Lemmikit

Koiriin hurahtanut Sanni, 36: ”Koiran kanssa on pakko nauraa”

Sulo on suloinen mutta omapäinen koira. Naksutinkoulutuksella Sanni Laine sai siitä ihanan kaverin, jonka kanssa ilon aiheita löytyy ihan pienestäkin.

Ulkoilemassa he ovat tiivis pari. Sanni ohjaa suuntaa ja Sulo poukkoilee ja intoilee, vilkaisee emäntäänsä, lipaisee tämän nenää. Kysyy häntä vatkaten, että eikö meillä ole kivaa, eikö?

Naisen ja koiran yhteiselo ei kuitenkaan lähtenyt aivan kitkatta käyntiin.

”Meillä oli aluksi Sulon kanssa vaikeuksia, se kun on niin omatahtoinen. Pentuaikana tuntui toisinaan siltä, että se nakertaa meiltä kaikki sormet ja varpaat”, Sanni kertoo.

Sanni löysi netistä ohjeet naksutinkoulutukseen. Siinä koira saa herkun äänimerkin jälkeen, kun on ensin toiminut halutulla tavalla. Sen avulla koira voi esimerkiksi oppia keskittymään ja olemaan paikallaan.

”Naksuttimen avulla pääsimme parissa päivässä nakertelusta ja kiukkuamisesta. Sen jälkeen Sulo on ollut tosi ihana kaveri.”

Sisällä Suloa jännittää vieraat ihmiset ja se pyytää päästä välillä omaan rauhaan parvekkeelle. Ei ihme, sillä Sanni kertoo ettei heillä juuri käy aivan vieraita.

Kun alkujännityksestä päästään, Sulo on kuitenkin sosiaalinen.

”Sulo tulee onneksi hyvin toimeen muiden koirien, varsinkin tyttökoirien kanssa. Jäniksiin se suhtautuu vain, että hauska tutustua ja kissat ovat sille kavereita.”

Saippuakuplia keskellä yötä

Sannin elämässä merkittävä onnen hetki oli myös se, kun hän tapasi miehensä kahdeksan vuotta sitten. Pari tutustui ensin netissä, jossa he keskustelivat jonkin aikaa ennen tapaamista.

Kun ensimmäinen tapaaminen oli sovittu, Sanni sairastui influenssaan.

”Olin kovassa kuumeessa, mutta särkylääkkeen voimin jatkoin silti miehen kanssa viestimistä. Hän piristi minua humoristisilla viesteillään niin, ettei sairastaminen ole ikinä tuntunut kivemmalta.”

Miehessään Sanni arvostaa luotettavuutta, rauhallisuutta, eläinrakkautta. Kun tämä yhdistyy huumorintajuun, siitä voi seurata mitä vain.

”Kerran kun yöllä heräsin ja menin vessaan, löysinkin mieheni sieltä. Hän puhalteli myrkyttömiä saippuakuplia kissalle, joka niitä innoissaan jahtasi.”

”Toisena yönä yllätin hänet katsomassa kissa sylissä lintuvideoita you tubesta. Koska kissa niistä niin piti. Hän jaksaa aina yllättää.”

Sulon seuraksi Julle

Sanni ehti elää vuosia yksin, ilman koiraa. Se oli tylsää ihmiselle, jonka lapsuudenkodissa oli niin kissoja kuin koiriakin.

Karvakaverin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi viisi vuotta sitten. Silloin suhde miehen kanssa oli jo vakiintunut ja elämä muutenkin uomissaan.

”Mietimme, minkälainen koira olisi kiva. Ainakin sen pitäisi olla energinen, että jaksaa touhuta. Ja ettei olisi niin vahtiviettinen, että kerrostalossa haukkuisi kaikki.”

Ja niin kotiin muutti Sulo, suuri ja karvainen sekarotuinen koira, joka tykkää olla kaikessa mukana.

Kissa Julle muutti tälle seuraksi vuoden päästä. Hyvin ne tulevat toimeen keskenään.

Koko porukka muutti miehen työn perässä pari vuotta sitten Jyväskylästä Espooseen. Sanni oli tosin aina ajatellut, ettei viihtyisi pääkaupunkiseudulla.

”Mutta viihdynkin hyvin, sillä täällä ei tunnu lainkaan siltä, että asuisi isossa kaupungissa. On metsää vieressä ja silti palvelut lähellä.”

Muuton jälkeen Sanni etsi työtä. Hän huomasi rappukäytävässä ilmoituksen, jossa lähellä asuva näkövammainen haki henkilökohtaista avustajaa.

”Arvasin hänen pitävän koirista. Nyt hänen opaskoiransa ja Sulo ovat jo tutustuneet toisiinsa.”

Karvakaverin avulla tutustuu

Sanni kertoo, että positiivisuus ei ole aina ollut hänelle helppoa ja luontaista. Sulo on auttanut löytämään ilon aiheita ihan pienestäkin.

”Tämä on varmaan sama mitä tapahtuu pienten lasten kanssa. Niiden touhuja seuratessa huomaa paremmin kaikkea hauskaa.”

Koira on tuonut Sannin elämään paljon enemmän naurua ja hellyyttä. Se myös auttaa tutustumaan muihin ihmisiin.

”Monet tulevat juttelemaan, kyselemään rodusta. Vähintäänkin ohikulkijat huikkaavat, että onpa siinä iso koira!”

Vaatetusartesaaniksi opiskellut Sanni on innostunut tekemään kissoille leluja ja koirille heijastavia tuotteita. Niitä hän on myynyt netissä ja myyjäisissä.

Tarvikkeita käsitöihin hakee suosikkipaikastaan, kierrätyskeskuksesta. Sinne pääsee kätevästi pyörällä.

Tulevaisuudessa Sanni toivoo, että voisi vielä enemmän keskittyä käsitöiden tekemiseen. Suuri haave olisi voida elättää itsensä niillä.

”Ja tietysti toivon, että molemmat karvapojat pysyisivät pitkään terveinä. Että saisimme niiden kanssa yhteistä elämää mahdollisimman kauan.”

 

Lue onnen hetkistä myös:

Vapaaehtoistyontekija Tuula 70: ”Se mitä antaa, heijastuu takaisin”

Äitiys muutti Annikaa, 36: ”Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”

Varttuneempi pari Ari, 65 ja Maija 65: “Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan”

Käsipalloilija Aws Ali Aneed, 30: “Yksin ei voi saavuttaa onnea”

Onnellinen maallemuuttaja Heli, 40: ”Elämä on hyvää, kun pää on käännetty plusmerkkiseen asentoon”

Hetkestä onnen löytävä Päivi, 49: ”Maailmassa ei voi olla liikaa välittämistä”

 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Koiriin hurahtanut Sanni, 36: ”Koiran kanssa on pakko nauraa”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.