Leskeksi kaksi vuotta sitten jäänyt Kaari Utrio: ”Tarvitsin Kain kuoleman jälkeen mielialalääkitystä”

Kaari Utrion puoliso Kai Linnilä kuoli kaksi vuotta sitten sydänkohtaukseen. Tyhjyyden tunne, joka puolison menetyksestä seurasi, oli Kaarille täysi yllätys. Leskeydestä selviytymiseen Kaari on saanut tukea muun muassa ystäviltä ja läheisiltä sekä mielialalääkkeistä.

Kaari ja Kai olivat kyllä puheet kuolemasta ja siitä, miten asiat järjestetään, kun toinen kuolee. Se oli kuitenkin ollut vain puhetta, teoriaa.

Kain kuolema tuli täysin varoittamatta.

”Asuimme yhdessä, teimme työtä yhdessä, söimme yhdessä ja nukuimme yhdessä. Olimme kaiken ajan yhdessä yli 40 vuotta. Sitä elämänmuutosta, joka toisen kuolemasta seuraa, ei voi ymmärtää ennen kuin se tapahtuu. Sellaista tyhjyyttä ei pysty kuvailemaan, ei edes kirjailija”, Kaari Utrio, 77, sanoo kaksi vuotta puolisonsa Kai Linnilän kuoleman jälkeen.

Lue myös: Jäitkö leskeksi? Pidä huolta itsestäsi, sillä leskeys lisää tutkitusti kuolemanriskiä – etenkin ensimmäiset viikot kriittisiä

Olisimmepa valmistautuneet leskeyteen

Kaari oli aina varma, että hän kuolee ensiksi. Kai oli niin voimakas ihminen.

”Se meni väärinpäin, mutta en tiedä, olisiko Kai selvinnyt leskeksi jäämisestä yhtään sen paremmin kuin minä. Jommankumman niskoillehan suru jää kannettavaksi, jos ei saa kuolla yhdessä.”

Nyt jälkikäteen Kaari ajattelee, että käytännön järjestelyistä olisi voinut puhua enemmän. Kirjoittaa vaikka ohjeet muistotilaisuuden järjestämistä varten. Se auttaisi sokissa olevia omaisia.

”Täysi valmistautumattomuus vie ihmiseltä kaikki voimat. Elämä on tunnista tuntiin selviämistä. Siihen pitäisi varautua.”

Mielialalääkkeet auttoivat

Muutama viikko Kain kuoleman jälkeen Kaaria kohtasi vielä toinen sokki. Kaihileikkauksen jälkitarkastuksessa ilmeni, että vasen silmä olisi leikattava uudelleen, koska makulan reikä oli puhkeamassa.

Leikkauksen jälkeen Kaari oli kertakaikkisen lopussa. Hän tunsi itsensä avuttomaksi ja kykenemättömäksi ja pelkäsi masentuvansa. Pelkästään sängystä nouseminen tuntui ylivoimaiselta.

”Ihminen traumatisoituu puolison kuolemasta äärettömästi. Sitten tuli vielä tämä toinen trauma. Tarvitsin mielialalääkitystä.”

Lääkäri määräsi Kaarille keskushermostoon rauhoittavasti vaikuttavaa Xanoria. Kaari käyttää sitä edelleen.

”Suomessa paheksutaan usein varsinkin sitä, jos vanhempi ihminen käyttää mielialalääkkeitä. Minä olen käyttänyt Xanoria siitä asti, eikä siitä ei ole minun mielestäni ollut mitään haittaa. Sen sijaan se taittaa pahimman pahanolon kärjen niin, että pysyn toimintakykyisenä.”

Tukea perheeltä ja ystäviltä

Puhuessaan surustaan, epätoivon hetkistä ja niistä selviytymisestä Kaari mainitsee moneen kertaan perheensä, ystävänsä ja kyläläiset.

”Henkinen tuki, jota olen heiltä saanut, on äärettömän tärkeää.”

Kaari sanoo olevansa etuoikeutettu. Hän on terve, tulee taloudellisesti hyvin toimeen, työ pitää hänet kiireisenä ja on kiinnostavaa ja lapset ja ystävät ovat lähellä.

”Minulla on kaikki asiat niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi olla. Siitä huolimatta olen välillä todella epätoivoinen.”

Lue myös: Leskeksi jäänyt Kaari Utrio puolustaa yhä naisten oikeuksia: ”Kai haluaisi minun jatkavan töitä”

Edistys tapahtuu huomaamatta

Viime aikoina Kaari on palannut vuosi sitten kirjoittamiinsa päiväkirjoihin. Päiväkirjoja lukiessaan hän on ällistynyt siitä, kuinka suuri ero omassa hyvinvoinnissa on vuoden takaiseen verrattuna.

”Kuvittelen, että ei ole tapahtunut mitään, mutta olen kuitenkin edistynyt. Vaikka vieläkin on epätoivon hetkiä, niitä tulee harvemmin. Pystyn jo puhumaan Kaista ja nauramaan sille, millaista meillä oli. Vuosi sitten se olisi ollut täysin mahdotonta.”

Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa Kaari Utrio kertoo puolisonsa Kai Linnilän kuolemasta, leskeydestä, itsetuhoisista ajatuksista, mielialalääkityksestä ja asioista, jotka ovat auttaneet hänet pahimpien aikojen yli. Voit lukea koko jutun Kotilieden numerosta 17/2019. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Keskustelu

En ymmärrä mitä pahaa mielialalääkityksessä voi olla? Sama jos vaatisi ettei poikki menneeseen jalkaan saa laittaa kipsiä. Läheisen äkillinen kuolema aiheuttaa trauman – tiedän sen omakohtaisesti. Toivon Utriolle elämänhalua. Vertaisryhmä tai sururyhmä on hyvä monesti myös heille, joilla on perhettä ja ystäviä. Sururyhmä on nimenomaan surua varten ja parhaimmillaan edesauttaa takaisin elämään. Joskus läheiset ovat liian lähellä. Ja heillä on omat huolensa.

Kommentoi juttua: Leskeksi kaksi vuotta sitten jäänyt Kaari Utrio: ”Tarvitsin Kain kuoleman jälkeen mielialalääkitystä”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X