Talous

"Perheet saattavat olla päiviä ilman ruokaa" – ruoka-apua jakava Maria tietää, millaista köyhyys on Suomessa

Maria Erkkola tekee vapaaehtoistyötä Oulun RuokaAvussa, joka jakaa ruoka-apua noin tuhannelle hädänalaiselle joka kuukausi. Hän tietää, että Suomessa on perheitä, joille yksi lastenruokapurkki voi olla viikon tärkein ateria.

”Voitteko te auttaa? Perheemme on ollut kaksi päivää ilman ruokaa ja hävettää pyytää apua.

Lue myös: Köyhyydestä on vaikea nousta: tälläista on yrittää pyristellä eroon sosiaalituista

Hetken kulutta uusi yhteydenotto:

Minulla on tälle kuulle ruokarahaa vain 20 euroa, haluan säilyttää luottotiedot ja maksaa sairaskululaskut.

Tällaiset viestit ovat tuttuja Maria Erkkolalle, 46. Eläkeläisiä, lapsiperheitä, työttömiä, päihderiippuvaisia ja sairaita – Maria auttaa monenlaisia ihmisiä ja aina kun pyydetään.

”Minusta on epäoikeudenmukaista, että niinkin perustava tarve kuin ruoka ei ole kaikille itsestäänselvyys”, Maria sanoo.

Ihmisten hätä järkytti Mariaa

Maria päätyi auttajaksi vuosi sitten, kun hänen ystävänsä pyysi häntä avukseen käsittelemään ruoka-apupyyntöjä, joita hän sai perustamansa Face­book-ryhmän Oulun RuokaAvun kautta.

”Ihmisten hätä oli minulle sokki. Mietin, että voisin auttaa vielä enemmän.”

Maria alkoi kysellä yrityksistä yhteistyökumppaneita ja pyysi mukaan kavereitaan, joiden hän tiesi sopivan auttajiksi.

Nykyisin koossa on toisiaan tukeva sitoutunut ryhmä. Joka päivä osa porukasta hakee kaupoista hävikkiin merkittyjä elintarvikkeita ja jakavat ne vähäosaisille Oulun seudulla.

Entinen hevostallin johtaja, kiinteistöalan yrittäjä ja vammaisavustaja ei keksi mitään muuta vaihtoehtoa, miten mieluummin viettäisi vapaa-aikaansa.

”En kaipaa sankarin viittaa. Ihmiset ovat erilaisia ja minä nyt olen tällainen.”

Maria Erkkola
Maria Erkkola keskittyy Oulun RuokaAvun pyörittämiseen, vaikka ei saa siitä palkkaa. ”Koen olleeni aina sydämeltäni auttaja.”

Ruoka-apua, lastenhoitoa ja neuvontaa

Maria muistaa, kuinka ryhmä sai ensimmäiseen jakoon vauvanruokapurkkeja. Ruokaa tuli hakemaan yksinhuoltaja, jolla oli kolme pientä lasta. Jauhelihaa sisältävän purkin saanut lapsi kysyi äidiltään, olisiko varaa ostaa perunoita, kun saatiin nyt kastiketta.

”Roskahan siinä meni silmääni.”

Marialla itsellään on neljä jo aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi, josta mummo on kovin ylpeä ja iloinen.

Ruoka-avun lisäksi Maria tiimeineen auttaa kriisitilanteissa olevia perheitä monissa eri asioissa, kuten akuuteissa lastenhoitotilanteissa ja neuvoo esimerkiksi tukiasioissa.

”Ei ole päivää tai kellonaikaa – jos pyydetään, autan. Olen omimmillani auttajana. Osaan kohdata erilaisia ihmisiä ja tulla toimeen heidän kanssaan.”

Oulun RuokaApu on kokoaan suurempi yhdistys

Oulun RuokaAvun toiminta on lisääntynyt nopeassa vauhdissa. Yhdistys auttaa nykyisin joka päivä 50–100 henkilöä, ja kuukausittain apua saa yhdistyksen kautta jopa 4 000 henkeä.

Ilahduttavaa Mariasta on, että kaupat ovat lähestyneet yhdistystä itse ja kysyneet, voisiko se hoitaa heidän hävikkinsä.

Auttajaryhmässä on säilynyt hyvä henki, jota Maria haluaa vaalia. Jokaisen on huolehdittava myös omasta jaksamisestaan.

”Ehdoton voimavaramme on huumori. Se ei lopu ikinä, ja se auttaa jaksamaan.”

