Ihmiset

Mika Aaltolan elämä on ollut käänteitä täynnä: kasvaimia kallon ontelossa, kihloihin maailmanpyörässä, poikavauva...

Aamuyön tunteina ulkopolitiikan asian­tuntija Mika Aaltola hyssyttää rinnallaan pientä poikavauvaansa. Päivisin hän paneutuu Ukrainan sodan julmuuksiin. Ja joka ilta hän rukoilee.

Kahdeksan tuntia ennen synnytystä Mika Aaltola, 53, istui Naistenklinikan kahviossa ja piti etäyhteyk­sien välityksellä esitelmää keskustan puoluevaltuuston seminaariin. Aiheena oli Euroopan turvallisuustilanteen muutos. Puolisoa valmisteltiin jo synnytykseen, ja lopulta Mikan piti malttaa jättää työt.

Oli huhtikuun 10. päivä, kun Mikan ja hänen puolisonsa Kirsi Aaltolan, 36, esikoinen päästi parkaisunsa. Tuore perhe jäi synnytyssairaalaan neljäksi päiväksi.

”Siinä ei enää ehtinyt töitä tekemään”, Mika sanoo.

Maailmalle Mika viesti isäksi tulostaan julkaisemalla Twitterissä kuvan, jossa vauva lepää äitinsä rinnalla ja hän itse suukottaa vaimoaan.

Tuoreen isän työkiireet

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on ollut Ukrainan sodan sytyttyä kysytty mies. Hän on istunut ­A-studiossa iltaisin niin tiuhaan, että rauhallisesti ja kauniin sanankääntein puhuva ulkopolitiikan asiantuntija on tullut tutuksi suurelle yleisölle.

Seuraavan presidenttikauden spekulaatiossakin hänen nimensä on jo mainittu.

Vaikka lapsi on kovin odotettu, Aaltola sanoo, ettei ole voinut unohtaa velvollisuuksiaan. Hän on nyt isänmaan asialla.

”Patriotismi tulee sanasta isänmaa. Isyys ja isänmaa liittyvät toisiinsa. Poika tarkoittaa toivoa, mutta maallakin pitää olla toivoa. On tärkeää, että poliittiset päätöksentekijät ja kansalaiset saavat tietoa muuttuneesta turvallisuustilanteesta”, Mika sanoo.

Hänen aikataulunsa on tällä hetkellä tiukka. Haastattelusta Mika kiiruhtaa suoraan eduskuntaan.

Lue myös Seura.fi:n juttu: Mika Aaltola analysoi sodan käänteitä esikoisen syntymän kynnyksellä: ”En tiedä, milloin olisi ollut oikea hetki tulla isäksi – ehkä se on juuri nyt”

Aamuviideltä lapsi rinnalle

Lapsen syntymää Mika Aaltola kuvaa herkäksi ja jännittäväksi tapahtumaksi. Välillä hänen piti katsella ­toisaalle, koska alkoi pyörryttää.

”Synnytyksessä oli dramatiikka, ja viimeisen kahden tunnin aikana mentiin vauhdilla nollasta sataan.”

Nyt tuoreelle isälle on jo kehittynyt omat aamurutiinit pojan kanssa. Jotta lasta yöllä imettänyt Kirsi saa nukkua hieman pidempään, Mika ottaa pojan kello viisi syliinsä, kävelee olohuoneeseen ja antaa pojan köllötellä rintansa päällä sammakkoasennossa. Yöllä ­Mika on saattanut vaihtaa vaippoja ja lämmittää korviketta äidinmaidon lisukkeeksi.

”Maidon lämmittämisessä menee kymmenen minuuttia. Sitten nukahdan uudelleen.”

Aaltola on huomannut isyyden jo muuttaneen häntä. Hän suhtautuu maailmaan levollisemmin.

”Lapsi on tuonut elämään vakautta. Lapsen silmissä voi nähdä jo poistuneita ihmisiä, mutta samalla ne katsovat eteenpäin.”

Toki hän mietti sitä, että tuli isäksi melko kypsällä iällä.

”Elämä on vain mennyt niin nopeasti. En oikeastaan edes huomannut, että olin yhtäkkiä viisikymmentä.”

Mika Aaltola oppi nauttiminaan väittelemisestä lapsuudenperheessään

Mika Aaltola varttui pienessä Kintauksen kylässä Petäjävedellä. Hän tuntee olevansa yhä maalaispoika.

