Kristiina Komulainen

Poliisiksi opiskeleva Kristiina Komulainen Annassa: ”Intuitio pakotti minut muutokseen”

Kristiina Komulainen opiskelee 40-vuotiaana uuteen ammattiin poliisiksi. Sitä ennen hänen oli uskallettava jättää hyvä työpaikka ja turvattu arki ilman varmuutta tulevasta, kertoo Anna-lehti.

Toimittajana, tuottajana ja median moniosaajana tunnettu Kristiina Komulainen, 40, muutti tammikuussa Tampereelle aloittaakseen opiskelun poliisiksi.

”Jos joku olisi sanonut minulle kolme vuotta sitten, että asun nelikymppisenä Tampereella ja opiskelen poliisiksi, se olisi tuntunut absurdilta ajatukselta”, Kristiina sanoo Annan jutussa.

Kristiinan uusi arki on kuten kenellä tahansa opiskelijalla: Koulu alkaa yleensä kahdeksalta ja kestää viiteen asti. Päivisin hän käy luennoilla; tällä hetkellä opiskellaan juridiikkaa, kuten rikosprosessioikeutta.

Ennen luentojen alkua hän meditoi, tekee lihaskalvoja avaavia faskiavenytyksiä ja pulahtaa avannossa. Iltaisin on luettava tentteihin.

Lue myös: Uusi ammatti aikuisiässä? Näistä vinkeistä saat apua, kun harkitset ammatinvaihtoa

Kristiina Komulainen opiskelee poliisiksi.

Uusi arki tarkoittaa sitä, että hän on 11-vuotiaan poikansa viikonloppuäiti puolentoista vuoden ajan.

Kristiina on Tampereella yleensä maanantaista perjantaihin. Sen jälkeen hän ajaa Espoon-kotiinsa, jonka hän jakaa poikansa kanssa.

Tämä asuu viikot isänsä, Kristiinan entisen avopuolison, kanssa.

”Järjestely on sujunut toistaiseksi hyvin kaikkien kannalta. Teini-iän kynnyksellä pojat katkaisevat napanuoran äitiinsä yleensä muutenkin, joten tämä voi mennä käsikirjoituksen mukaan ja olla tervetullut muutos joka tapauksessa”, Kristiina kertoo jutussa.

”Menetän varmasti poikani arkijuttuja, kuten läksyhetkiä, mutta onneksi vain lyhyeksi aikaa. Puolentoista vuoden kuluttua minut nimitetään nuoremman konstaapelin virkaan ja aloitan vuoden pituisen harjoittelujakson kentällä, toivottavasti eteläisessä Suomessa”, Kristiina sanoo Annassa.

Lue myös: Näin rahoitat aikuisopiskelun

Kristiina Komulainen pääsi poliisikouluun toisella yrityksellä

Miksi poliisiksi? Päähänpisto se ei ainakaan ollut. Kristiina pääsi kouluun toisella yrityksellä. Ensimmäisen kerran hän pyrki syksyllä 2017.

Ratkaisujen löytäminen, välittäjänä toimiminen ja ennalta ehkäisevä työ kiinnostavat Kristiinaa.

”Aika näyttää, millaisiin tehtäviin päädyn. Minulla on poliisiopintoja takana vasta noin kolme kuukautta. Sen tiedän, että poliisiorganisaatiossa on monenlaisia mahdollisuuksia, mutta tästä koulutuksesta on hyötyä laajemminkin ajateltuna. En halua lukkiutua putkiajatteluun”, Kristiina kertoo Annan jutussa.

Isossa roolissa muutoksessa oli intuitio, joka on saanut hänet ennenkin tekemään riuhtaisuja tutusta tuntemattomaan.

Intuitio oli syypää siihen, että hän irtisanoutui kolme vuotta sitten radiokanava Loopin ohjelmapäällikön työstä. Vaikka Kristiinalla oli hyvä työyhteisö, mielenkiintoisia tehtäviä ja turvattu toimeentulo, hän tunsi, että on aika lähteä eteenpäin ja uudistua.

