka hän valmistautuu jouluun.

”Rakkaimmat joulumuistoni ovat ajalta, jolloin tyttäreni oli pieni. Lapsen ilo ja innostus pienistä asioista tarttuu.

Vähitellen olen alkanut ymmärtää, miksi isovanhemmat haluavat lapset ja lapsenlapset jouluksi luokseen. Ilman lapsia jouluaatto on vain lepopäivä.

Mieleeni on jäänyt ensimmäinen joulu äitinä. Imettämisen ohessa improvisoidun joulun aikana ymmärsin, että kaikki tapahtuu joka tapauksessa, turha hermoilla.

Nyt Aino on jo 18-vuotias, ja vietämme joulua perheen kesken. Suku on kaukana Kuopion seudulla. Kuten joka vuosi, aamuvarhain aatonaattona haemme tyttären kanssa Rosendahlin liikkeestä Hakaniemen hallista graavilohta ja -siikaa sekä joskus mätiä tai savustettua ankeriasta. Tunnelma on hyvä, vaikka väkeä on liikkeellä paljon.

Koti koreaksi

Valmistaudun joulunviettoon pienin askelin. Pidän punaisesta, ja pelkistettyyn kotiimme ilmestyy pikkuhiljaa tonttuja, kynttilöitä ja punaisia pöytäliinoja.

Tykkään leipomisesta ja aion tehdä stollenin tapaista joulupullaa sekä valmistaa jotakin marsipaanista. Tyttären kummitäti tuo hedelmäkakun.

Joulukuusen haemme metsäylioppilailta. Sen pitää olla korkea ja pörheä. Lapsena ihastelin isoäidin ihanan kimaltelevaa joulukuusta, joka oli koristeltu latvasta alas asti, ja haluan oman kuuseni olevan yhtä runsas.

Olemme perineet laatikollisen kuusenkoristeita anopiltani. Hän koristeli kuusen aina jonkin teeman mukaan. Poimin mieluisimpia koristeita kiiltävien, mattahohtoisten, kultaisten ja hopeisten pallojen joukosta ja yhdistelen niitä itse hankkimiini tai lahjaksi saamiini koristeisiin.

Hiljaisuus on palkitsevaa

Huopainen joulukuusi

”Huovasta tehty pullokuusi muistuttaa anopista, joka on antanut sen. En tiedä, miksi viinipullon päällä pitää jouluna olla kuusi, mutta banaaliudessaan esine on tärkeä, ja myös vähän vitsikäs.”

Minulle joulu ei ole lavaste, vaan jokainen koriste tuo mieleen muistoja jostain ihmisestä.

Aattona katsomme aina televisiosta Joulupukin Kuuman linjan. Kun Aino oli pieni, yritimme soittaa sinne monesti, mutta emme päässeet läpi.

Nautin, kun Lahdentie ja muut isot väylät hiljenevät. Hiljaisuus on palkitsevaa, koska elämä on niin aikataulutettua.

On ihanaa, kun jouluna ei ole mitään sovittua tai suunniteltua. Kukaan ei oleta minun tekevän tai sanovan mitään.”

Juttu on julkaistu Kotiliesi 23/2016 -lehdessä.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Kirjailija Sirpa Kähkönen: ”On ihanaa, kun jouluna ei ole mitään sovittua”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X