Kaukana asuvia lapsenlapsiaan ikävöivä Pirjo, 69, ryhtyi lukumummiksi lähikoulun oppilaille – kertoo nyt, mikä toiminnassa on parasta

Lukumummit ja -vaarit lukevat alakouluilla niiden oppilaiden kanssa, joilla on haasteita lukemisen kanssa. Lukumummin tärkein tehtävä on lukuinnostuksen kasvattaminen. Välillä se on haastavaa, sillä joitain oppilaita vaivaa lukukammo, kertoo lukumummina toimiva Pirjo Kero.

Pirjo Kero, 69, riisuu kenkiään lähikoulun käytävällä Jyväskylässä. Pieni poika katselee häntä pitkään ja kysyy sitten: ”Ootko säkin täällä koulussa?”

Nyt muisto naurattaa Pirjoa. Ei sentään, ei hän ole palannut eläkepäiviltä koulun penkille. Sen sijaan Pirjo on yksi Niilo Mäki Instituutin koordinoiman Lukumummi ja -vaari -toiminnan vapaaehtoisista. Lukumummit ja -vaarit lukevat alakouluilla lapsille, joilla on vaikeuksia lukemisessa tai jotka suhtautuvat nihkeästi lukemiseen.

”Olen viiden lapsen mummi. Lapsenlapseni asuvat kuitenkin kaukana, ja lukumummitoiminta on eräänlaista ikävän lievitystä”, Pirjo sanoo.

Pirjo itse oppi lukemaan jo neli- tai viisivuotiaana. Kirjat ovat olleet siitä lähtien hänelle tärkeä harrastus ja innoituksen lähde. Hän lukee niin kaunokirjallisuutta, runoja, tietokirjoja kuin elämäkertojakin. Viimeisimmäksi hän luki Tommi Kinnusen uusimman, Finlandia-ehdokkaaksikin valitun kirjan Ei kertonut katuvansa. Se oli niin hyvä, että sitä olisi voinut lukea vaikka läpi yön.

Nyt Pirjo iloitsee siitä, että saa vielä eläkeiässä johdattaa lapsia sisälle lukemisen ja kirjojen maailmaan.

Lue myös: Ääneen lukemisessa voi piillä ratkaisu lasten hiipuvaan lukuinnostukseen – ja 5 muuta syytä, miksi ääneen lukeminen kannattaa

Yhdessä lukeminen kuljettaa kiinnostavien keskustelujen äärelle

Reilu neljä vuotta sitten Pirjo löysi lehdestä pikkujutun, jossa kerrottiin lukumummitoiminnasta. Lisätietojen googlettamisen jälkeen hän päätti ottaa yhteyttä ja kysyä, voisiko päästä mukaan toimintaan.

Kerran viikossa Pirjo käy lukemassa lähikoulun toisen, kolmannen ja neljännen luokan oppilaiden kanssa kirjoja. Tai kävi ainakin ennen koronaa. Poikkeustila on heittänyt kapuloita myös vapaaehtoistoiminnan rattaisiin, ja ainakin toistaiseksi lähitapaamiset on keskeytetty. Nyt mietitään kovasti, miten lukumummitoiminta voisi tehdä digiloikan. Pian oppilaat voivat päästä lukemaan lukumummeille ja -vaareille videopuhelun välityksellä.

Jos koronaa ei olisi, lukuhetki sujuisi kutakuinkin näin: opettaja valitsee oppilaan, joka pääsee lukemaan lukumummin tai -vaarin kanssa. Myös kirja on valittu etukäteen. Lukumummi siirtyy oppilaan kanssa luokasta rauhalliseen tilaan, jossa kirjaan syvennytään yhdessä. Lukuhetki kestää 20 tai 40 minuuttia lapsen keskittymiskyvystä riippuen.

”Se on yleensä hyvä, että käyn saman oppilaan kanssa lukemassa useamman kerran. Silloin pystymme tutustumaan toisiimme ja lukutuokioista tulee hyviä yhteisiä hetkiä”, Pirjo sanoo.

Yhdessä lukemiseen on monenlaisia tekniikoita. Joillain kerroilla lukumummi lukee kirjaa lapsen kanssa yhdessä ääneen siten, että molemmat lukevat samaan aikaan. Joskus luetaan vuorotellen kappale kerrallaan, jolloin lapsi oppii myös kuuntelemaan. Toisinaan oppilas lukee ääneen ja sitten pysähdytään keskustelemaan.

Pirjo on päässyt lukemaan lasten kanssa muun muassa Risto Räppääjän ja Ellan ja kavereiden seikkailuista. Yksi oppilas oli kiinnostunut avaruudesta. Hänen kanssaan Pirjo luki Mauri ja Tarja Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjaa. Toista oppilasta puolestaan kiehtoivat kummitukset ja aaveet. Yhteisen lukuhetken kautta avautui mahdollisuus keskustella muun muassa peloista.

Moni tyttö taas on innostunut Erin Hunterin Soturikissa-kirjoista, joissa kissojen klaanit sotivat ja tekevät yhteistyötä keskenään.

”Kirjoissa on mieletön määrä kissojen nimiä. Niistä me ollaan päästy keskustelemaan, että mikä on meidän mielestä kaikista kivoin kissannimi ja mikä voisi olla vielä parempi. Yksi tyttö oli vielä kotona miettinyt pitkän listan semmoisia kissannimiä, joista hän tykkäisi.”