”Sitä voi tulla Helsinkiin , mutta ei minusta Kintausta irti saa.”

Mikan isä oli filosofi, äiti syvästi uskonnollinen opettaja. Kotona käytiin kiivaita väittelyitä. ”Se oli perheemme tapa halata toisiamme.

Isä toimi kasvatusfilosofian professorina Jyväkylän yliopistossa, äiti oli luokanopettaja. Siskoja on kaksi: isosisko ja pikkusisko, joka on eläinfilosofi Elisa Aaltola.

Kotona väiteltiin äänekkäästi filosofiasta ja muista syvistä kysymyksistä.

”Se oli perheemme tapa halata toisiamme. Luulen, että kiinnostuneisuuteni erilaisiin asioihin ja ilmiöihin lähtee siitä ilmapiiristä.”

Mika joutuu työkseen matkustamaan paljon, eritoten lentämään. ”Olen lentopelkoinen, mutta näinä aikoina täytyy vain mennä.”
Mika joutuu työkseen matkustamaan paljon, eritoten lentämään. ”Olen lentopelkoinen, mutta näinä aikoina täytyy vain mennä.”

Äiti oli vahvasti uskonnollinen ihminen, joka ei usko evoluutioon. Kotona puhuttiin myös uskon asioista, ja ­äiti vei lapsia eri kirkkokuntien tilaisuuksiin. Ristivetoa tieteen ja uskonnollisuuden välillä Mika ei perheessä aistinut.

”Ajattelen, että uskonnollisuus on ihmisessä oleva piirre. Olen rukoillut iltarukouksen läpi elämäni.”

Haloo, onko puhelimessa Wittgenstein, kysyi pieni Mika Aaltola

12-vuotiaana Mika luki läpi Otavan suuren maailmanhistorian, kaikki 12 osaa. Erityisesti arkeo­logia, inkat ja asteekit kiehtoivat, ja Mikalla oli vankka käsitys siitä, että Kintaudella on ollut vanha sivilisaatio, sijaitsihan Kuolionsaaressa kalmisto.

Mika vaelteli metsissä kuokan ja sangon kanssa ja oli varma, että hän löytää jotain kiinnostavaa. Kerran eräs mies huikkasi hänelle, että löytyykö sieltä marjoja.

Mikaa harmitti. Ei kai nyt kuokan kanssa marjassa olla.

Välillä isä otti alle kouluikäisen Mikan hoitoon yliopistolle, jossa hän kirjoitti väitöskirjaansa. Mika tylsistyi ­filosofian laitoksen välinevarastossa, jonka harpit ja kumit hän ehti käydä moneen kertaan lävitse.

Mutta tutkija tuli sittemmin pojastakin.

”Isä puhui lakkaamatta kielellisen käänteen aikaansaaneesta filosofi Wittgensteinista, josta tuli meidän yhteinen juttumme. Kuvittelin, että hän on elossa oleva ihminen, ja kun puhelin soi ja joku kysyi isää, kysyin, että oletko sinä se Wittgenstein.”

Nykyään iäkäs isä on muistisairas.

”Aina kun hän sanoo Wittgenstein, häneltä tulee itku.”

Mika Aaltola muutti maalta hurjaan New Yorkiin

Kintauksen pojan maailma muuttui, kun hän pääsi opiskelemaan New Yorkiin maineikkaaseen Columbian yliopistoon vuonna 1989. Mutta ei yhteiskunnallisia aineita, kuten voisi kuvitella, vaan psykologiaa.

”Koska isä oli filosofi, ajattelin, että pitää opiskella jotain käytännöllisempää mutta silti syvällistä.”

New York oli tuohon aikaan paljon villimpi kaupunki kuin nykyisin. Taksikuskeista 90 prosenttia puhui jotain muuta kieltä kuin englantia.

Mika teki opintojen ohella töitä baarimikkona, mutta ei itse juuri bilettänyt, sillä arvostetussa opinahjossa ­piti opiskella lujasti. Hän luki psykologian lisäksi opinto-ohjelmaan kuuluneet Amerikan ja Englannin kirjallisuuden klassikot ja opiskeli myös arabiaa.

Laaja-alaisuudesta ja kyvystä yhdistellä eri teorioita on hyötyä nykyisessä työssä.