Vapaaehtoistyö on tehnyt Mariasta vahvemman

Kiitoksia ja palautetta työn tärkeydestä Maria ja muut ryhmän auttajat saavat usein. Kun vatsa kurnii, kassillinen ruokaa on kuin lottovoitto.

Maria muistaa, kuinka kerran eräs vanha herra lauloi täydestä sydämestään kiitoslaulun. Se pysäytti ja sai auttajat nieleskelemään.

Vapaaehtoistyö ruoka-avussa on muovannut Mariaa entistä suvaitsevaisemmaksi, ymmärtäväisemmäksi ja vahvemmaksi.

”Samalla olen oppinut kantapään kautta, ettei autettavaan saa kiintyä liikaa. Tähän tehtävään on suhtauduttava ammattimaisesti. Asioita ei saa jäädä murehtimaan.”

Vaikka ihmisen tilanne olisi mikä, Maria ehdottaa ja neuvoo, miten asiaa kannattaa yrittää ratkaista. Luovuttaminen ei ole hänelle vaihtoehto.

”Olen varmaan saanut sellaisen geenin verenperintönä.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: "Perheet saattavat olla päiviä ilman ruokaa" – ruoka-apua jakava Maria tietää, millaista köyhyys on Suomessa

Pertti

Toimeentulotuki kyllä riittää ruokaan. Se kattaa myös asumisen ja lääkkeet.

Viinaan ja tupakkaan se ei riitä.

Pirjo Rahkonen

Ei se toimeentulotuki ole kovin suuri, yleensä näitä mielipiteitä laukoo ihmiset jotka eivät ole koskaan joutuneet hakemaan toimeentulotukea.

Katikar

Olen kyllä samaa mieltä! En ole kertaakaan nähnyt nälkää toimeentulotuella eläessä eikä lapsetkaan ole nähneet nälkää… Joten kyllä on itse pahasti tehty ylimääräistä kulua itselle jos ei riitä ruokaan…

Pertille

Yksinhuoltajana, pienellä eläkkeellä ei rahat riitä. Nykyeläminen on kallista, ruuan hinta pilvissä. Jos joku kauppa halpuuttaa ruoka on silti kallista.Turha verrata entisaikoja paitsi kun kääntää eurit markoiksi näkee sumutuksen: maitokutra 6 markkaa?? Sikspäkkejä tai tupakkaa en osta tai aja autoa. Minimillä mennään. Suomi on mennyt alas Ameriikan malliin.

Yksin

Joillakin on velkoja (esim avioeron myötä velkaloukku tai yrittäjänä kokenut konkurssin), jotka syö tuloja joka kuukausi, mutta toimeentulotuen menolaskelmassa niitä ei katsota menona. Voi olla, että laskelmassa on 200e plussan puolella (toimeentulotukea ei myönnetä) ja äiti miettii kaupassa ostaako lapselle lääkkeet vai jauhelihaa, kun molempiin ei riitä rahat. Samaan aikaan jollekin muulle maksetaan harrastuskulut ja annetaan virkistysrahaa.
Kaikki köyhät ei ole toimeentulotuella eläviä. Ne juuri ovatkin hirveimmässä asemassa, jotka eivät sitä saa, vaikka rahat ei riitä ruokaan. Moni maksaa itse lääkkeet, sairaalalaskut, asumisen jne pienistä tuloista ja pienikin vastoinkäyminen heittää talouden ojaan. Jos siinä puuttuu vielä tukiverkot, niin ei vaan kertakaikkiaan ole mitään mistä saa apua.

Onneksi on tahoja, jotka auttaa myös heitä. On hirveää elää tilanteessa, jossa kukaan ei auta ja on hätä. Tuollainen tuo toivoa toivottomille ja on todella tärkeää työtä. Ei ollenkaan turhaa.

kommentti

tuo on kyllä täyttä soopaa että lapsiperheet saattavat olla päiviä ilman ruokaa, minä joka oon syntynyt 50 luvulla joka oli tosi köyhää aikaa ja ei ollu lapsilisiä eikä mitään tukia, mutta aina oli ruokaa ettei tarvinnu nälissään olla, ja ajat siitä on parantuneet satakertasesti .Kuitenkin perheessä oli siinä työttömyyttä tai sairastellaan niin kyllä kela maksaa.Jos ei kohtuudella raha riitä pitää niitten sikspäkkien ostoa vähentää että lapsille riittää ruokaa.

