Maria Veitola Annassa: ”Lääkkeistä vieroittautuminen oli minulle pitkä tie”

Maria Veitola kertoo uudessa Annassa olleensa vuosia migreenilääkityksen ja mielialalääkkeiden armoilla. "Söin lääkkeitä niin järkyttäviä määriä, etten enää tiennyt, mikä vaikuttaa mihinkin. Olin lääkemölli", hän toteaa.

Toimittaja ja talk show -emäntä Maria Veitola, 45, kertoo uudessa Annassa kärisneensä siitä, että hänen lapsuudenkodissaan vaettiin kipeistä asioista. Vuosien opettelun myötä hän on oppinut puhumaan asioista suoraan. Nykyään hän ei pelkää tabujakaan, vaan puhuu avoimesti anoreksiastaan, paniikkihäiriöstään ja huumekokeiluistaan.

Kun Maria oli 16-vuotias, hänen isoveljensä joutui auto-onnettomuuteen. Maria havahtui elämän epävarmuuteen: mitä tahansa voi tapahtua milloin vain. Kotona onnettomuudesta ei osattu puhua, ja Maria sairastui anoreksiaan. Laihduttaminen tuntui ainoalta asialta, jota hän pystyi kontrolloimaan.

”Yritin hallita edes jotain osa-aluetta elämässä, kun kaikki muu hajosi ympäriltä”, hän toteaa Annassa.

Myös isän sairastuminen nivelreumaan Marian ollessa 10-vuotias oli kotona vaiettu asia.

”Olen kasvanut siihen, että vaikka kuinka sattuu, niin ei valiteta vaan puurretaan eteenpäin. Isä eli vuosikymmeniä hirveissä kivuissa ja lääkityksessä mutta puhui siitä minulle vasta viimeisinä
vuosinaan. Silloin pystyin puhumaan isän kanssa muistakin asioista”, Maria kertoo.

Maria Veitola, lääkkeet, huumeet, Yökylässä, puhumattomuus, terapiaVuosien lääkekierre

Lapsuudessa opittu asenne näkyi sitkeytenä, kun kolmenkympin kieppeillä Maria alkoi kärsiä migreenistä. Hänelle määrättiin erilaisia keskushermostoon vaikuttavia estolääkkeitä. Välillä Maria kävi päivystyksessä ottamassa kipupiikkejä. Pahimpina hetkinä hän ajatteli jopa itsemurhaa.

”Olin piikitettävänä päivystyksessä harva se viikko, ja söin lääkkeitä. Söin lääkkeitä niin järkyttäviä määriä, etten enää tiennyt, mikä vaikuttaa mihinkin. Olin lääkemölli. En hautautunut enää syövereihin mutta en kokenut hersyvää iloakaan”, Maria kertoo.

Migreeni, työpaineet ja huonot parisuhdekokemukset saivat Marian aloittamaan säännöllisen terapian. Hän kävi terapiassa kerran viikossa. Siellä hän alkoi hahmottaa puutteita perusturvallisuuden tunteessaan.

”Terapiassa tajusin, että yksi ahdistuneisuuteeni vaikuttanut asia oli lapsuudessa oppimani puhumattomuuden kulttuuri.”

Migreenin estolääkkeiden lisäksi Maria söi mielialalääkkeitä paniikkihäiriön ja masennuksen takia. Ne oli diagnosoitu hänellä, kun hän oli noin 25-vuotias.

”Lääkkeistä vieroittautuminen oli minulle pitkä tie. Lopullisesti pääsin niistä eroon 37-vuotiaana”, hän sanoo Annassa.

Huumekokeilut loppuivat

Mariaa turhauttaa puhumattomuuden kulttuuri, joka ei vaivaa ainoastaan hänen lapsuudenperhettään, vaan välillä koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi huumeista kukaan ei hänen mielestään uskalla puhua, koska niiden käyttö on kriminalisoitu.

Maria kuitenkin uskaltaa.

Hän kokeili huumeita juhliessaan parikymppisenä.

”Käytin niitä todella harvoin ja satunnaisesti. Se oli osa parikymppisten elämänvaihetta, jossa bailattiin ja tehtiin hulluna duunia, opiskeltiin eikä juuri nukuttu. Se oli sellaista ilon ja huipun hakemista”, Maria muistelee.

Huumekokeilut kuitenkin loppuivat, kun Maria alkoi kärsiä paniikkikohtauksista.

”Mitkään päihteet eivät tee hyvää psyykelle. On paljon antoisampaa, että saa arjesta kiksit ja että itsetuntemus on kunnossa. Minusta on kiva olla skarppi, läsnä ja toimintakykyinen. En tykkää olla kovassa humalassakaan”, Maria toteaa Annassa.

Lue myös Annan juttu: Maria Veitola nuoruutensa huumekokeiluista: ”Päihteet eivät tee hyvää psyykelle”

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.