Maailmalla palkittu kantasolututkija Irma Thesleff: ”Haluan olla esikuva tytöille”

Kantasolututkija Irma Thesleffin tie arvostetuksi tiedenaiseksi on edellyttänyt rohkeita valintoja. Onneksi hän perusti perheen oikeanlaisen miehen kanssa, sillä puolison valinta on Irman mielestä naistutkijan uran tärkein päätös.

Silloin otti päähän. Vielä 1970-luvulla Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella suosittiin poikia. Kolmantena opiskeluvuonna alkoi harjoittelu vastaanotolla, mutta harjoittelupaikkoja riitti vain puolelle opiskelijoista. Ensisijaisesti ne annettiin armeijan käyneille pojille, ja tyttöjen opinnot viivästyivät.

Hammaslääketieteen opiskelija Irma Thesleff tuohtui. Hän teki tovereineen asiasta valituskirjelmän tiedekuntaneuvostolle. Pian paikkojen jako sukupuolen perusteella lopetettiin.

”Minussa heräsi feministi, ja olen siitä lähtien halunnut edistää naisten asemaa alallani.”

Irma Thesleff valmistui ajallaan, mutta työ hammaslääkärinä alkoi tuntua pian tylsältä.

”Tuolloin oli tärkeää, että amalgaamipaikat kiilsivät.”

Viimeiset 20 vuotta Biotekniikan instituutissa kehitysbiologiaa tutkinut professori Thesleff on alansa huippuja. Eikä minkä tahansa alan. Geenitutkimus on saatellut ihmiskunnan isojen eettisten kysymysten äärelle ja tarjonnut hurjia visioita tulevaisuudesta.

Irma Thesleff on yksi kansainvälisesti arvostetuimmista suomalaisista tieteentekijöistä. Toukokuun alussa hänet valittiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ulkomaiseksi jäseneksi, mikä on merkittävä tunnustus.

Julkisuudessa hän ei ole kuitenkaan viihtynyt. Hän ei pidä esilläolosta, ja hänessä korostuu vaatimattomuus. Irma Thesleff on miettinyt prioriteettinsa: perhe ja tiede. Ehkä juuri siksi hänen elämässään on tapahtunut paljon.

Irma Thesleff

Irma Thesleff on aikamme merkittävimpiä suomalaisia naistieteilijöitä. ”En ole ikinä ajatellut uraa pitkälle eteenpäin. Olen tarttunut tilaisuuksiin, ja muut ovat ajatelleet puolestani.”

Kesätyö järkytti

Irma Thesleffiä nolostuttaa kertoa, mistä hän on kotoisin. Helsingin Kaivopuistolla on elitistinen kaiku. ”Varsin tavanomaista”, hän kuvailee lapsuuttaan.

Vanhemmat olivat lääkäreitä, Irma neljästä sisaresta vanhin. Hän ei ollut lapsena kiinnostunut tieteestä, vaan leikki ulkona, kävi partiossa ja pelasi tennistä suvun kotitilalla.

Irma halusi pyrkiä opiskelemaan lääketiedettä. Hän oli tyypillinen kympin tyttö, kiltti ja ahkera. Eräs kesä 16-vuotiaana kuitenkin muutti suunnitelmia.

Irma lähti parhaan ystävänsä kanssa kesätöihin Saksaan katoliseen sairaalaan. Hän pesi lavuaareja ja kärräsi pyykkejä sisätautien osastolla.

”Siellä oli paljon vanhoja ihmisiä ja kuolemaa. Kun löysin potilaan kuolleena, minun piti mennä kertomaan siitä ja jatkaa sen jälkeen töitä.”

Irmaa ahdisti. Hän päätti muuttaa suunnitelmaansa ja lähteä opiskelemaan hammaslääketiedettä. Irma Thesleff valmistui 1972 ja väitteli tohtoriksi 1975. Häntä oli alkanut kiinnostaa hampaan kehitys. Siitä hän halusi tietää lisää.

Kun Irma päätti hakea stipendiä yhteen maailman johtavista tutkimuslaitoksista, hän oli naimisissa ja saanut juuri ensimmäisen lapsensa.

Taapero Amerikkaan

Joonialaiset valkoiset pylväät saattelivat katseen kohti kirkasta taivasta. Washingtonin lähellä sijaitseva National Institute of Dental and Craniofacial Research oli hammasterveyteen keskittynyt tutkimuslaitos, jossa tehtiin tiedettä kunnianhimoisesti. Irma nousi rappusia varmoin askelin.

”Minulla oli suunnitelma. Tiesin, mitä haluan oppia vuodessa.”

Ajatuksena oli, että juuri lentäjän töitä Finnairilta saanut aviomies toivoisi New Yorkin -lentoja ja vierailisi samalla Irman ja vuoden täyttäneen Hennan luona. Matkaan lähtisi myös tuttu lastenhoitaja.