Else, jutun toimittaja

Hei! Kiitos kommenteista. Tässä jutussa Maria ei lähtenyt analysoimaan, miksi joiltakin ruokarahat loppuvat ennen aikojaan vaikka sosiaaliturva maassamme on. Itse luulen köyhyystutkimuksiin peilaten, että joskus yllättävät priorisoitavat menot, kuten terveyteen liittyvät kulut, tai yllättävä lasku joka on maksettava jos haluaa luottotietonsa säilyttää, voivat horjuttaa taloutta. Päihdeongelmaisille horjuttajatekijä on toki riippuvuus. Monilla köyhillä on myös useita ongelmia samaan aikaan ja yhtenä niistä elämänhallinnan haasteet.

Surullinen

On todella surullista ajatella että tänäpäivänäkin vielä Suomessa nähdään nälkää.ihania ihmisiä jotka auttavat ja ajattelevat toisia.

Hilkka Laikko

Asiakasmaksulain 11 § rikotaan törkeästi lähes kaikissa kunnissa ja sairaanhoitopiireissä. Tuore Eduskunnan Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu on kuitenkin harvinaisen selvä. Julkisoikeudellisia tk maksuja, sairaala- tai hammaslääkärikuluja ei vähävaraisen ihmisen tarvitse maksaa, vaan kunta/ sairaanhoitopiiri on velvollinen kertomaan vähävaraiselle ihmiselle tai perheelle maksuhelpotuksen tai kokonaan laskun anteeksiannon. TÄMÄ ON LAKI – mutta käytäntö on täysin päinvastainen. Jos tässä ryhmässä on vaikeassa tilanteessa olevia, tulkaa mukaan suljettuun Facebook ryhmään Velallisten Tuki ryhmä – siellä jaetaan runsaasti faktatietoa oikeuksistanne ja vertaistukena on jo lähes 9000 ihmistä, joiden kokemukset ja neuvot antavat voimaa. Johtoryhmä neuvottelee poliittisen johdon kanssa mm. ulosoton suojaosuuden nostosta. Hilkka Laikko, hilkkamlaikko@gmail.com

Huhhuh

En ymmärrä mihin nämä perheet rahansa laittavat jos ei ole varaa lapsia ruokkia. Lääke ja lääkärikulut maksaa kela,eli niihin on turha vedota. Ei ole myöskään kovin paljon olemassa yllättäviä laskuja. Kaikki laskuthan on itse aiheutettuja ja jos jostain se yllättävä ilmaantuu niin siihen saa varmaankin jonkinlaisen maksusuunnitelman tehtyä,ei se heti ulosottoon mene. Ja tiedän kyllä mistä puhun,olin sairaseläkkeellä oleva yksinhuoltaja. Itse olin sössinyt aikoinaan raha asiat joten ulosotto vei osan eläkkeestä joka kuukausi,jäi vain suojaosuus. Yhden lapsen muuttaessa omilleen jäi asunto liian isoksi,ei sitä heti saanut pienempään vaihdettua eli siitäkin jouduin sitten enemmän maksamaan eikä sitä missään huomioitu. Mutta kyllä meillä silti syötiin ihan säännöllisesti,ei ehkä ollut hedelmiä eikä leivänpäälisiä mutta ei nähty nälkää. Ihan perus ruokia. Jos jotain pakollista muuta ostettavaa oli niin kirpputorilta yleensä löyty. Kurjaahan se oli,olisin toivonut lapsille parempia aikoja mutta selvittiin. Eli ymmärrän että rahasta on tiukkaa mutta en sitä että muka syömättä tarttis olla. Karhunpalvelus näille nälkäisille. Enempi olisi apua kun opettaisi rahan käyttöä.

MayBi

Se, mitä en ymmärrä, on osan kommentoijista ilkeä asenne. Kateuttako? Apua kannattaa aina pyytää, hyvän voi laittaa kiertämään kun itse pääsee jaloilleen eikä alennu arvostelemaan muita. Koskaan ei tiedä tuoko huominen arvostelijallekin huonoja uutisia.

Ikuisesti köyhä

Moni ei vaan osaa käyttää sitä rahaa. Kun on rahapäivä, mennään ulos syömään, ei pidetä kotivaraa, ostetaan edelleen merkkivaatteita, uusia vaikka tulot on tippuneet. Kaiken huippu tuttavaperhe, kun tili tuli, lähdettiin lomareissulle ja loppukuu oltiin nälissään ja laskut ulosottoon. Monella olisi peiliin katsomisen paikka. Kaikki laskut pystyy yleensä neuvottelemaan ja siirtämään . Ja monella valittajalla on kyllä kaljuaan ja tupakkaan rahaa. Ite on palkka ollut aina niin pieni että paremman olisi pitänyt sossun elättämänä. Silloin kun tulot pienenee , pitää menivätkin karsia. Ei voi enää elää herroiksi.

