Miksi äidin ja tyttären suhde on usein niin vaikea? Psykoterapeutti kehottaa olemaan jämäkkä

Äidin ja tyttären suhde on ainutlaatuinen ja usein vaikea. Nainen ottaa mittaa äidistään koko elämänsä: missä asioissa olen samanlainen, miten eroan äidistäni?

Äidin ja aikuisen tyttären suhde on parhaimmillaan suuri ja merkityksellinen voiman lähde, josta molemmat osapuolet voivat ammentaa rakkautta, hyväksyntää ja luottamusta elämään ja sen jatkuvuuteen. Aina tällainen idylli ei toteudu, koska suhde on myös hyvin latautunut: äiti on paitsi tyttären ensimmäinen ihmissuhde, myös naisena elämisen malli.

”Oletusarvo on se, että äiti huolehtii lapsistaan ja on heitä kohtaan rakkaudellinen. Moni joutuu kuitenkin varjonyrkkeilemään vaativan tai välinpitämättömän äidin kanssa koko elämänsä”, sanoo Aina tytär, aina ­äiti -kirjan toinen kirjoittaja, pappi ja psykoterapeutti Kirsi Hiilamo.

Suhteen perusta syntyy jo varhaislapsuudessa. Se, miten äiti katsoo lastaan, vaikuttaa tämän koko myöhempään elämään. Äidin silmistä vauva näkee, että hän on turvassa ja arvokas.

”Jos sitä katsetta ei ole saanut, turvaa ja arvoa mittaa myöhemmin jatkuvalla suorittamisella tai kipuilemalla muissa ihmissuhteissa”, Hiilamo sanoo.

Aikuisen tyttären ei kuulu eikä pitäisi tehdä päätöksiä äidin toiveiden saati käskyjen perusteella.

Lähellä, mutta erillään

Äidin ja aikuisen tyttären suhteessa olisi tärkeää löytää sopiva läheisyys ja toisaalta sopiva etäisyys. Suhde ei saa olla symbioottinen eikä liian läheinen, vaan kunnioittava ja kummankin erillisyyden tunnistava.

Lue myös: Liisamaija Laaksonen on tv:n uranuurtaja – tytär Katariina Kaitue kertoo Annassa, millainen äiti on oikeasti

”Moni nainen on kuitenkin todella tiiviisti kiinni äidissään. Vaikka äiti olisi jo vanha ja hauras, tämä voi istua papukaijana keski-ikäisen tyttärensä olkapäällä kertomassa, miten tämän pitää elämäänsä elää.”

Aikuisen tyttären ei kuulu eikä pitäisi tehdä päätöksiä äidin toiveiden saati käskyjen perusteella.

”Muuten kyse on vaillinaisesta irtautumisesta tai siitä, ettei tytär ole saanut kasvaessaan tukea ja turvaa omille päätöksilleen.”

Hiljaa, sisäinen moukari

Jos tytär on lapsena kokenut äidin arvostelua tai tunteiden ketjun, johon on liittynyt pettymystä, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää, hän saattaa aikuisena jäädä jumiin vellomaan noihin samoihin tunteisiin.

Moukariäidin tytär ei lakkaa rakastamasta äitiään, vaan itseään. Hän sivuuttaa omat tarpeensa ja unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa.

”Vaikeinta on, jos äidin sisäisestä äänestä tulee tyttären mielessä armoton moukari. Tällöin tytär ei pysty koskaan olemaan tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa. Hän omaksuu äidin arvostelun totena ja alkaa pitää itseään huonona ja arvottomana.”

Vaikeaa on myös, jos äiti kadehtii tytärtään esimerkiksi tyttären menestymisestä työelämässä. Taustalla voi olla kipua siitä, ettei äidillä itsellään ollut mahdollisuutta opiskella haluamaansa ammattiin.

Moukariäidin tytär ei lakkaa rakastamasta äitiään, vaan itseään. Hän sivuuttaa omat tarpeensa ja unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa.

Yritetään edes ymmärtää

Hiilamo tietää, että äidin ääriviivoja on vaikeaa kumittaa omasta elämästään pois. Eikä tarvitsekaan. Ennemminkin ne kannattaa integroida ja hyväksyä osaksi itseä.

Pettynyt, murheellinen ja katkerakin voi olla, mutta toisen syyttely ei vie asioita eteenpäin. On parempi yrittää ymmärtää, mistä äidin käytös johtuu, ja pyrkiä katkaisemaan vahingollisen käyttäytymisen ketjut.

”Jos tytär haluaa ottaa etäisyyttä, äidin on hyvä miettiä syitä siihen. Miten hän voisi rakentaa suhdetta niin, että tyttären olisi hänen kanssaan helpompi olla? Voisiko hän olla kiinnostuneempi tyttärestään?”

Lue myös Anna.fi: Ainutlaatuinen suhde – Äiti & tytär

Tytär voi puolestaan yrittää ymmärtää äidin ja suvun naisten henkilöhistoriaa ja niiden vaikutusta paitsi äitiin myös itseensä. Millaista jälkeä on tehnyt esimerkiksi Suomessa yleinen välttelevä kiintymyssuhde, jossa tunteista ei puhuta suoraan?

Moni vanhemman sukupolven ­äiti on tottunut osoittamaan rakkauttaan leipomalla ja laittamalla hyvää ruokaa. Jos äiti pakenee keskustelua tekemiseen, häntä voi auttaa pysähtymään ja rauhoittumaan.

”Joskus voi olla vaikea tunnistaa omiakaan tunteitaan. Kun niitä oppii tunnistamaan ja havainnoimaan, niitä voi ehkä myös muuttaa.”

Olisi hyvä olla jämäkkä: ilmaista tunteitaan selvästi ja avoimesti toista syyllistämättä.

Jämäkkänä eteenpäin

Kipeiden asioiden tunnistamisen ja tunnustamisen jälkeen voidaan katsoa eteenpäin. Siitä, millaiseksi äidin ja tyttären suhde jatkossa muotoutuu, on vastuu molemmilla.

”Olisi hyvä olla jämäkkä: ilmaista tunteitaan selvästi ja avoimesti toista syyllistämättä. Kertoa omista tarpeistaan mieluummin kuin antaa toisen olettaa. Tehdä rajat selviksi perustellen eikä vain tokaista, että jokin asia ei vaan yksinkertaisesti sovi.”

Jos äiti on tehnyt tyttärensä eteen paljon eikä saa vastineeksi rakkautta ja kiitollisuutta, hän voi katkeroitua. Kiitollisuudenvelka ei kuitenkaan kuulu äiti-tytärsuhteeseen.

”Ehkä äiti on tehnytkin liikaa. Silläkin on rajat, mitä äidin täytyy lapselleen antaa”, Hiilamo sanoo.

Äiti-tytärsuhteessa molem­pien olisi hyvä kokea, että toisesta välittäminen ei ole ehdollista, mutta ei myöskään velvollisuus. Jos suhteelta ei ole odotettavissa mitään hyvää, siihen voi tehdä pesäeron.

Välien poikki laittaminen tuottaa kuitenkin usein kärsimystä myös päätöksen tekijälle itselleen. Siksi kannattaa muistaa, että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vielä yrittää vaikuttaa.

Juttu on julkaistu Kotilieden numerossa 10/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Miksi äidin ja tyttären suhde on usein niin vaikea? Psykoterapeutti kehottaa olemaan jämäkkä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X