”Se ei ollut käsikirjoitettu päätös. Intuitio pakotti minut muutokseen”, Kristiina sanoo Annassa.

”Nyt tunnen vahvasti, että minun kuuluu opiskella poliisiksi juuri tässä elämänvaiheessa. Kuuntelen intuitiotani ja teen isojakin ratkaisuja sen ohjaamana. Välillä en itsekään tiedä, miksi vaistoni vie minua johonkin suuntaan, mutta ajan kanssa asiat yleensä kirkastuvat ja saavat selityksen. Intuitioon pitää vain luottaa”, Kristiina sanoo jutussa.

Lue Annan koko juttu: Poliisiksi opiskeleva Kristiina Komulainen: ”Intuitio pakotti minut muutokseen”

Avainsanat

Keskustelu

Hyväosaiset aggressiivista geeniä itselleen paljon saaneet ihmiset vetävät verorahaa itselleen soitaisaa me/he – henkeä lisäävään sirkushuveihin kuplahalleissa ja kaukaloissa mieluummin kuin vanhusten vaippoihin ja lähi/luomuruokaan koululaisille tai vaikkapa maksuttomaan julkiseen liikenteeseen. Mieluiten sirkushuveja itselle nyt ja kuolkoot ihmiset, jotka jo nyt kärsivät ilmastonmuutoksesta.

Kun selvästi nähtävissä on että tätä tappelua joka on itselle mukavaa ja terapeuttista koska siinä huudetaan paljon ja saa ympärilleen lauman johon kuulua, halutaan lisää kaikille, ja lapsista halutaan jo pienestä pärjääviä ja tilaa itselleen monin tavoin ottavia, näin ei varmaan kukaan vastusta toisten tappamiseen suunniteltuja hävittäjiä ym sotakalustoa, kun nationalistista kansallishenkeä ajavasta tappelemisesta tehdään normi.

Muualla maailmassa näitten tiellä harrastaminen on kiellettyä lailla, ja muukin harrastaminen asuinalueella useimmiten määritelty antisosiaaliseksi toiminnaksi.

Mukava harrastus, mutta jos joku jolla 2 tervettä kättä ja jalkaa eikä puutu mitään muuta kuin empatiaa, katsoo oikeudekseen harrastaa tietoisesti kadulla aiheuttaen kärsimystä toistuvasti samalle henkilölle ja varsinkin jos joku aloittaa yhteisövainon, jolla pyritty laumassa tuhoamaan jonkun perheen ja lasten terveys, pitäisi mielestäni lainsäädännöllä puuttua asiaan.

Ja kun vanhemmat eivät opeta muiden ihmisten kunnioittamista, voiko poliisi ja kunta puuttua asiaan.

On kiva esittää ymmärtäväistä niin kauan kuin asia ei kosketa itseä eikä omalle kohdalle. Ei ole vaikea ymmärtää että mikä on kivaa sinulle, tekijälle, ei ole kivaa toisessa päässä.

Netti on täyn kärsimys ketjuja, kun 200 metriäkin on liikaa siirtyä pelikentälle tai leikkipuistoon huutamaan toisten kodin edestä kadulta, mutta jotkut nauttivat kiusaamisesta jälkeläistensä kautta. Oma terveyteni ja lasteni on tuhottu yhteisövainolla ja melukampanjalla. Kukaan joka tähän on kakaroitaan tuonut ei sattuneesta syystä järkkää omille naapureille en kiusaamista. Moottorilaitteet ym mukana lasteni elämän tuhoamisessa.

Tässä vain yksi.

https://www.washingtonpost.com/archive/local/2000/12/07/street-is-no-place-for-playing/9194184f-3847-4004-9cb8-2509485ea69a/?noredirect=on&utm_term=.30d76899c24a

Kommentoi juttua: Poliisiksi opiskeleva Kristiina Komulainen Annassa: ”Intuitio pakotti minut muutokseen”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X