Ihmiset

Anna: Maaret Kallio ärsyyntyi kassajonossa kuulemastaan koronakommentista – kertoo nyt, miksi emme voi aina ajatella vain positiivisesti

Psykoterapeutti Maaret Kallio ei usko, että koronakriisistä seuraa lopulta vain hyvää. Nyt hän kertoo Anna-lehden haastattelussa, miksi liiallinen positiivisuus voi olla jopa haitaksi.

Pari viikkoa sitten Maaret Kallio meinasi hermostua. Hänen takanaan kaupan kassajonossa joku kommentoi koronakriisiä sanomalla kovaan ääneen, että niin se on: kun ovi sulkeutuu, niin ikkuna avautuu.

”Ärsytti aivan tajuttomasti”, Maaret sanoo Anna-lehden haastattelussa.

”Ajattelin, että jonossa voi olla joku sellainen, joka on menettänyt läheisensä tai toimeentulonsa tai joutunut muuten tosi koville.”

Lue myös: Maaret Kallio Annassa: ”Jos murehtisin muiden asioita koko ajan, en pysyisi hengissä tai työkuntoisena”

Maaret Kallio ei usko, että liiallinen positiivisuus on hyödyksi koronakriisin keskellä.

”Tässä tilanteessa on paljon sellaista, jota me emme voi hallita tai kontrolloida. Emme voi myöskään vain ajatella positiivisesti ja uskoa, että tästä seuraa pelkästään hyvää. Tästä seuraa paljon vaikeaa ja surullista myös sen jälkeen, kun akuutti kriisi on ohi. Taloudellisten menetysten ja toimeentulon kysymysten lisäksi monen mielenterveys järkkyy”, hän sanoo Annassa.

Liiallinen positiivisuus on katteetonta

Maaret kritisoi yltiöpositiivisuutta myös uudessa kirjassaan Voimana toivo, joka ilmestyi maaliskuun lopussa.

”Ravistelen aika rajustikin sitä ajatusta, että elämässä kaikki on itsestä kiinni, että jokainen voi kulkea kohti unelmiaan ja asenne ratkaisee. Monille oli selvää jo ennen koronaa, että nuo viime vuosina paljon hoetut mantrat eivät ole totta. Päinvastoin, elämä ei ole meidän hallinnassamme. On tosi paljon asioita, joihin meidän täytyy vain sopeutua. Sen korona on tuonut entistä kirkkaammin esiin”, Maaret sanoo Anna-lehdessä.

Hän uskoo katteettoman yltiöpositiivisuuden sijasta toivoon.

”Se on eri asia kuin pelkkä ilo, pelkkä positiivisuus tai pelkkä kyvykkyys. Ne eivät ole realiteetteja. Jos mieltä ja elämää rakennetaan jonkin sellaisen päälle, mikä ei ole totta, se ei tule pidemmän päälle kestämään, ja pudotus voi olla jopa aiempaa kovempi”, hän kertoo Annassa.

”Moniäänisyys ja laaja-alaisuus – elämä iloineen ja suruineen, haavoittuvuuksineen, pettymyksineen ja selviämisineen – tekee elämästä toivorikasta ja kantaa sitä eteenpäin.”

Lue myös: Psykoterapeutti Maaret Kallio: ”Ei kannata yrittää olla superihminen”

Maaret Kallio joutui perumaan kiertueensa

Korona pani myös Maaretin kevään uusiksi. Huhti- ja toukokuussa hänen piti olla elämänsä ensimmäisellä pitkällä luentokiertueella. Tilaisuuksia oli tarkoitus pitää 13 kaupungissa Helsingistä Rovaniemelle.

Sitten koitti maaliskuun 13. päivä ja perjantai, jolloin Suomi sulki ovensa.

Kaikki Maaretin luennot peruutettiin. Nyt Maaret antaa luentojen sijaan psykoterapiaa etäyhteyden avulla.

Huolella valmistellun kiertueen peruuntuminen luonnollisestikin harmitti.

”Pari kolme päivää meni todellisissa epätoivon tunnelmissa. Ajattelin, että mistään ei tule mitään”, Maaret Kallio kertoo Annassa.

”Mutta kun olin käynyt asian läpi, rauhoituin. Vaikka menetän paljon rahaa, kotiani en menetä, ja asiat kyllä jotenkin lutviutuvat.”