”Maailma on paljon rosoisempi paikka kuin mikään yksittäinen teoria antaa ymmärtää. Sotaa analysoidessani puhun usein siitä, miten emootiot tarttuvat. Sota kiihottaa kollektiivista mieltä ja tuppaa sitä kautta leviämään.”

Kallon kasvaimet veivät näköä

Mika Aaltola oli suunnitellut jäävänsä jatko-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin, mutta epämääräiset fyysiset oireet alkoivat vaivata häntä. Samaan aikaan Tampereen yliopistosta tarjottiin opiskelupaikkaa maisteriohjelmassa, joten Mika palasi Suomeen.

Oireiden syyksi paljastui kallon kasvaimet. ”Olin parikymppisenä niin täynnä elämännälkää, etten osannut epäillä mitään vakavaa.

Migreenin ja muiden oireiden syyksi paljastuivat kasvaimet, joita oli kallon onteloissa. Niiden seurauksena silmästä repesi verkkokalvo, mikä vei kolmasosan toisen silmän näöstä.

”Olin parikymppisenä niin täynnä elämännälkää, etten ollut osannut epäillä mitään vakavaa.”

Kasvain leikattiin myöhemmin, kun Mika työskenteli professorina Yhdysvalloissa.

Mutta sitä ennen, Tampereella opiskellessaan, Mika kiinnostui professori Osmo Apusen johdolla kansainvälisestä politiikasta. Kiinnostui, koska Apusella oli siihen filosofinen lähestymistapa.

Öitä ilmapatjalla työpaikalla

Joskus töiden tekeminen menee yli. Esimerkiksi Krimin sodan aikana vuonna 2014 Mika vietti työpaikalla ­päivien lisäksi myös yöt.

”Ostin ilmapatjan, jolla nukuin. Ulkopoliittisen instituutin silloisissa tiloissa oli kuntosali ja sauna ja totesin, että miksi menisin yksiööni.”

Työt tempaavat mukaansa, eikä Mika pääse maailman kriisien miettimisestä eroon silloinkaan, kun vauva lepää aamun varhaisina hetkinä hänen sylissään.

Jos aikaa on, Mika vastaa myös kansalaisten puheluihin.

”Omaa jaksamistani auttaa, kun juttelen muiden kanssa, jotka ovat huolissaan. Usein ihmisillä on myös ideoita, miten ratkoa asioita, esimerkiksi kuinka rakentaa Ukraina uudelleen.”

Lue myös: Olga pakeni lastensa kanssa Ukrainasta Suomeen – Tallinnassa vastaan tullut oma isä purskahti itkuun

Mielenrauhaa Mika saa myös johtamastaan työyhteisöstä, jonka jäseniä hän kutsuu superammattilaisiksi.

”Mikäpä tässä on johtaessa. Luotan heihin. Ei minun tarvitse mennä aina itse A-studioon, koska meillä on muitakin hyviä asiantuntijoita.”

Jatkuvasti ja kaikkialla näkyvä mies sanoo olevansa introvertti, joka on oppinut olemaan ekstrovertti.

”Olen mielelläni yksin. Joskus kaipaan lauantaita, jolloin voisi vain olla.”

Siinäpä vasta nainen, totesi Mika Aaltola kohdattuaan Kirsin

Kun Kirsi Aaltola ottaa vauvan aamuseitsemältä taas huomaansa, Mika lähtee puolen tunnin juoksulenkille. Hän ei tuijota sekunteja vaan lönkystelee omaan tahtiinsa.

Puoliso, joka on rantalentopallon Suomen mestari, on patistanut Mikan myös kuntosalille ja muistuttanut, ­että vaikka työssä olisi kuinka ihana flow päällä, lounasta ei voi jättää väliin.

”On kiva huomata olevansa elämänsä kunnossa”, ­Mika naurahtaa.

Pari tapasi joitain vuosia sitten Santahaminan varuskunnassa turvallisuusalan seminaarissa.

”Huomasin, että siinäpä nainen, joka osaa puhua. Lähetin Kirsille viestin, jossa sanoin, että olisi kiva tavata, kun työskentelemme samojen asioiden parissa.”

Tapaamisessa molemmat huomasivat, ettei kyse ollutkaan työpalaverista. Kihloihin mentiin maailmanpyörässä.

