Tarinat

Mari, 27, pyristeli irti oravanpyörästä ja lähti tavoittelemaan unelmiaan: muutti Italiaan kirjoittamaan kirjaa

”Tätäkö se on koko loppuelämän?” Mari mietti, jätti uransa tauolle ja muutti Italiaan kirjoittamaan. 

Mari Renko, 27, istuu videoyhteyden päässä islantilainen villapaita päällä. Villapaidan alla on toinenkin, ja sen alla vielä tavallinen paita. Jaloissa on nilkkasukkien päällä kahdet villasukat.

”Täällä on tosi kylmä”, Mari sanoo ja naurahtaa.

Lue myös: Annukka, 30, uupui ja sairastui fibromyalgiaan – muutti lempeämmän elämän perässä mökkiin, johon ei tule edes juoksevaa vettä

Kylmyys tuskin yllättäisi, jos Mari olisi marraskuisessa Suomessa. Mutta Italian Firenzessä, jonne Mari muutti puolisonsa Jurin kanssa syyskuun puolessa välissä, on ollut kuluneen viikon aikana päivisin tasaisen lämmintä. 19 astetta, tarkalleen sanottuna.

”Kun pakkasimme tänne, oli vaikea uskoa, että mukaan pitäisi ottaa paksu takki ja villasukat. Otin ne kuitenkin. Talomme lämpö- ja äänieristys on ihan nolla, ja paksut kiviseinät hohkaavat talvella kylmyyttä. Ikkunat ovat yksinkertaiset, ja oven alla on vähän rakoa. Lämmityskin maksaa niin paljon, että paikalliset pitävät sitä päällä päivän aikana ehkä tunnin tai kaksi”, Mari selittää.

Marin ja Jurin uusi koti on 1400-luvulla rakennettu valkoinen kivitalo, joka sijaitsee Firenzen keskustassa, sopivasti syrjässä pahimmilta turistipaikoilta. Kotikatua koristavat pienet, paikalliset ravintolat, jotka tuoksuvat pastalta, tryffeliltä ja Italialta.

Miten pariskunta on päätynyt tänne? Se tarina täytyy aloittaa koronakeväästä.

Firenzen kävelykatu
Firenzen kävelykaduista on tullut Marille ja Jurille tuttuja.
Mari ja Juri
Mari ja Juri muuttivat Italiaan syksyllä 2021.

Mari ja Juri muuttivat Italiaan tekemään taidetta

Mari ja Juri valmistuivat molemmat yliopisto-opinnoistaan keväällä 2020. Valmistujaisjuhlia ei kuitenkaan koskaan ehditty viettää, koska korona saapui Suomeen. Juuri valmistuneet ammattilaiset joutuivat aloittamaan työelämän keskellä yhtä modernin maailman suurinta kriisiä. Kesällä pari muutti vielä Tampereelta Jyväskylään.

”Olimme aivan uupuneita ja podimme jonkin sortin identiteettikriisiä. Muutoksia oli yhtä aikaa niin paljon. Oli muutto ja työelämään siirtyminen. Tätäkö elämä olisi seuraavat 40 vuotta?” Mari muistelee.

Tauko oravanpyörästä alkoi houkuttaa. Juri oli pitkään harrastanut öljyväreillä maalaamista ja Firenzen ateljeekouluissa pystyi opiskelemaan taidemaalausta. Italia tuntui luonnolliselta ratkaisulta.

”Olemme reissanneet Italiassa paljon jo aiemmin. Tänne muuttaminen on ollut meidän pitkäaikainen unelmamme. Nyt, kun omistusasuntoa, koiraa, lapsia tai muitakaan sitoumuksia ei vielä ole, tänne lähteminen oli mahdollista.”

Säästeliään elämän ja ahkeran työnteon ansiosta rahaa kertyi säästöön pian tarpeeksi. Uusi koti löytyi Jurin opiskelupaikan kautta.

Marillekin kävi pian selväksi, mitä hän lähtisi Italiaan tekemään.

”Olen pitkään harrastanut luovaa kirjoittamista, ja kirjoittanut romaanikäsikirjoituksia töiden ja opintojen ohella. Koronakevään karanteenissa aloin kuitenkin panostaa kirjoittamiseen eri tavalla. Kun muutto tuli, kirjoitukseni olivat todella hyvässä vaiheessa ja palo koko hommaan vain vahvistunut. Päätimme Jurin kanssa, että keskitymme molemmat vuodeksi omaan taiteeseemme.”