Lue myös Annan juttu: Maaret Kallio neuvoo hellittämään suorittamisesta korona-aikana: ”Nyt riittää seiska puolen suoritus”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Anna: Maaret Kallio ärsyyntyi kassajonossa kuulemastaan koronakommentista – kertoo nyt, miksi emme voi aina ajatella vain positiivisesti

Jonathan

Pitäiskö siis vaan jäädä murehtimaan asioita, joille ei itse voi juuri mitään. Jos itse olet negatiivisesti ajatteleva persoona, ei se tarkoita sitä, että muidenkin täytyy olla.

Vähän syvemmältä löytyy timantit

Ihan kuule itse ”Jonathan” keksit, että pitäisi jäädä makaamaan ja murehtimaan. Ei sitä lue jutussa! Ei realismi ole negatiivisuutta. Olen kuules lukenut aikanaan yhden jos toisenkin kirjan ”positiivisuudesta” ja todennut sen todella naiiviksi asenteeksi. Nykyään sellainen ärsyttää minua, että joku yrittää tyhjänpäiväisillä fraaseilla muka lohduttaa esim. surevaa tms. Suru on surtava ajallaan! Toivoa minäkin olen silti aina pitänyt yllä sekä yrittänyt itse tehdä kaikkeni huonon tilanteen parantamiseksi. Silloin ei todellisuus ainakaan pääse pläjähtämään eteen valmistautumatta tilanteeseen. Yltiöpositiiviset ovat pikemminkin kuin lastuja elämän laineilla, koska eivät uskalla puntaroida myös asioiden kielteisiä puolia! Heiltä näyttää puuttuvan kyky ajatella syvällisesti asioita, menevät vain kuin pierut Saharassa ja tulevat usein pahoittaneeksi muiden mieliä typerillä lauseillaan! Ei kaikki elämässä ole haa-haa-haa!

Toivoa on

Maaret Kallio puhui TOIVOSTA. Se on iso asia. Myös Tommy Hellsten on painottanut ettei elämää voi viime kädessä hallita. Aina kielteiset ihmiset ovat oikeita energiasyöppöjä, eikä Kallio mielestäni heitä koskaan koskaan ylistänyt.

Idealisti

Viimeinen virke yllätti käytännönläheisyydellään. Ei väittänyt menettäneensä ”mielenkiintoista projektia”, ”uutta kokemusta”, ”ammatillista haastetta”, ”mahdollisuutta kehittyä” tai tilaisuutta tarjota jotain luontokiertueelle halunneille vaan ihan puhtaasti rahaa. Kunnioitettavaa rehellisyyttä.

Luonto parka

Toivon mukaan moni ostohurmiossa ylikulutusta ja maailmalla ympäriinsä matkailua harrastanut vihdoin joutuu edes vähän miettimään käyttäytymistään ja ruoka-ym. elämäntapojansakin.
Miten säästää enemmän luontoa ja pistää tyhjänpäiväisen kertä-överikuluttamisen mappi ööhön. Miettimällä kulutusta kestävän kehityksen vinkkelistä ja laittamalla rahat parempaan kiertoon.

Eeva

Maaret puhui taas asiaa. Helpottava tunne, kun saa olla rehellinen tunteilleen, eikä aina niin yltiöpositiivinen.
Kiitos Maaret kirjoituksistasi. Ne muuten kannattaa lukea ajatuksella, ettei tule väärin ymmärrettyä.

draamaa ilmassa

Maaret on hyväosainen, ei mitään vaaraa ajautua asunnottomaksi. Jännä miten nämä parisuhteessa olevat aina vääristelevät taloudellista tilannetta ihan niin kuin itse olisi vastuussa huushollin kaikista laskuista. Selvää on, että puoliso osallistuu myös maksuihin ja normiparisuhteissa puoliso ottaa jopa isompaa maksuvastuutta – ei mitään riskiä, parisuhteissa on turvassa, kun on kahden maksupuskuri. Yksinäänelävillä on todella hätä kädessä ja tulojen loppuminen johtuu lapsettoman ihmisen pahimmassa tapauksessa kadulle, parisuhteessa olevalle ei sellaista hevin tapahdu. Tuli taas kuva, että Maaret olisi yksinään asuva ja kaikista kotitaloutensa menoista vastaava, eikä pidä paikkansa, mutta ehkä näillä jutuilla haetaakin taas draamaa… ja pitkään töissä olleella julkkisella on todella hyvät puskurirahastot vaikka parin vuoden sapattivapaalle.. joten hoh hoijaa taas

k

Tykkään seurata Maaretia ja hänen ajatuksistaan, mutta tekstistä huokuu hyväosaisuus. Menetti paljon rahaa, mutta kotia ei.Moni voi nyt joutua juurikin menettämään sen kodin ja koko toimeentulon. Kiertue on kuitenkin hänellä vielä edessä.

