Liki satavuotiaat Timo ja Toini ovat olleet naimisissa 73 vuotta: ”Olemme kasvaneet kiinni toisiimme”
Pientä kinaa tulee ihan turhista asioista, mutta isoista asioista ei riidellä koskaan. Harvoista asioista ollaan kuitenkaan samaa mieltä, Toini Salokannel vitsailee. Hän on ollut miehensä Timon kanssa yhdessä yli 70 vuotta.
”Timolla oli niin nätit silmät ja kihara paksu tukka”, muistelee Toini Salokannel iltaa, jolloin tapasi puolisonsa Timo Salokanteleen ensimmäistä kertaa.
”Toini oli hyvä tanssimaan ja aika hyvän näköinenkin vielä”, kuvailee Timo puolestaan rouvaansa.
Muistot palaavat nopeasti mieleen, vaikka ensikohtaamisesta on kulunut jo reippaasti yli 70 vuotta.
”Voi, aika on kulkenut niin nopeasti, yhdessä hujauksessa”, Timo sanoo.
Vaikka Timo on jo 98- ja Toini 97-vuotias, he asuvat edelleen omassa kodissaan Tampereen Kalevassa.
Tytär käy auttelemassa kauppa-asioissa kerran viikossa, ja siivooja pyörähtää joka toinen viikko, mutta muuten Timo ja Toini pärjäävät omillaan.
Miten rakkaus saadaan kestämään kokonainen ihmisikä? Sitä Kotiliesi pääsi kysymään Timolta ja Toinilta. Ensi viikolla he esiintyvät myös Ylen uudessa sarjassa Sadan vuoden sankarit, joka kertoo eri puolilla Suomea asuvien yli 95-vuotiaiden rakkaudesta, ystävyydestä, ihmissuhteista ja intohimosta.
Timo soitti Toinin töihin heti seuraavana aamuna
Timolla ja Toinilla on totisesti muistelemista. Yhteinen tanssi alkoi Tampereen VPK:n talolla 13. maaliskuuta 1947. Siellä he tanssivat koko illan yhdessä.
Ilta ei ollut pitkä, sillä Suomi toipui sodasta. Ohjelmallisten iltamien yhteydessä sai järjestää tanssit, mutta vain tunnin ajaksi.
Kun pelit pantiin pussiin, Timo saatteli Toinin keskustasta muutaman kilometrin päähän Viinikan kirkolle ja sai palkaksi puhelinnumeron.
Heti seuraavana aamuna puhelin soi Toinin työpaikalla Posti- ja telelaitoksella.
”Tää Salokannel soittaa, ja pomo velmuilee kaikkien kuullen, että tuus Toini puhelimeen, täällä joku metsämandoliini kysyy sua. Mää ajattelin, että ai kauhea. Olin aivan punainen kun menin puhelimeen”, Toini sanoo.
Heti alussa juttu luisti puolin ja toisin
Timo vitsailee, että Toinilta tuli heti seurustelun ensihetkillä yhtä paljon juttua kuin nykyisinkin. Se oli molemmille merkki siitä, että yhdessä oli hyvä olla. Juttu luisti heti luontevasti.
Sodan jälkeisinä vuosina riiustelu pysyikin pitkään puheen tasolla.
”Ei silloin oltu yhtäkään yötä yhdessä ennen häitä, ei tullut kuuloonkaan”, Toini sanoo.
Aiempia seurustelusuhteita kummallakaan ei juuri ollut, vaikka Toini arvelee, että Timo kyllä tunsi tyttöjä.
”Ei sitä kauheasti ehtinyt seurustella, kun 18-vuotiaana piti lähteä sotaan”, Timo toteaa.
Seurusteleva nuoripari kävi usein tansseissa, pyöräretkillä ja uimassa. Vielä senkin jälkeen, kun ruokatunnilla oli haettu kihlasormukset Mannisen kulta- ja kellosepänliikkeestä, piti pitää kunniallista etäisyyttä.
”Muistan, kun käytiin yhdessä Kangasalla uimassa, eikä meillä ollut uimapukuja. Se oli kyllä aika jännää”, Toinia naurattaa.
Yhteinen taival siunattiin kuitenkin heti ensimmäisenä kesänä, kun Timo pyöräili Toinin vanhempien mökille Suinulaan esittelemään itsensä.
Pikkupojasta asti isänsä kanssa kirvesmiehen hommia tehnyt nuorimies teki vaikutuksen Toinin vanhempiin.
”Isä näki, että se osaa tehdä kaikenlaista käsillään ja tykkäs, että voihan sen kanssa alkaa.”