Mari Renko
Joskus Marin kirjoituspäivät venyvät 12-tuntisiksi.

Aluksi kirjoittamisesta kertominen ujostutti

Mari suhtautuu kirjoittamisprosessiinsa tunnollisesti. Aamulla hän herää ja käy lenkillä pitkin mutkittelevia pikkukatuja ja Arno-joen rantaa. Kun Juri lähtee kouluun yhdeksän maissa, Mari alkaa kirjoittaa. Aamu kuluu usein yhden tarinan kirjoittamiseen. Iltapäivän Mari omistaa toisen tarinan editointiin. Kirjoitusprojekteja on samanaikaisesti käynnissä useampia, ja päivät venyvät joskus 12-tuntisiksi.

”Kirjoitan pääasiassa nuorille suunnattua fantasiaa. Se on ehdottomasti minun juttuni. Olen kirjoittanut myös yhden romanttisen käsikirjoituksen historiallisella sivujuonteella”, Mari kertoo.

Nyt Mari puhuu kirjoittamisestaan avoimesti. Aina siitä kertominen ei ole kuitenkaan ollut helppoa. Jos joku puolituttu kysyi vielä muutama kuukausi sitten, mitä Mari aikoisi Italiaan muutettuaan tehdä, vastaus kuului kutakuinkin näin: juon viiniä ja relaan.

”Mielikuva kirjoittajista usein on, että he ovat epäsosiaalisia unelmoijia, jotka istuvat päivät pitkät kirjoittamassa eivätkä koskaan saa mitään valmiiksi”, Mari sanoo.

”Kaikki tiedostavat, että maalaaminen on subjektiivista ja sitä voi harrastaa, vaikkei pyrkisikään taidemaalariksi. Mutta jos sanoo kirjoittavansa, ihmiset usein ajattelevat, että pyrit kustannussopimukseen – ikään kuin kirjoittamista ei voisi tehdä vain omasta ilostaan. Kuvittelin myös kaikkien ajattelevan, että jos ei ole kustannussopimusta, on huono kirjoittaja.”

Kaikki ihmiset, joille Mari on omasta taidevälivuodestaan kertonut, ovat suhtautuneet siihen kuitenkin positiivisesti. Enää omasta kirjoittamisesta kertominen ei herätäkään Marissa niin ristiriitaisia tunteita kuin ennen. Muutama kuukausi sitten hän perusti itselleen TikTok- ja Instagram-tilin sekä Rivien välissä -blogin. Ne on kaikki omistettu uudelle elämänvaiheelle.

”Mitä enemmän olen somessa avautunut kirjoittamisesta, sitä enemmän olen saanut positiivista palautetta. Minulla ei ole virallista kirjoittajakoulutusta, mutta jaan erilaisia kirjoitusvinkkejä suomeksi. Netistä löytyy paljon itseopiskelumateriaalia englanniksi, mutta ei kaikilla ole osaamista tai jaksamista lukea niitä.”

Marin aamut alkavat lenkillä Duomon vartta pitkin. 
Marin aamut alkavat lenkillä Arnon vartta pitkin.

”Kirjoitan nyt vain itselleni”

Mikä on Marin oma ajatus kustannussopimuksen suhteen? Se on kysymys, jonka Mari on kuullut lukuisia kertoja. Haaveita sen suhteen kieltämättä on, mutta vaikka sopimusta ei koskaan kuuluisikaan, Mari ei ole lopettamassa kirjoittamista.

”Nautin kirjoittamisesta, ja kirjoitan nyt vain itselleni. Olisiko se erilaista, jos olisi deadlineja? Ehkä miettisin silloin, että herranen aika, joku oikeasti tulee lukemaan tämän”, hän nauraa.

Tällä hetkellä Marin tavoitteena on vain tehdä jotain, mistä hän itse nauttii. Sen salliminen itselleen on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Italiaan muuttaminen on ollut siinä mielessä hyvä tekosyy.

”Haaveeni on pitkään ollut omistautua enemmän kirjoittamiselle, mutta Suomessa tuskin olisin osannut vähentää työntekoa. Olen ollut tunnollinen suorittaja koko elämäni. Lukion jälkeen kaverit lähtivät ulkomaille, mutta itse tein töitä pipo hiessä ja opiskelin pääsykokeisiin. Sen jälkeen olen vain painanut eteenpäin tiettyjen kaavojen mukaan.”

Suorittaminen on yrittänyt seurata myös mukaan Italiaan. Kirjoituspäivät venyvät ja Jurikin piirtää viikonloppuna aamusta iltaan.

