Lapsena kovia kokenut Sirkka, 80, päätti toteuttaa unelmansa kypsällä iällä: ”Työskentelen mallina ja näyttelijänä”

Lapsena Sirkka Runolinna haaveili mallin ja näyttelijän töistä, mutta kasvattiäidin mielestä piti olla järkevä. Kypsällä iällä Sirkka vapautui vihdoin toteuttamaan itseään.

Tyylikkäästi harmaantunut nainen nousi junaan ja istahti vapaalle paikalle. Hän huomasi silmäkulmastaan, että vastapäätä istuva nainen tuijotti intensiivisesti.

Lue myös: Nelikymppinen taiteilija Milla on kolmen lapsen yksinhuoltaja ja kuurosokea

”Kuule Sirkka, minä olen nähnyt sinut televisiossa, alasti”, nainen kailotti.

Sirkan teki mieli sanoa, että anteeksi, kuka rouva oikein on. Sitten alkoi naurattaa. Edessä istui vanha tuttu vuosien takaa.

Sirkka Runolinna, 80, selitti, että hän tekee nykyään mallin ja avustajanäyttelijän töitä. Vuonna 2016 hän tosiaan esiintyi Ylen Unelmapäivä-ohjelmassa taideopiskelijoiden mallina kääriytyneenä pelkkään silkkilakanaan.

Tai ehkä nainen tarkoitti pari vuotta myöhemmin tehdyn Mennään metsään -kampanjan tietoiskua? Siinä Sirkka marssi ilkosillaan metsään ja ripusti pyykkiä.

Aikoinaan Sirkka ei suhtautunut esiintymiseen yhtä vapautuneesti, eikä nuorena haaveille ollut juuri sijaa. Sirkka oli oppinut, että tärkeintä oli sydämen sivistys ja vakaa elanto. Ja että ulkonäöllä ei sopinut elvistellä.

Vasta kypsällä iällä Sirkka huomasi, että hän nautti esiintymisestä. Onneksi mahdollisuuksia avautui.

Äidin rintasyöpää ei osattu hoitaa

Asunnossa oli hämärää. Seitsenvuotias Sirkka poisti siteitä äitinsä rintakehän ympäriltä. Niissä oli verta ja keltaista visvaa. Sirkan mieleen on jäänyt pysyvästi äidin vaikerrus: ”Neitsyt Maria, Jumalan äiti, auta! Sirkka, tule tänne, auta!”

Tatjana-äidillä oli rintasyöpä, eikä häntä 1940-luvulla osattu hoitaa. Äidin patteja vain hierottiin. Sirkka, neljä vuotta vanhempi sisko ja pari vuotta nuorempi veli olivat äidin kanssa hyvin läheisiä. He asuivat Sysmässä äitinsä kanssa, sillä vanhemmat olivat eronneet.

Suvun juuret olivat Vienan Karjalassa, missä Elias Lönnrot oli kerännyt pääosan Kalevalan aineksista. Tatjanan isä eli Sirkan isoisä oli vienankarjalainen kuuluisa runonlaulaja Riiko Tapionkaski, Smötkyn Riikona tunnettu parantaja.

Tatjana oli 17-vuotias, kun Riiko vuonna 1920 johdatti nuorisoa Venäjän puolelta turvaan Suomeen. Joukkio majoittui Suomussalmelle Kiannon pappilaan.

Tiedetään, että Riiko jatkoi matkaansa taiteilija Akseli Gallen-Kallelan luokse. Tatjana sen sijaan valmistui Suistamon seminaarista opettajaksi ja perusti perheen.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitellusti.

Lue myös: Miina Sillanpään upea tarina – sylkykupista Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi

Risto Tapionkaski

Sirkan isoisän Riiko Tapionkasken (tai Kallion) syntymästä tulee tänä vuonna 150 vuotta. “Isoisä oli runonlaulaja ja tietäjä Smötkyn Riiko. Minulle hän on myyttinen hahmo. Riikolla oli maagisia kykyjä, hänen uskottiin osaavan tehdä taikoja.” Kuvan Sirkka on saanut 1950-luvulla E.A. Aaltiolta, kuvaaja ei ole tiedossa.

Äiti järjesti Sirkalle uuden kodin

Opettaja-lehdessä julkaistiin vuonna 1946 ilmoitus, jonka otsikko kysyi, saavatko lapset kodin. Sisukas Tatjana halusi viime töikseen järjestää Sirkalle ja tämän sisaruksille hyvän kodin, sillä isä ei ollut vaihtoehto huoltajaksi.