Timo käy jumpassa ja Toini soittelee Skypellä
Häitä tanssittiin vuoden seurustelun jälkeen. Juhlissa oli sata vierasta. Säestyksestä vastasivat Tampereen kaupunginorkesterin soittajat, sillä Toinin setä soitti orkesterissa.
Toini arvelee, että häiden kuitit ovat edelleen tallessa, sillä hän on elämän varrella arkistoinut paljon muutakin, mistä museot saattaisivat kiinnostua.
Paljon on ollut arkistoitavaakin, sillä yhdessä on oltu kokonainen ihmisikä, kasvatettu kaksi lasta ja liuta lapsenlapsia.
Korkeasta iästään huolimatta Timo ja Toimi tekevät ja touhuavat edelleen niin, että nuorempia hirvittää.
Haastattelupäivän aamuna Timo on ollut jumpassa. Toini soittelee Skypellä sukulaisille ja kavereille. Järki leikkaa kummallakin kuin partaveitsi, mutta molempien näkö on heikentynyt niin, että lehtien lukemisessa ja ristikoiden ja sudokuiden täyttämisessä auttavat tekstiä suurentavat laitteet. Toini turvautuu kävellessään rollaattoriin ja odottaa kuulolaitetta.
Ensi vuonna pariskunnalla on luvassa kahdet juhlat, sillä Timo täyttää kesällä sata vuotta. Jouluna taas koittaa 75-vuotiashääpäivä.
Edelleen tummatukkainen Toini vitsailee, että vielä on vuosi aikaa, jotta ehtii harmaantua puolison satavuotisjuhliin.
Hymy viihtyy molempien huulilla. Toisen jutut naurattavat kumpaakin.
”Menes keittämään vieraalle vettä”, Toini komentaa.
”Tämmöstä tää on, näin mua komennetaan”, Timo sanoo.
”Tosin en mää menis, jos en tahtois. Tähän asti olen tahtonut”, hän sanoo.
Valokuvaus on ollut kummallekin rakas harrastus
Aktiivinen pariskunta on touhunnut yhdessä ja erikseen koko ikänsä kaikenlaista. Toini laskee laulaneensa yhtä aikaa kolmessakin eri kuorossa. Nuorempana hän veti seurakunnan kerhoja. Nyt nämä entiset kerholapset, nykyiset eläkeläiset, kuuluvat ystäväpiiriin, jonka Toini tapaa kerran kuukaudessa.
Pitkään suhteeseen on saatu liimaa myös yhteisistä harrastuksista: tanssista, hiihdosta, matkustelusta ja yleisestä mielenkiinnosta maailmaa kohtaan. Yksi suurista yhteisistä rakkauksista on ollut valokuvaus.
Jo 1950-luvulla Timo rakensi vaatehuoneeseen laboratorion valokuvien kehittämistä varten. Kuvasi maisemia ja taidekuvia.
Kun Timon into hiipui, kameraan tarttui Toini. Hän on sittemmin ikuistanut kuviinsa lapsia, Tampereen maisemia ja puita, erityisesti koivuja, joista pitää erityisen paljon.
”Tampereen Arboretumin ruusutarhassa otin kuvan Urho Kekkosen nimikkoruususta ja lähetin sen hänelle syntymäpäivänä. Sain oikein kiitoskirjeen”, Toini kertoo.
Timo huomauttaa, että hänelläkin on korkeatasoisia kontakteja. Jäätyään eläkkeelle Lokomon terästehtaalta hän innostui sotaveteraanitoiminnasta ja pelasi muun muassa lentopalloa veteraanien riveissä.
Olohuoneen nurkassa nököttää lastenlapsia varten lentopallo.
”Siinä on Mauno Koiviston nimikirjoitus. Sain sen kun pelasin kerran häntä vastaan”, Timo kertoo.
Timosta on mukava kuunnella, kun vaimo rupattelee puhelimessa
Kavereita on aina ollut molemmilla paljon, sekä omia että yhteisiä. Timo suree, että aivan viime vuosina vanhoista kavereista moni on nukkunut pois.
Toini pitää molempien puolesta yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Puhelin soi usein. Timosta on mukava kuunnella, kun vaimo rupattelee puhelimessa.
”Me pidetään yhdessä huolta monista ihmisistä”, Toini sanoo.
Reissuja on tehty ja tehdään edelleen. Toini manaa, että 96-vuotiaana piti luopua lopullisesti ajokortista, mutta nyt alla on onneksi veteraanitaksi, jolla saa tehdä 60 matkaa kuukaudessa Tampereella ja naapurikunnissa. Sillä pääsee mökille Kangasalle, minne aiotaan ensi kesänäkin mennä niin paljon kuin mahdollista.