Jösses!

Kylläpä Maaretin kirjoitus ärsyttää!
Veikkaan, että nainen kassajonossa viittasi samankaltaiseen ajatuskulkuun, kuin Maaret juttunsa lopussa. Naisen sanoma lause saattoi olla osa pidempää keskustelua, jolloin se ei ollutkaan yltiöpositiivinen elämänviisaus. Hänhän oli esimerkiksi saattanut menettää työpaikkansa mutta pääsi opiskelemaan? Silloin tuo lause oli enemmän kuin kohdillaan.
Onko niin, että tavalliset ihmiset kassajonossa eivät saa pukea ajatuksiaan sanoiksi, vaan se on Maaretin kaltaisten gurujen oikeus?

Siinä kyllä olen samaa mieltä, että positiiviset lausahdukset väärässä paikassa väärälle ihmiselle saattavat aiheuttaa mielipahaa. Kaikkeen ei pikapositiivisuus auta. Silti on vastenmielistä, että joku irroittaa lauseen asiayhteydestä ja ottaa oikeudekseen tuomita sen julkisesti.

Koronasta revitään nyt niin paljon irti pelkoa ja kauhua, että sallittakoon muillekin kuin Maaretille oikeus nähdä siinä myös toivonpilkahduksia ja positiivisia muutoksia.

Ja ei, en ole se nainen kassajonosta.

Kake

Jos Maarettia ärsyttää jonkun toisen lausahdus niin Maaretin pitäisi miettiä miksi häntä ärsyttää se niin kovin. Toivossa eläminen on oman vallan pois antamista. Odotetaan vaan ja toivotaan jotain tapahtuvan. Positiivisuudessa taas ihminen luottaa itseensä ja universumiin.

Yhteisövaino

Koronaan sairastuminen voi pelottaa mutta vieläkin hirveämpää on ihmisen julmuus ja tahallinen pahuus, yhteisövaino kun lauman turvin tehdään porukassa jollekin tahallista pahaa halvan yhteisöllisyyden ja taloudellisen ja sosiaalisten saavuttamiseksi tarkoituksena lopettaa kohteen elämä. Kyseessä melu kampanjointi viha kampanjointi, rikosilmoitusten teko uhrista kun itse pyrkii tahallisesti rikkomaan uhrin kotirauhan ja tuhoamaan omaisuuden ja terveyden. Kehittyy heti addiktioksi jolloin ei ilman koronaakaan enää poistuta pihapiiristä eli vapaaehtoisesti rajoitetaan omaa ja jälkeläisten liikkumista harrastuspaikoille ja puistoihin, metsiin, lenkille.

Hakusanat:
Krlich small town terrorism
Mobbing
Organised stalking
Hidden evil noise campaign

Kristiina

Kaikki vaahtoaa koronasta ja että se on niin kamalaa kun pitää olla eristäytyneenä kotona ja voi käydä vain ulkoilemassa. MItä sitten?
Koronan aikanakin voi joku sairastua vakavasti ja joutua kiireelliseen hoitoon esimerkiksi syöpädiagnoosin takia.
Koronaa pitää silloin varsinkin välttää, ettei se estä kiireellistä hoitoa, mitä onneksi saa kun siihen on tarvetta.
Kun olet vielä terve niin vältä koronatartuntaa ja noudata ohjeita.
Minä odottelen pia tehtävää raskasta ja vaativaa syöpäleikkausta ja kuulun tietysti myös riskiryhmään! Korona ei minua pahemmin huolestuta.

Erityistason kapitalistinen psykoterapia?

Miten voi suhteellisen vakavaraisena ja taloudellisesti toimeentulevana ihmisenä pitää terveempänä reaktiona olla epätoivoinen menetetyistä ”paljoista rahoista” kuin ajatella, että menetetyn työn sijaan voikin olla enemmän läheisten kanssa eli ajatella kassajonon naisen metodilla, että oven sulkeutuessa ikkuna avautuu?

Vastaa käyttäjälle KristiinaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.