”Toivoisin, että keväällä voisi ottaa vähän rennommin.”

Mari
Haaveissa siintää kustannussopimus.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Jurin joululomalla pariskunta reissaa takaisin koti-Suomeen. Lomailuun joulun aikaa ei kuitenkaan käytetä. Molemmat palaavat hetkeksi takaisin töihin tienaamaan kasaan mahdollisimman paljon rahaa ennen paluuta Firenzeen.

”Jurin koulu jatkuu täällä kolme vuotta. Mitä minä teen? Se on vielä vähän kysymysmerkki. En tiedä, onko minulla rahallisesti mahdollisuutta jättää uraani niin pitkäksi aikaa tauolle. Tai olisiko se edes kovin järkevää”, Mari pohtii.

Sosiaalisen median kautta Mari kertoo löytäneensä ihanan suomalaisen kirjoittajayhteisön. Ehkä tulevaisuudessa oman kirjoitustyön ohella jatkuu myös kirjoittamisesta kertominen muillekin.

Ajatus vanhan renessanssinaikaisen kivitalon jättämisestä tuntuisi kuitenkin haikealta. Elämä Välimeren auringon alla on ollut tervetullut irtiotto tavallisesta arjesta. Ainakin yksi asia täytyy kuitenkin vielä toteuttaa ennen lopullista paluuta Suomeen, Mari toteaa.

”Olemme olleet molemmat niin kiinni taiteessa, ettemme ole juurikaan ehtineet käydä tutkimassa turistikohteita. Sille pitäisi vielä löytää aikaa.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mari, 27, pyristeli irti oravanpyörästä ja lähti tavoittelemaan unelmiaan: muutti Italiaan kirjoittamaan kirjaa

Mietityttää kyllä

Kiva artikkeli, mutta 27-vuotiaalla oravanpyörä ei ole vielä ehtinyt edes alkaa. Näin viiskymppisenä oravanpyörän mielekkyys alkaa mietityttämään, mutta vastavalmistuneena kaksviitosena olin tyhjätasku, jonka omaisuus oli miinuksella opintolainan takia. Ei ollut paljon vaihtoehtoja, jos aikoi maksaa vuokransa ja elämisensä.

Koralli

Ihanaa Mari, että uskallat kulkea omia polkujasi. Liian moni ihminen jättää lyhyessä elämässään haaveensa toteuttamatta epäonnistumisen pelossa tekosyitä keksimällä. Sopivasti ”järjettömät” asiat ovat ikimuistoisimpia eikä se elämä niin vakavaa ole, että kaikkea pitäisi järkeillä loppuun saakka. Tarinasi tuo varmasti muillekin rohkeutta toteuttaa haaveitaan, koska paras aika siihen on juuri nyt!

Tulevaisuuden toivot

Nyt tehdään jatkuvasti juttuja näistä nuorista aikuisista, jotka ovat jo alle kolmekymppisinä ”väsyneet ja stressaantuneet” normaaliin työelämään ja haluavat elää vain huvitellen. Väkisin tulee vaan mieleen, että mitenhän yhteiskunta tulevaisuudessa pysyy pystyssä, jos kaikki vaan huvittelevat ja laiskottelevat. Tässäkin kaksi kalliin yliopistokoulutuksen saanutta (ainakin googlehaun perusteella ammatti, josta jatkuvasti on pulaa) jättänyt työt ja lähtenyt ulkomaille heti seuraavana vuonna valmistumisesta. Miten voi työelämä olla niin rankkaa ja väsyttävää oravanpyörää, jos sitä on ehtinyt kokea vasta vuoden valmistumisen jälkeen? Se on vasta pintaraapaisu.

Huhhuh

Näähän on molemmat nuoria lääkäreitä. Eipä kyllä ihme, että meillä on koko ajan lääkäripulaa, kun vastavalmistuneita lekureita kiinnostaa vaan biletys, hauskanpito ja harrastukset enemmän kuin työnteko. Heti ollaan muuttamassa ulkomaille, kun siitä lääkärintutkinnosta alkais olla muullekin yhteiskunnalle hyötyä eli heidät saatais töihin. Senkin lääkispaikan ois varmasti mielellään ottanut kuka tahansa köyhemmistä oloista tuleva hakija, jolla kova työmoraali ja motivaatio tehdä työtä… Mut kun ei oo varaa kalliisiin valmennuskursseihin, niin tällaset etuoikeutetut unelmoijat kirii sit ohi.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.