”Mää aina sovin kaikenlaisia reissuja ja Timo innostuu”, Toini sanoo.
”Jos ei ole mitään tekemistä, niin menee kyllä tylsäksi. Aina pitäisi johonkin päästä”, Timo tuumaa.
”Tytärtä vähän naurattaa, kun kerron puhelimessa, että tänään ei mennä minnekään, tänään on vapaapäivä”, Toini toteaa.
Isoista asioista ei riidellä, mutta pienistä kinataan
Pariskunnalla on erilaiset luonteet.
”Timo on aika hiljainen”, Toini sanoo.
”Niin, Toini puhuu ja minä kuuntelen. Välillä oikaisen, että ei se ihan noin mennyt.”
”Minä olen paljon suurpiirteisempi puheissani.”
Timo huomauttaa, että kummankin luonne on sen verran kipakka, että pientä kinaa tulee jatkuvasti. Toini huomauttaa, että harvasta asiasta tosiaan ollaan samaa mieltä.
”Kinaa saadaan kyllä ihan tyhjästä. Jälkeenpäin naurattaa, että mitä nyt tommosestakin piti riidellä”, Toini toteaa.
Samaan syssyyn hän huomauttaa, että isoista asioista ei sitten riidelläkään.
”Me osataan ajatella toista ja hyväksyä toisen mielipiteet. Ja pyytää anteeksi”, Timo sanoo.
”Ei sitä ainakaan nukkumaan mennä pyytämättä”, Toini sanoo.
Eroa ei ole koskaan vakavissaan edes mietitty
Pienestä kinasta huolimatta ero ei ole käynyt kummallakaan koskaan mielessä.
Timo toteaa, että vaikeitakin tilanteita on ollut, mutta silloin on aina ajateltu, ettei puoliso vaihtamalla parane.
Toini lisää, että kun omat vanhemmat ja lapset ja serkut ovat eronneet, jonkun on täytynyt pysyä naimisissakin. Vakavasti puhuen hän huomauttaa, ettei keksi mitään niin hirveää syytä, miksi eroa olisi pitänyt edes miettiä. Kumpikin on elämän varrella hionut toisen särmiä.
Toini tunnistaa, että hänen mahdoton siivousintonsa on ollut vuosien varrella pienen kinan aihe. Vuodevaatteetkin ravisteltiin pitkään jokikinen aamu.
”Siitä olen kuulemma nalkuttanut, mutta kun olen tykännyt, että olisi kaikki paikallaan ja nätisti.”
Kotityöt on kuitenkin jaettu tasaisesti. Timo on huolehtinut imuroinnista ja ikkunoidenpesusta, Toini on vastannut ruoanlaitosta.
”Nuorempana en antanut Timon tiskata, kun ajattelin, ettei se osaa.”
Tasa-arvosta ei ole tarvinnut keskustella. Toini muistelee, että ennen kuin perheeseen saatiin pesukone, Timo pesi omat pyykkinsä ämpärissä itse.
Välillä täytyy muistaa taputella toista
Aika on molempien mielestä kipittänyt hurjaa vauhtia. Toini ajatteli nuorempana, että ihmisestä tulee aivan ikäloppu viimeistään kahdeksankymppisenä.
”Tässä sitä vaan edelleen huidellaan.”
Mikä on pitänyt yhdessä?
”Me ollaan toistemme omaishoitajia”, Toini vitsailee.
Hetken mietittyään hän ajattelee, että yhteenkuuluvaisuuden tunne on ollut voimakas ensikohtaamisesta asti.
”Se on sellainen henkinen tunne, jota on vähän vaikea kuvailla, mutta kyllä kaikki elämä katkeaisi, jos tuo tuosta kupsahtaisi. Me ollaan kasvettu toisiimme kiinni”, hän sanoo.
Neuvoksi nuoremmille pariskunnille Toini kertoo muutama päivä aiemmin tapahtuneesta kohtaamisesta. Timo oli törmännyt ikätoveriinsa, joka oli tiedustellut, onko Timo viime aikoina taputellut vaimoaan.
”Mitä lie se sillä tarkoitti, mutta varmaankin ihan hyvää. Joten sanotaan sitten, että välillä on ihan hyvä taputella toista”, Toini toteaa.
Timo on samaa mieltä.
”Ja täytyy myös uskoa itseensä ja olla kaikessa aktiivinen. Kyllä se siitä.”
Lue myös Seura.fi: Satavuotias, joka pelastui myrskyltä
Kommentoi
Kommentoi juttua: Liki satavuotiaat Timo ja Toini ovat olleet naimisissa 73 vuotta: ”Olemme kasvaneet kiinni toisiimme”