Pidä huolta

Minuakin ihmetyttää vihamielinen asenne. Miten joku voi sanoa toisen puolesta, että raha riittää siihen ja siihen muttei tuohon? Tässä maassa on valtavasti köyhiä, kädestä suuhun eläviä ihmisiä, ja erilaisia elämäntilanteita. Kaikkia ei todellakaan auteta, ei vaikka kuuluisivatkin tuen piiriin. Moni asia on myös kiinni siitä, kenen pöydälle tai puheille sattuu pääsemään. Toisilla käy tsägä, saavat apua silloin kuin sitä tarvitsevat ja koko elämän mullistavia taloussotkuja seurauksineen ei pääse syntymään. Toiset oppivat kantapään kautta mitä pitää tehdä ja sanoa apua saadakseen. Tämä ruokkii käsitystä sosiaaliturvan hyväksikäyttäjistä. Kaikki eivät saa apua koskaan ja usein seurauksena on mielenterveys -ja päihdeongelmat.

Joten kuinka toisen puolesta voi edes väittää, että toinen voi nähdä nälkää?

Anna

Ei se tuomentulotuki ja muut tuet riitä! Olen itse 4 lapsen yh äiti. Lapset kun alkaa harrasta jtn siinä jo aika kivat laskut…auto ja huolto..ohhoo.. en juo enkä polta tupakkaa enkä tee mitään erikoista kun se että kotona hoida ja remppaan suht isoa taloa! Välillä mietin kyllä miten jotkus jaksaa kirjoittaa noin hiton rumasti et ei se noin ole ja pitäisi pärjätä. Hitto jos ei elää 4 lapsen kanssa yksin ja maksat kaiken yksin että sulla oikeesti ei mitään apua ole mistään niin turhaa tulla väittää jtn sellasta mikä ei vaan ole totta!!!!!

Kk

Eli haluat olla menemättä töihin, laittaa lapset kalliisiin harrastuksiin, pitää autoa ja rempata taloa ja valitat ettei ole rahaa? Valitettavasti se vaan on niin että ihan kautta aikojen toimeentulonsa eteen on pitänyt tehdä jotain, nykypäivänä se vaan on selvästi vähän hämärtynyt kun rahaa tulee ilmaiseksi Kelalta.

Pirjo Rahkonen

Ei sinne töihin nykypäivänä noin vain mennä, toi ajattelutapa on todella vanhanaikainen, minä olen hakenut töitä, mutta edes vastaamaan ei ole vaivauduttu ja vuoteen 2009 asti ei tarvinnut töitä kerjätä, minulla riitti töitä. Viimeinen työ oli tehtaassa 20 vuotta, mutta tehdas lopetti. Työkokemusta olisi, mutta ei enää sellaista mitä tänä päivänä vaaditaan. Olen 56v.olen katsonut turhaksi alkaa opiskelemaan koska nuoremmat ajavat ohi.

Elle

Sieltähän se syy rahapulaan tuli, autoremppa ja taloremppa! Lasten harrastuksiin voi hakea täydentävää tukea sosiaalitoimistosta.

Rankkaa elämää nähnyt ja kokenut

Perustuet riittää aivan minimaaliseen elämään, asumiseen ja ruokaan. Tästä mielipiteestä huolimatts minä en ole vihamielinen. Minusta ruoka-avulla tehdään karhunpalvelus nimenomaan lapsille. Esimerkiksi artikkelissa kuvattu äiti, joka sai ruokapurkin ja lapsi kysyi voiko ostaa nyt perunoita? Jos ei ole edes perunoihin rahaa, niin talouden hallinta ei ole kohdallaan tai sitten vanhemmilla on joku muu ongelma (pelaaminen, päihteet, mielenterveys tms). Ehkä lastensuojeluilmoitus olisi ollut parempi, jolloin vanhempien ongelmia olisi päästy selvittämään. Nyt sekin perhe pääsi akuutin tilanteen yli ruokapurkilla, mutta perusongelma on yhä olemassa. Itse olin muutama vuosi sitten vielä pitkään yksinhuoltajana ja elätin meitä kaikkia opintorahalla, asumistuella ja opintolainalla. Meillä oli todella tiukkaa, mutta nälkää ei nähty. Opintolaina, jolla maksoin elämisemme maksan nykyisin pois. Tämä ei ole mikään sankaritarina, tiedän että tilanteita on erilaisia. Tässä avun antamisen dopamiini huumassa vaan unohtuu, että se akuuttiapu ei poista perusongelmaa vaan lasten kärsimys jatkuu, jos vanhempi esim juo.