”Äiti sanoi, että asia täytyi hoitaa heti. Hän oli hyvin kipeä”, Sirkka muistelee.

Ensimmäinen vaihtoehto oli opettajaperhe, toisena maanviljelijäperhe. Olivathan lapset ”kehityskelpoisia”.

Ilmoitukseen vastasi opettajatar Kerttu Salmi Mäntsälästä. Hän matkasi Sysmään tapaamaan lapsia.

”Sanoin heti, että tuon tädin luokse minä haluan mennä. Kerttu oli niin kiva.”

Jostakin syystä lapset lähetettiin kuitenkin ensin Vihantiin erään toisen opettajan luokse. Sirkka muistaa, että he nukkuivat höyläpenkkien päällä puutyöluokassa.

”Tirkistelin perheen kotia ovenraosta. Se näytti nukkekodilta.”

Sitten tilanne muuttui, ja lämpimänä heinäkuun päivänä lapset istutettiin junaan.

”Opettaja sanoi, että pääsemme kotiin. Mietin, onko äiti parantunut.”

Asemalla oli kuitenkin vastassa Kerttu.

Lasten uudet kodit oli valittu, ja sillä oli ratkaiseva vaikutus Sirkan elämään. Hän pääsi lempeän ja hyväksyvän Kertun luo.

Sirkan veli saateltiin maalaistaloon Kellokoskelle ja sieltä neljän vuoden kuluttua Ypäjälle. Sisko taas vietiin isän luokse Jyväskylään, josta hänet myöhemmin sijoitettiin lastenkotiin.

Sirkka muistaa itkeneensä koko matkan. Hän ei enää nähnyt äitiään. Tatjana kuoli elokuussa 1946.

Hanki oikea ammatti

Naimaton opettajatar Kerttu asui Arolan koulussa, ja pian Sirkka tunnettiin ”koulun Sirkkana”.

Kerttu hankki tyttärelleen kirjoja: Topeliuksen runoja ja proosaa, Grimmin sadut ja Välskärin kertomukset. Sirkka piti runoista ja kiersi Kertun mukana vanhainkodeissa lausumassa niitä. Hän nautti myös opiskelusta ja pääsi oppikouluun.

Kertun sisar oli naimisissa kuvataitelijan kanssa, ja Sirkka sai toimia kuvataidemallina jo seitsemänvuotiaana. Kesiä Sirkka vietti Värmlandissa Ruotsissa.

”Minulle järjestettiin tämä mahdollisuus kohentaa kielitaitoani.”

Kerttu vei Sirkkaa usein Kansallisteatteriin. Esimerkiksi Luulosairaan Sirkka näki niin monta kertaa, että kyllästyi.

Kerran Sirkka lausui ohjaaja Aku Korhoselle. Tämä kehui Sirkkaa filmaattiseksi ja kannusti teatterikouluun. Ei auttanut. Sirkan adoptoinut Kerttu rakasti kulttuuria mutta ajatteli, että nuoren pitää saada oikea ammatti.

Sirkka ehdotti Kertulle myös menevänsä mannekiinikouluun, mutta tämä ei lämmennyt sillekään.

”Siihen aikaan ajateltiin, että jos on malli, ei ole kovin sivistynyt.”

Elitististä Sirkasta ei kuitenkaan kasvanut. Hän liikkui kavereidensa kanssa Mäntsälän tehdasmiljöössä ja Kellokosken sairaalan seuduilla. Se auttoi ymmärtämään, ettei kortteja jaeta aina tasan.

Muusikon kaunis vaimo

Kun Sirkka oli 13-vuotias, hän alkoi pyöräillä pitkin raitteja saman kylän 17-vuotiaan pojan kanssa.

Poika soitti haitaria, ja myöhemmin hän valmistui Sibelius-Akatemiasta kapellimestariksi ja myös opettajaksi. Pariskunta avioitui ja muutti Seinäjoelle, sillä Sirkan miehestä tuli Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston rehtori ja Seinäjoen kaupunginorkesterin johtaja. Syntyi kaksi tytärtä.

Sirkka työskenteli opettajana, koska Pohjanmaalla tarvittiin kouluihin sijaisia. Äidinkieli viehätti, olihan Sirkka aiemmin toiminut kirjastonhoitajana ja hurmaantunut Saima Harmajasta ja Edith Södergranista.

Runoja Sirkka lausui päivänavauksissa. Hän voitti rakkausrunollaan Anna-lehden runokilpailun ja esiintyi paikallisessa runoillassa.