Suunnitelma onnistui hyvin. Maanviljelijän poikana kasvanut aviomies kävi vierailujensa yhteydessä tutustumassa lähialueiden peltoihin, jotka hohtivat punaista multaa.

“Hän viljelee nykyisin maatilaamme. Olemme aina tukeneet toistemme uria ja haaveita.”

Irma ja tytär palasivat Suomeen vuonna 1980, päätös oli perheen yhteinen. Läksiäisissä laitoksen johtaja kysyi Irman suunnitelmista. Irma kertoi aikovansa jatkaa hampaan kehityksen tutkimista.

”Johtaja tokaisi, että sitten et ikinä saa Nobel-palkintoa. No, ei hänkään ole saanut.”

Ensimmäinen nainen

Suomessa Irma jatkoi tutkimustaan hammaslääketieteen laitoksella. Hänen tutkimusryhmänsä keksi 1990-luvun alussa ensimmäisen viestimolekyylin, joka kertoo hampaan kehityksen alkamisesta. Tutkimusta on siteerattu paljon.

”Jokaisessa tutkimuksessa on jännityksen hetkiä. Se ruokkii uteliaisuutta.”

Samalla Irma erikoistui hampaiden oikomishoitoon. Mielessä häilyi ajatus, että jonakin päivänä hän joutuu elättämään itsensä hammaslääkärinä, jos ei keksisi uralleen uutta suuntaa.
Sitten hammaslääketieteen laitoksen professori kuoli yllättäen, ja hänen virkansa tuli hakuun.

Tuohon aikaan, vuonna 1990, Suomessa ei juuri ollut naisprofessoreita. Nykyisinkin heitä on vain 28 prosenttia professorikunnasta, vaikka yli puolet yliopisto-opiskelijoista on naisia.

“Luulen, että syrjintä on nykyisin enemmän ajattelemattomuutta. Miesjohtaja ei aina rekrytoidessaan muista pitää mielessä sukupuolten tasa-arvoa.”

Irma ehti hoitaa professuuriaan viitisen vuotta, kunnes näköpiiriin tuli jälleen jännittävä mahdollisuus.

Hyvästi, eläkevirka

Juuri perustettuun Biotekniikan instituuttiin haettiin kehitysbiologian tutkimusohjelman johtajaa. Siinä työssä varmuus ja eläkevirka vaihtuisivat epävarmuuteen.

”Työnkuvaa ei ollut valmiina, ja rahoitus tutkimusryhmälle piti hankkia itse.”

Irma oli kuitenkin oivaltanut jotakin merkittävää. Hänen setänsä oli maailmankuulu munuaisen kehityksen tutkija, ja tutustuessaan munuaistutkimukseen Irma ymmärsi, että samat kysymykset ovat tärkeitä sekä hampaiden kehityksessä että kehitysbiologiassa ylipäätään: miten solut keskustelevat keskenään?

Vuonna 1996 Irma pakkasi tavaransa ja muutti tutkimusryhmänsä kanssa Biotekniikan instituuttiin. Siellä hän oli tutkimusryhmien vetäjistä ainut hammaslääkäri.

”En käsittänyt, mistä biologit puhuivat. Tajusin kuitenkin, että jos haluan edistyä tutkimuksessani, minun täytyy opetella ymmärtämään geenejä ja niiden toimintaa ja rekrytoida ryhmääni alan osaajia.”

Irma Thesleff

Thesleff kritisoi tieteen kilpailua. Se hidastaa edistystä. “Vaikka tutkimusta tehdään kansainvälisessä verkostossa, viimeisen läpimurron tehnyt tutkija saa kaiken kunnian. Kongresseissa ei enää jaeta uutta tietoa yhtä avoimesti kuin ennen.”

Räätälöityjä vauvoja?

Huone on hiljainen, pöytä hohtaa valkoisena. Irma kumartuu mikroskoopin ylle. Hän voisi viipyä tässä tunteja.

Nykyaikaisen linssin läpi on mahdollista erottaa yksittäisiä soluja. Jakautuvat kantasolut tuottavat elimistön eri tehtäviin erikoistuneita soluja. Niistä voi muodostua vaikkapa hammas tai korva.

Irma tarkkailee, miten solut kulkevat kudoksessa ja miten ne reagoivat tietyissä tilanteissa.

Ihmisen kehittyminen ei ole enää mysteeri. Irman katse terästyy.

”On niin ihmeellistä, miten solut keskustelevat. Ja miten yhdestä solusta voi kasvaa jokin elin.”

Biotekniikan tutkimustulokset voivat johtaa monien geneettisten sairauksienparantamiseen ja kehityshäiriöiden ehkäisemiseen. Irmasta on palkitsevaa, että hänen tutkimusryhmänsä tulokset ovat auttaneet Yhdysvalloissa ja Saksassa meneillään olevia kokeita.

