Tarinat

Maitotilallisten köyhä arki Suomessa: ”Kaikesta säästetään mistä voidaan”

Maatilallisten Anna-Mari ja Kari Klemolan kymmenhenkinen perhe elää omavaraistaloudessa niin pitkälti kuin mahdollista. Kun Anna-Marin äitiysloma vaihtuu kotihoidontueksi, apuna ollut maatalouslomittaja Sirpa Jääskä lähtee ja käteen tulevan rahan määrä romahtaa entisestään.

Emäntä Anna-Mari Klemola kattaa pöydän yhdeksälle. Perheen nuorimmainen, puolivuotias Uuno on päiväunilla. Seitsemän vanhempaa lasta ja isäntä Kari Klemola ottavat lautasilleen ruokaa: uusia perunoita, lihapullia, puolukkahilloa ja vihanneksia. Leipiä voidellaan, kannusta kaadetaan maitoa laseihin.

Kaikki margariinia lukuun ottamatta on tilalla itse kasvatettua ja Anna-Marin valmistamaa.

”Elämme käytännössä omavaraistaloudessa. On pakko”, hän sanoo.

Maatalouden kriisistä puhutaan. Suomessa maatalousyrittäjien tulot ovat pudonneet vuodessa 40 prosenttia, EU-maista eniten. Klemoloille osui useampi kriisi yhtä aikaa. Pari vuotta sitten EU-maista lopetettiin maitokiintiöt, joiden lisäostoon Klemolat olivat juuri ottaneet 30 000 euron lainan.

reportaasi_9
Emäntä Anna-Mari Klemola ja kahdeksanlapsisen perheen kuopus Uuno käyvät tervehtimässä vasikoita ja mullikoita navetassa. Tilan kolmekymmentä lypsävää huhuillaan kohta sisään. Maitotilallisen elämä on työtä aamuviidestä iltakymmeneen.

Laina jäi, vaikka kiintiöt menivät. Aiempaa velkaa maatilan ja maanostosta,navetan remontista ja talon rakentamisesta on lähemmäs puoli miljoonaa.

Kun suuret maidontuottajamaat alkoivat sitten puskea markkinoille halpaa maitoa, syntyi ylituotantoa. Tuottajille maksettava litrahinta romahti. Ja kun Venäjä-pakotteet lopettivat maitotuotteiden viennin itään, tilanne paheni entisestään.

”Eipä olisi uskonut, että joudutaan täällä Pohjanmaan perukoilla maailmanpolitiikan pelinappuloiksi”, Anna-Mari ja Kari päivittelevät.

reportaasi_10
Kymmenhenkinen perhe elää omavaraistaloudella niin pitkälti kuin mahdollista. Kun Anna-Marin äitiysloma vaihtuu kotihoidontueksi, apuna ollut maatalouslomittaja Sirpa Jääskä lähtee ja käteen tulevan rahan määrä romahtaa entisestään.

Eikä siinä kaikki. Kävi niin sanottu antibioottivahinko. Silloinen lomittaja päästi vahingossa meijeriauton tankkiin lääkityn lehmän maitoa, ja Klemoloille lankesi kymppitonnin vahingonkorvauslasku. Lomittajan vakuutus korvasi vahingon, mutta meijeri ei suostunut odottamaan siihen asti, että saisi rahansa vakuutusyhtiöltä. Klemoloiden oli otettava vielä uusi laina edellisen lisäksi.

Tilannetta ovat entisestään hankaloittaneet Maaseutuviraston tekniset ongelmat EU-tukien maksamisessa. Viime lokakuun tuki saatiin vasta tänä kesänä.

Yrittäjäpariskunta ei ole voinut maksaa itselleen palkkaa kahteen vuoteen. 30 lypsävän navetta pyörii maitotuloilla ja tukien varassa, mutta elämiseen on riitettävä se, mitä tulee lapsilisistä ja äitiyspäivärahasta, joka pian putoaa alimmaksi kotihoidontueksi.

”Kaikesta säästetään mistä voidaan. Parsinavettaa haaveiltiin jo muutettavaksi pihatoksi, jossa lehmät saisivat kulkea vapaasti ja ulkoilla halunsa mukaan, mutta nyt tilan investoinnit ovat jäissä hamaan tulevaisuuteen”, Anna-Mari kertoo.

reportaasi_12
Maitotilalliset Anna-Mari ja Kari Klemola perheineen.

Ruokakauppaan menee kuussa vain noin 400 euroa. Se on todella vähän kymmenhenkiseltä perheeltä, mutta se vaatii paljon. Töitä riittää päivittäin aamuviidestä iltayhteentoista. Perunat ja muut juurekset kasvavat omassa pellossa, vihannekset kasvihuoneissa, ja marjoja kerätään pensaista ja metsästä.

Maitoa perhe juo 1 500 litraa vuodessa. On iso säästö, kun se saadaan omista lehmistä.

Kerran vuodessa yksi lehmistä joutuu teuraaksi ja päätyy lopulta lihapulliksi. Kanat munivat, lampaat pistetään aikoinaan lihoiksi ja sitä ennen niistä saadaan talteen villaa ja taljat. Leivät ja pullat Anna-Mari leipoo itse, samoin hän valmistaa viilit ja jugurtit ja keittää mehut ja hillot.

Yllättävät menot sekoittavat arjen pahasti. Kun jo kahteen otteeseen korjattu astianpesukone hajosi kolmannen kerran, Anna-Mari tiskasi kaksi viikkoa käsin. Sitten hän luovutti. Hän osti uuden koneen rahoilla, joita on saanut myymällä ylimääräistä äidinmaitoa.

reportaasi_11

”Olin ajatellut hankkia sillä rahalla jotakin ihan itselleni. No, itsellenihän tuo tavallaan tuli.”

Mistä käänne parempaan voisi lähteä? Klemolat toivoisivat, että kaupan ketjut paljastaisivat katteensa.

”Nyt hintojen halpuuttaminen otetaan tuottajan selkänahasta.”

Suomalaisten elintarvikkeiden puhtaudesta ja laadusta kannattaisi myös pitää meteliä. Täällä broilereille ei syötetä antibiootteja varmuuden vuoksi eikä sikojen saparoita typistetä.

”Suurin osa Suomessa myytävistä juustoista on valmistettu ulkomaisesta maidosta. Juustokiloon menee maitoa kymmenisen litraa. Jos kuluttajat ostaisivat vain kotimaisesta maidosta tehtyjä juustoja, ylituotanto-ongelma olisi sillä ratkaistu”, Anna-Mari sanoo.

Alakerran salia koristavat vanhat mustavalkoiset valokuvat aina 1800-luvun puolelta saakka. Tila on ollut suvulla neljän sukupolven ajan.

Kari huokaa.

”En haluaisi olla se, joka sammuttaa valot.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 18/16

Lue lisää:

Köyhyys: “Vakituinen palkka on luksusta”

Nuukailu – pakko vai valinta?

Köyhä opiskelija: ”Kopioin asiat kavereiden kirjoista”