Ihmiset

Laulaja Eini: Kun täytin 40, karistin liiallisen miellyttämisen tarpeen

Laulaja Eini Pajumäki, 58, opetteli kuuntelemaan omaa ääntään ja ilmaisemaan tahtonsa sen jälkeen, kun hän selvisi suurista suruista.

Onko nälkä, riittääkö ruoka? Entä rahaa, onko sitä tarpeeksi? Kaikki muuten hyvin? Laulaja Eini Pajumäen, 58, jo aikuiset lapset pitävät päivittäin viestejä lähettelevää äitiään ylihuolehtivana emona, ja sitä Eini tunnustaa olevansa.

Lue myös: Eini, mikä on upeiden hiustesi salaisuus?

”Viime aikoina olen opetellut erityisesti poikani kanssa odottamaan, että sieltä suunnasta tulee ensin yhteydenottosignaalia”, laulaja naurahtaa.

Einin ja hänen miehensä Lars Pajumäen kuopus, 20-vuotias Lauri muutti alkukesästä omilleen, ja esikoistytär Ida, 28, meni naimisiin kesäkuun lopulla.

Nyt Einillä on myös entistä enemmän aikaa panostaa uraansa. Uutta musiikkia on tulossa lisää loppukesästä – juuri sellaista diskomusiikkia, jota hän haluaakin tehdä.

Nykyään hän nimittäin osaa sanoa, mitä tahtoo.

Eini

Eini täytti 40, ja suru purkautui

Se oli kuin koko elämää ravisteleva muljahdus. Kun Eini täytti 40 vuotta, hän päätti karistaa itsestään turhan miellyttämisen tarpeen.

”Kaikki lähti vanhempieni menettämisestä. Rankat kokemukset avasivat lukot sisälläni.”

Einin äiti menehtyi aivoverenvuotoon vuonna 1999 vain 12 tuntia Laurin syntymän jälkeen.

”Olin sokissa enkä tiennyt, pitäisikö minun olla onnellinen vauvasta vai surullinen äidistäni. Kaikki tuntui kaaokselta.”

Suru äidistä purkautui kuitenkin vasta, kun Einin isä kuoli kuusi vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen.

”Tuska tuli ulos aivan räjähdysmäisenä. Pyrskin ääneen itkuani isän hautajaisissa. Äidin hautajaisissa olin ollut kuin patsas siitä huolimatta, että äiti oli aina minulle hyvin läheinen. Tajusin itse, että surematon suru purkautui nyt ulos.”

Lue myös: Näyttelijä Heidi Herala: ”Menetykset vahvistivat”

Oma tahto löytyi

Aiemmin Eini oli tottunut myöntymään kaikkeen, vaikka ei todellisuudessa olisi halunnut, oli kyse sitten kuvauksissa käytettävistä vaatteista, omasta tyylistä, keikkapaikoista tai -aikatauluista. Hän noudatti muiden toiveita ja halusi täyttää toisten odotukset.

”Vihdoin ymmärsin, että minun pitää löytää omaa selkärankani. Yhtäkkiä aloin sanoa ei ja uskalsin ilmaista mielipiteeni.”

Lue myös: Heidi pääsi yli lapsettomuudesta, oppi sanomaan ei ja jätti tylsän työnsä – nyt hän jakaa onnellisuusneuvoja toisille

Kun Eini kieltäytyi ensimmäistä kertaa ottamasta vastaan keikkaa paikassa, joka ei hänen mielestään sopinut omaan tyyliin, tunne oli vapauttava.

”Aluksi pelkäsin, että minua pidetään leuhkana tai itsekeskeisenä. Mutta ei niin käynyt, vaan asiat lähtivät toteutumaan haluamaani suuntaan, niin kun halusin, ilman riitoja. Opin näin vaatimaan hyvää kohtelua ja pitämään omia puoliani.”

Eini jatkoi keikkailua tiiviisti, kun lapset olivat pieniä. Disko vaihtui välillä tanssimusiikkiin, kunnes hän osasi nyt vaatia paluuta alkuvaiheen tyyliin 2000-luvulla. Sen seurauksena ura koki uuden nousun vuonna 2010 julkaistun Mä jään -albumin myötä.

”Olen oppinut näkemään sen, että olen hyvä työssäni eikä minun tarvitse yrittää olla yhtään parempi. Riitän juuri tällaisena.”

Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa Eini Pajumäki kertoo elämänsä käännekohdista. Miten nukeilla leikkivästä maalaistytöstä kasvoi diskokuningatar? Entä miten rakkaus omaan puolisoon syttyi? Miten Eini pitää huolta liittonsa intohimosta? Voit lukea koko jutun Kotilieden numerosta 15/2019. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Laulaja Eini: Kun täytin 40, karistin liiallisen miellyttämisen tarpeen

Empaatti

”Miellyttämisen” hyvä puoli, on empatiakyky, välittäminen ja yhteisen hyvän ymmärtäminen, niitä ei kannata kuitenkaan, heittää menemään.

Selavie

Huono lauluääni!

Kokemus

Aina ei voi miellyttää ja tehdä niinkuin muut haluavat. Lopulta olet toisten pompoteltavana. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa myöskin ei.Muut ajatelkoot ihan mitä tahansa

Kai Kivelä

Terveiset ja hyvvää jatkoa toivotan Eini ja Lars Pajumäelle + muulle perheelle.
”yes, sir i can boogie” alkoi heti soimaan omassa päässä, ku aloin tähän. Hyvät terveiset tosiaan täältä Pellon naapurikunnasta, eli Kolarista.
Voitteko välittää tämän postin Einille ja Larsille?

Vastaa käyttäjälle EmpaattiPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.