Välillä häntä kysyttiin myös malliksi, ja jotain pientä hän tekikin, mutta aviomies ei innostunut siitä eikä myöskään pitänyt Sirkkaa sopivana näyttelijäksi.

”Hän ei oikein kuunnellut minun toiveitani.”

Lopulta 20 vuoden jälkeen tuli ero. Se ei ollut yllätys, sillä Sirkka oli nähnyt tapahtuman enneunessa. Hän tiesi pärjäävänsä yksinhuoltajana, ilman miehiä.

Sirkka Runolinna

Sirkka ryhtyi toteuttamaan unelmaansa kypsällä iällä. Nyt hän on esiintynyt monenlaisissa televisio-ohjelmissa avustavana näyttelijänä tai mallina.

Isän outo päätös

Pikkutyttönä Sirkan toivomuslistalla oli ollut laukku, sormus ja nukke, jolla oli silmät kiinni. Isä kävi Mäntsälässä tapaamassa tytärtään, kun tämä oli asunut siellä vuoden.

”Hän toi laukun, jossa oli posliinipäinen nukke, ja rasian, jossa oli rubiinisormus.”

Sen jälkeen Sirkka näki isäänsä vain muutaman kerran.

17-vuotiaana hän matkasi veljensä kanssa Suomussalmelle, seuduille, josta äiti Tatjana ja tämän isä Riiko seurueineen olivat ylittäneet aikoinaan rajan. He suuntasivat Kangasniemelle, mistä isä oli kotoisin. Isän kanssa oli sovittu tapaaminen.

”Kuljimme kesäistä ketoa pitkin. Isä laittoi heinänkorteen mansikoita ja ojensi sitä minulle. Sanoin, että anna pikkuveljelle.”

Isä ei hyväksynyt Sirkan avioliittoa eikä ollut mukana tyttärensä elämässä sen päätyttyäkään. Viimeinen soitto tuli isän vaimolta, kun isä oli kuolinvuoteellaan. Sirkka laittoi postiin valokuvia tyttäristään prinsessamekoissa.

”Kun isä oli kuollut, kuvat olivat hänen tyynynsä alla.”

Sirkalle selvisi myöhemmin, että isä oli lähettänyt aikoinaan Pelastakaa lapset -järjestölle kirjeen, jossa oli selittänyt olosuhteiden olleen sellaiset, ettei hän voinut huolehtia lapsista.

”En voi tietää, mikä hänen tilanteensa oli.”

Komiat kruunuhäät

”Ei, en kadu mitään”, laulaa Édith Piaf laulussa Non, je ne regrette rien. Sirkka kuunteli kappaletta pala kurkussa. Uudelleen ja uudelleen.

Elettiin 1980-luvun alkua, ja Sirkan toinen puoliso oli juuri menehtynyt. Pari ehti olla aviossa pari vuotta.

Häät olivat olleet komiat: perinteiset pohjalaiset kruunuhäät, jossa hääpari tuotiin juhlapaikalle hevoskärryillä. Vihkiäisiä seurasi tanssit.

”Se oli sen aikainen tosi-tv. Oikean elämän show.”

Pari oli rakastunut tulisesti, mutta avioliitto oli raskas. Miehellä oli ongelmia alkoholin ja mielenterveyden kanssa.

”Hän tuotti minulle mustelmia ja muistelmia.”

Kun pari oli sopinut eroavansa, mies ehti lähteä ensin. Hän teki itsemurhan 39-vuotiaana. Sirkalta vei pari vuotta päästä tilanteesta eteenpäin.

”Ystävät alkoivat jo sanoa, että näytin kamalalta.”

Lopulta Sirkka päätti vaihtaa maisemaa ja muutti Järvenpäähän. Hän toimi opettajana Tuusulassa ja työskenteli kesäisin oppaana Halosenniemessä.

Elämään tuli glamouria ja muuta ajateltavaa, kun Sirkka ystävystyi ruotsalaisen liikemiehen kanssa. Tehtailija viehättyi Halosenniemestä niin paljon, että hän olisi halunnut ostaa sen. Myöhemmin mies muutti Uuteen-Seelantiin.

Tietäjäsuvun perintö

Sirkka uskoo johdatukseen. Vaikka ihmisiä on poistunut hänen elämästään ikävin tavoin, elämä on tarjonnut aina uuden suunnan.

Nykyisin Sirkan olohuoneen seinällä on maalaus, joka tehtiin hänestä Ylen ohjelmaa varten Halosenniemessä.