Mika on naimi­sissa Kirsi Aaltolan ­kanssa, joka toimii liiketoiminnan johtajana julkisia ­palveluita ­kehittävässä HAUS:ssa. Huhtikuussa he saivat kovasti odottamansa lapsen. Ennestään perheeseen kuului kolme karvatonta koiraa.
Mika on naimi­sissa Kirsi Aaltolan ­kanssa, joka toimii liiketoiminnan johtajana julkisia ­palveluita ­kehittävässä HAUS:ssa. Huhtikuussa he saivat kovasti odottamansa lapsen. Ennestään perheeseen kuului kolme karvatonta koiraa.

Kun heidän lapsensa syntyi, Mika kirjoitti sosiaalisessa mediassa rakkaasta Kirsikankukastaan, tutkimusmatkailijasta, jonka kanssa hän löytää asioita, joista aiemmin ei osannut unelmoida.

Mika puhuu perheestään laumana, jonka uusi jäsen poika on. Ennestään laumaan kuului jo kolme karvatonta ­koiraa.

”Nyt meitä on kunnon konkkaronkka.”

Lue myös: Älä jaa väärennettyä tietoa Ukrainan sodasta somessa! Asiantuntija kertoo, miten tunnistat feikit kuvat ja videot aidoista

Katso myös kauheita sotakuvia, kehottaa Mika Aaltola

Esikoisen syntymä pian Ukrainan sodan sytyttyä aiheuttaa Mika Aaltolassa ristiriitaisia tunteita. Silti hän jakaa sosiaalisessa mediassa kuvia sodan kauheuksista, kuten lapsiuhreista, ja kehottaa ihmisiä katsomaan kohti. Hän kokee sen eettiseksi velvollisuudekseen.

”Kuvat lapsista sodan uhreina synnyttävät tunteita ja oikeudenmukaisuutta. Jos näytämme vain kuvia tuhotuista rakennuksista, näytämme aika siistiä kuvaa sodasta.”

Koska Mika on ollut viime aikoina kiinni töissään, he ovat sopineet Kirsin kanssa, että Mika jää heinä-elokuuksi kotiin hoitamaan lasta.

”Kesäkuun Nato-kokouksen jälkeen asiat ovat varmaan asettuneet jo kuosiinsa, vaikka maailmassa ei kovin toiveikasta jaksoa olekaan odotettavissa, koska Venäjä on päättänyt haastaa koko kansainvälisen järjestelmän.”

Kun Mika on isyyslomalla, on valtionhallinnon kehittämisyksikössä HAUS:ssa liiketoiminnan johtajana työskentelevän Kirsi Aaltolan vuoro tehdä töitä.

”Jos poika vain nukkuu, voin kirjoittaa kolumneja ja lausuntoja kotona”, Mika arvelee.

Mikan pitäisi jo lähteä kohti eduskuntaa, kun hän alkaa puhua runoudesta. Sekin on lähellä hänen sydäntään, ja hän lausuu ulkomuistista walesilaisen Dylan Thomasin runon Do not go gentle into that good night (suomeksi Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla).

Runoa pidetään kannanottona elämän puolesta, alistumista vastaan.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2022.

Juttua muokattu 12.7.2023: Otsikkoa muutettu.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mika Aaltolan elämä on ollut käänteitä täynnä: kasvaimia kallon ontelossa, kihloihin maailmanpyörässä, poikavauva...

Pirkanmaalainen

Onnea Aaltolan perhe.
On miellyttävää kuunnella Mika Aaltolan kommentointia
TV:ssä esim. Venäjän ”erikoisoperaatiosta” Ukrainassa, vaikka tapahtumat sinänsä ovat kauhistuttavia. Mika Aaltolan artikulointi on erinomaista, puheessa on sanakäänteiden monipuolisuutta ja laajakirjoista näkemystä asioiden kulloisestakin tilasta.
Hieno piirre arvostaa perhettään. Luottamus alaistensa osaamiseen ja ammattitaitoon on esimerkillistä.

Vuokko Jyväskylästä

Yhtä miellyttävää miestä kuin Aaltola on saa hakea! Onnea ja siunausta koko ihanalle perheelle!

Maina 74v.

Mika Aaltolassa yhdistyy esimerkillisesti jatkuva tiedon jano, oppineisuus, viisaus, rohkeus, vastuullisuus, itsensä likoon laittamisen taito, tulevaisuuden toivo ja luottamus Jumalaan. Harvinainen yhdistelmä elämänkokemusta miehessä, jota Suomi tarvitsee juuri nyt. Voimia ja siunausta koko perheelle!

Vastaa käyttäjälle Maina 74v.Peruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.