Koululla, jossa Pirjo käy lukemassa, on myös S2-oppilaita. Heille suomi on toinen kieli eikä äidinkieli.

”Heidän kanssaan lukiessa tulee kulttuurinenkin ero näkyviin. Se on mielenkiintoista. On luettu esimerkiksi kirjoja, joissa puhutaan sukulaisista ja isovanhemmista. Niiden pohjalta syntyy kivoja keskusteluja siitä, millaisia sukulaisia itse kullakin on.”

Lue myös: Lukuhirmu Hertta, 12, lukee kaksi kirjaa viikossa ja jakaa kirjavinkkejä Youtubessa: ”Haluan levittää lukemisen iloa”

”Kai mä nyt voin vähän lukea”

Joskus Pirjo on mennyt luokkaan jo hieman ennen lukutunnin alkua. Luokan oppilaat saattavat parveilla ympärillä kiinnostuneena ja kertoa, että hekin haluavat tulla lukemaan lukumummille.

”Kun kerroin opettajalle, että sieltä olisi jo monta halukasta tulossa lukemaan, opettaja sanoi, että niin, mutta en mä niitä päästä, kun täällä on muita, jotka tarvitsevat lukumummia huomattavasti kipeämmin.”

Lukumummien ja -vaarien tärkein tehtävä on lukuinnostuksen herättäminen. Se ei ole aina helppoa. Pirjo on huomannut, että joitakuita oppilaita vaivaa kirjakammo. Silloin pitää käyttää jonkin verran aikaa sen perustelemiseen, miksi lukeminen ja sujuvasti lukemaan opetteleminen on tärkeää.

”Jotkut oppilaat ovat sitä mieltä, että ei kirjoja kannata lukea, koska netistä on paljon helpompi löytää tietoa kuin kirjoista ja kuvat kertovat enemmän kuin teksti. Siinä riittää haastetta välillä. Kyse voi olla puolustautumisesta. Oppilas voi ajatella, että kun ei ole niin hyvä lukemisessa, ei hänen sitten tarvitse osata lainkaan.”

Pääasiassa lapset kuitenkin suhtautuvat lukemiseen positiivisesti, kun he jäävät kahden kesken lukumummin kanssa. Kai mä nyt voin vähän lukea, he saattavat sanoa.

Lukumummi ja -vaari -toiminnalla onkin monia positiivisia vaikutuksia. Lukumummien kanssa lukeneiden oppilaiden usko omaan osaamiseen vahvistuu. He myös uskovat lukutuokioiden jälkeen, että pystyvät lukemaan aikaisempaa sujuvammin. Lukumummeina ja -vaareina toimivien senioreiden hyvinvointi puolestaan lisääntyy. Monet vapaaehtoiset löytävät toiminnasta mielenkiintoisia yhteisiä keskustelunaiheita.

Lue myös: Mitä jos sinäkin perustaisit lukupiirin? Lue, miten konkarit ovat tehneet harrastuksestaan antoisan

Vapaaehtoistoiminta saa aikaan merkityksellisyyden tunteen

Saman koulun oppilaille käy Pirjon kanssa lukemassa myös yksi lukuvaari ja kolme muuta lukumummia. Koululla vieraita arvostetaan suuresti. Lukumummit ja -vaari kutsutaan aina kevät- ja joulujuhliin ja kahvittelemaan lukukauden päätteeksi.

”Parasta lukumummina toimimisessa on se, että voi sanoittaa lapsen kanssa maailmaa yhdessä lukemalla ja kun voi kertomuksista ja kuvista saada jäsennystä elämään. Lukeminen tukee myös puheilmaisua ja kielen ja toisten ihmisten ymmärtämistä.”

Pirjolle tärkeää on myös lukumummien ja -vaarien vertaisryhmätoiminta. Ennen korona-aikaa vapaaehtoiset kokoontuivat säännöllisesti yhteen ja kertoivat kukin kokemuksistaan. Tapaamisissa lukumummit ja -vaarit saavat lisää työkaluja ja tietoa, jota voi hyödyntää oppilaiden kanssa toimiessa. Tänä syksynä on kokoonnuttu verkossa ja valmisteltu Digilukumummi ja -vaari -toimintaa.

”Meikäläinen on tällaisessa vapaaehtoistyössä saamapuolella. Iloitsen siitä, kun lapset ovat aitoja, hienoja keskustelijoita ja motivoituneita oppimaan. Vapaaehtoistyö virkistää eläkeläisen päivää, ja lukumummina toimimisesta tulee myös tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden tunne.”

Lukumummiksi tai -vaariksi voi ryhtyä kuka vain, jolla on kiinnostusta ja aikaa toimia lasten ja lapsille suunnatun kirjallisuuden parissa.  Toimintaa järjestetään Jyväskylän lisäksi myös muualla Suomessa. Toimintaa kehitetään yhdessä MLL:n kanssa.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Kaukana asuvia lapsenlapsiaan ikävöivä Pirjo, 69, ryhtyi lukumummiksi lähikoulun oppilaille – kertoo nyt, mikä toiminnassa on parasta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X