Kuvassa Sirkan kädessä roikkuu Kalevala-koru. Sen hän sai vuosikymmeniä sitten, kun hänen adoptioäitinsä kollega, Pekka Halosen tyttärentytär, neuvoi nuorta Sirkkaa menemään isiensä maille.

”Hän lähetti minut Ilomantsiin kotiseutupäiville.”

Paikalliset järjestäjät auttoivat Sirkkaa, jotta hän pääsi yöpymään isoisänsä entisessä mökissä Vuokkiniemessä. Mökki oli hyvässä kunnossa, sillä perheen tuttavien suku on pitänyt siitä huolta.

Sirkan sisällä syttyi kipinä. Siitä lähtien hän on halunnut tietää, kuka Riiko oikein oli, ja ymmärtää, miten tämän perintö näkyy jälkipolvissa. Onneksi Riikosta on tehty akateemista tutkimusta. Sirkka oppi kuuluvansa tunnettuun tietäjäsukuun.

”Riiko oli taitava rohtojen käyttäjä. Hänen isänsä Nikolai eli Smötkyni Miikkula oli parantaja.”

Omat juuret innostivat Sirkan Vienan Karjalan retkiopaskurssille, ja hän toimi pitkään oppaana.

Ehkä Sirkkakin parantaa tavallaan, kauneuden arvostuksen kautta?

Maalaus Sirkka Runolinnasta

Sirkan olohuoneessa on Pekka Halosen akatemian opiskelija Tiina Ratilaisen hänestä Ylen Unelmapäivä-ohjelmaa varten maalaama muotokuva.

Sivuroolien Sirkka

Tumma, kaunis, kohtalokas, kuin Perman kuningatar!

Vienan Karjalan väliaikaisen hallituksen lakimies E. A. Aaltio yltyi näin runolliseksi kuvaillessaan Sirkan äitiä.

Aaltio oli aikoinaan ihastunut Tatjanaan ja yhdisti tämän Perman aluetta muinoin asuttaneiden suomalais-ugrilaisten kansojen tarunhohtoisuuteen. Sirkassa Aaltio näki äitinsä toisinnon, prinsessan.

Myös suomussalmelainen kirjailija Ilmari Kianto lausui Tatjanasta nauhalle tämän viehkeyttä ylistävän runon. Kun Sirkan ystävä kuuli sen, hän totesi ykskantaan: sehän olet sinä!

Joskus ulkonäkö ja sen tuoma huomio on häirinnyt Sirkkaa, mutta nyt eläkkeellä hän ei enää mieti, mitä muut ajattelevat.

Kun eläke turvaa toimeentulon ja lapset ovat aikuisia, Sirkka on voinut tarttua monenlaisiin tilaisuuksiin.

”Minulla oli yhä paloa esiintyä, ja sitten joku ehdotti jotakin, ja se poiki myöhemmin lisää töitä.”

Sirkka on esiintynyt sivurooleissa monenlaisissa tuotoksissa, esimerkiksi Vihan päivissä, Hovimäessä ja Mustat lesket -sarjassa, Luokkakokous 2 -elokuvassa, Elastisen musiikkivideolla ja erilaisissa mainoskampanjoissa.

Estradilla hän nauttii kannustavasta huomiosta ja kehuista.

”Saan iloa siitä, että koen olevani hyväksytty.”

Ikä ei ole este osallistua castingeihin eli roolien jakotilaisuuksiin. Sirkan mielestä ikääntyminen on luonnollista, ei ongelma. Hän kuvaa itseään männynkaarnaksi ja nauraa:

”Näin me keloonnumme.”

Sirkka pitää mielessä, että ammattilaisilla on viime kädessä vastuu lopputuloksesta. Riittää, että yrittää parhaansa.

Opettihan Sirkka aikoinaan oppilailleenkin, että olkaa rohkeita ja pyrkikää toteuttamaan haaveitanne. Siitä huolimatta, että elämä voi olla välillä rankkaa.

Juttu on ilmestynyt Kotiliedessä 15/2019. Haluatko lukea lisää koskettavia tarinoita tosielämästä, julkisuuden henkilöiden haastatteluja ja ajankohtaisia ilmiöjuttuja? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Avainsanat

Keskustelu

Kiitos Sirkka Runolinnan tarinasta. Toivotan hänelle kiinnostavia päiviä ja mukavaa elämää. 🙂

Kommentoi juttua: Lapsena kovia kokenut Sirkka, 80, päätti toteuttaa unelmansa kypsällä iällä: ”Työskentelen mallina ja näyttelijänä”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X