”Pyrkimyksenä on ennaltaehkäistä vakavia vastasyntyneiden hampaiden ja muiden elinten kehityshäiriöitä.”

Nykyisin DNA-rihmastoa, jossa geenit sijaitsevat, pystytään muokkaamaan uuden CRISPR-menetelmän avulla.

Lisäksi eläinten, esimerkiksi koirien, kloonaus on jo rutiinia Japanissa. Siellä on myös juuri onnistuttu valmistamaan ihmiselle uusi sarveiskalvo tämän silmän kantasoluista.

”Kukaan ei olisi voinut kuvitella tätä 1990-luvulla.”

Mahdollisuudet sisältävät haastavia moraalifilosofisia kysymyksiä. Eettisissä neuvottelukunnissa pohditaan esimerkiksi, milloin ja miten vanhemmat saavat vaikuttaa vauvansa geeneihin.

 

Epätasa-arvo itkettää

Epätasa-arvo ihmisryhmien välillä ja eriarvoisuus maailmassa surettavat Irmaa. Kun hän oli opiskelija, tajuntaan iski Biafran nälänhätä. Nyt nälkä kalvaa Somaliassa. Irma pyyhkäisee silmäkulmaansa.

”Kun luen päivän uutisia, en voi ymmärtää, miten paljon epäoikeudenmukaisuutta vielä on.”

Geenitutkimukselta odotetaan ratkaisuja kehitysmaihin. Toiveissa on esimerkiksi malariahyttysten hävittäminen ja kuivuutta kestävät viljalajikkeet.

Harmillista on, että juuri näissä maissa naisten osaamista ei hyödynnetä kunnolla. Jos naisia pystyttäisiin kouluttamaan kuten miehiä, se loisi Irman mielestä ympärilleen paljon hyvää ja koko maailman tilanne paranisi.

Irmasta naistutkijan uran kannalta tärkein valinta on kuitenkin puoliso. Tämän tulisi olla ihminen, joka tukee eikä lähde kilpailemaan ajasta tai maineesta.

Traktorin kyytiin

Puoliso on vuosien varrella ollut huolissaan Irmasta.

“Kyllähän tiede on vienyt aikaani ihan älyttömästi.”

Välillä on kuitenkin puuhattu perheen kanssa, pelattu tennistä ja reissattu, yleensä reppu selässä ja seikkailumielellä. Perhe lensi paljon Irman puolison henkilökuntalipuilla, niillä lennoilla joilla oli tilaa.

Thesleffeillä on kolme nyt jo aikuista lasta ja seitsemän lastenlasta. Perhe on aina ollut Irmalle tärkein asia. Kymmenisen vuotta hän kuskaili kilpaurheilevia lapsiaan harjoituksiin päivittäin, nyt hän nauttii touhutessaan lastenlasten kanssa.

”Huomaamme yhdessä kukkien puhkeamisen ja kuulemme linnun laulun.”

Pikkuiset ovat saaneet olla myös traktorikuskeja. Traktorissa on lasten-istuin ihan sitä varten.

”Kun parivuotias tulee meille, hän sanoo pum pum. Siitä tiedämme, että hän haluaa traktorin kyytiin.”

Irma aikoo jäädä pikkuhiljaa kokonaan eläkkeelle. Hän on yrittänyt olla eläkkeellä osittain, mutta osa-aikaisuus on hankalaa, jos haluaa tehdä tutkimusta, jolla on merkitystä.

Irma ei aio luopua Töölön-kodistaan, sillä kaupungissa on suurin osa perheestä, kulttuuririentoja ja ystäviä. Vastapainoksi maalla pääsee sienestämään, ja Irma auttelee mielellään miestään maataloustöissä.

”Ei kaiken tarvitse olla tiedettä, elämässä pitää olla muutakin.”

Paras palkka

Viime kesänä San Franciscossa monituhatpäinen yleisö taputti Irman lavalle. Irman sydän hakkasi, kun hän astui puhujanpönttöön. Sali hiljeni, ihmiset odottivat. Irma katsoi yleisöön. Hiljaisella äänellään hän aloitti puheen, joka luotasi uran merkkipaaluja.

Irmalle myönnettiin International Conference of Dental Research -tilaisuudessa palkinto, joka merkitsi hänelle paljon. Se oli ensimmäinen naisille suunnattu tunnustus tieteellisestä elämäntyöstä.

Kun tutkijat eri puolilta maailmaa nousivat Irman puheen jälkeen seisomaan taputtaen, Irma ei oikein tiennyt, mihin suuntaan olisi katsonut ja miten päin ollut.

Muisto herkistää ilosta. Kävi nimittäin niin, että kongressissa moni nuori ”tyttö” tuli kertomaan Irmalle lukeneensa kaikki tämän tieteelliset artikkelit. Irma on heille esikuva.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 11/2017 -lehdessä.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Maailmalla palkittu kantasolututkija Irma Thesleff: ”Haluan olla esikuva tytöille”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X