Irma

Näinhän se on. Alkoholi, huumeet, peliriippuvuus takana tai yrittäjän konkurssi tai/ja ulosottovelat. Näissä tapauksissa katsotaan liiankin kauan lasten kannalta tuleeko parannusta, tuleeko ruokaa pöytään.
Enemmän pitäisi opettaa talouden hallintaa jo alakoulussa ja jokaiselle toimeentulotukea saavalle. Keittiötaitoja ja edullisen ruuan ohjeita. Kunnan tuella Martat opettamaan. Vaatehuoltoa, siivousta jne.

Mk

En ole kenenkään köyhyydestä tai ruoka-avusta mitenkään kateellinen. Todellakaan. Mutta ei Suomessa tarvitse nähdä nälkää ellei ole jotain elämänhallinnan ongelmia, jotka ei varsinaisesti ratkea sillä että jaetaan ilmaista ruokaa. Tietenkin joskus voi olla tilanteita kun sattuu jotain ja rahat loppuu, on hyvä että on joku taho josta saada apua, mutta ei se pitemmän päälle ole ratkaisu. Jos lapsiperheellä ei ole rahaa edes perunoihin on se todellakin lastensuojeluilmoituksen paikka. Sosiaalihuolto sitten selvittää mitä pitäis tehdä ettei lasten tarvitse nähdä nälkää.

Pirjo Rahkonen

Te jotka pärjäätte maailmassa niin hyvin, tulkaa neuvomaan julkiselle paikalle hienot ideanne. Esim. Lahden torille markkinapäivänä. Hyvää joulua niin köyhille kuin muillekin.

Anna1234

En vähättele kenenkään hätää tai nälkää, mutta fakta on se, että turhan monen rahankäyttö on lapsen tasolla. Todella paljon on myös peliongelmaisia, jotka pakonomaisesti laittaa rahat peleihin ennemmin kuin ruokaan. Tiliotteiden kanssa neuvontaan ja perusasiat kuntoon.
Jos harrastukset menee ruoan edelle, niin jotain on pielessä.

Kk

Varmaan monella on elämänhallintaongelmaa ja siitä.johtuu ettei rahat riitä, mutta ei se mollaamalla parane.

EI

Ehkäisevä toimeentulotuki Kuopiossa lähettää kaikki ruokajonoon. Ei se ihan helppo ole eka kertaa sinne lähteä, mutta tämä ruokajono malli on nyt tullut Suomeen ja on kunnille paljon edullisempi vaihtoehto.

RK

En tiedä toimeentulotuesta, mutta joillakin ihmisillä saattaa olla muitakin menoja kuin pelkkä vuokra ja ruoka. Itselläni esimerkiksi menee lääkekuluihin 100 euroa kuussa, lääke ei ole Kela-korvattavaa. Lisäksi lääkärikuluihin noin 60 euroa kuussa, siihenkään ei enempää korvausta saa. Yhtäkkiä ei jääkään niin paljon rahaa muihin menoihin. Ihmisillä on niin eri elämäntilanteet, kaikki eivät ole terveitä.

eläkkeellä

Rahankäytöstä senverran että se todellakin on joillakin aikuisilla täysin lapsenkengissä. Meillä oli naapuri, eronnut rouva joka oli yhtenään lainaamassa rahaa, millon sähkö, puhelin tai vesi katkaistaisiin jne. Takaisin lupasi maksaa heti kun saa tilin, kun piti maksaa alkoivat selitykset ”muista sitoumuksista”. Erään kerran soitti ja sanoi tarvitsevansa kolme sataa euroa taas sähkölaskuun yms. Ehdotti että mieheni tulisi häntä vastaan aidalle saman tien ja toisi rahat. Ei onnistunut enää. Hänellä oli tapana rahaa saatuaan mennä välittömästi ravintoloihin syömään. Sitä kritisoituamme vastaus oli että ”pitihän sitä silloin mennä kun rahaa oli”. Hyvä esimerkki eräänlaisesta ”rahankylvöstä”.

Höö

Raha riittää ruokaan joo, mutta niinkö sen sitten pitää olla että sitten istutaan vaan kotona eikä harrasteta mitään eikä käydä missään. Ainakin sosiaalisuus siinä kärsii, ja onko ihme jos tulee jotain addiktioita kun ei ole mitään sisältöä elämässä.

Vastaa käyttäjälle PerttiPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.