Miten isän rooli on muuttunut? Näin nuori mies kirjoitti isyydestä vuonna 1967

Isän osallistuminen perheen arkeen on muuttunut melkoisesti muutamassa vuosikymmenessä. Sen todistaa Kotiliedessä vuonna 1967 julkaistu nuoren isän kirjoittama tarina.

Tämä on kertomus kolmesta miehestä. Sen keskeisin henkilö on Hannu, jonka kehitystä on seurattu Kotiliedessä. Hänen lisäkseen esiintyvät Matti ja isä, jotka ovat Hannun perheenjäseniä. Lisäksi esiintyy eräs erittäin tärkeä henkilö. Näiden miesten mielestä hän on maailman paras Äiti.

Tarkoitukseni on kertoilla omista kokemuksistani ja ajatuksistani nimenomaan Hannun isänä. Koska kenenkään perheenjäsenen tehtäviä ei voitane yleispätevästi määritellä, on tämä kertomuskin vain reunahuomautuksin varustettu esimerkki – hyvä vain huono, sen voivat lukijat itse ratkaista. Tämän tarinan myötä lähetän myös kaikille suomalaisille isille asevelihenkiset terveiset.

Heti alussa huomautan kuitenkin, etten vieläkään näe mitään nurinkuista siinä, että kansakoulun ala-luokilla kirjoitin Äidin isolla Ä:llä mutta isän pienellä i:llä.

Kun on melkein olemassa

Hannun tiedottaessa ensi kertaa tulostaan tapahtui kodissamme muutos. Tosin se ei ollut mitään verrattuna esikoisen aikaansaamaan vallankumoukseen – olimmehan me vanhemmat mielestämme jo vanhoja tekijöitä – mutta en voinut olla huomaamatta koko kodin erilaistumista.

Uutta elämää suojaava Äiti siirtyi nyt entistä selvemmin perheen keskipisteeksi muiden miltei sulautuessa taustaan. Eteeni nousi nyt kysymys siitä, miten tällainen taustahenkilö voi toimita tulevan perheenjäsenen hyväksi. On kymmeniä tai satoja julkaisuja, jotka ovat pullollaan neuvoja ja ohjeita äideille, mutta isän osuudesta ja asemasta vauvaikäisen lapsen maailmassa, saati vauvaa odoteltaessa, löytää tarkkaankin hakien vain muutaman ylimalkaisen rivin.

Aluksi välittömän kosketuksien puuttuessa voi huolenpidon ilmeisesti suorittaa välillisesti Äidin kautta. Huolehtimista ja ennen kaikkea ymmärrystä jokainen Äiti varmasti kaipaakin, sillä ei voi väittää, etteikö hän tänä aikana ole jollain lailla – erilainen. Kuvitelkaapa, miehet itsenne samaan tilanteeseen, eiköhän olemus muuttuisi.

Erään lehtisen ohjekokoelmasta löytyi sitten oikea jyvä: ”Isä voi odotusaikana ryhtyä miettimään lapselle nimeä” Tästä koituikin päänvaivaa moneksi illaksi, varsinkin, kun vaimoni vaati myös tytön nimeä harkittavaksi. Lopulta tunnettuun  tapaan selasimme almanakan nimipaljoutta ja karsimme pois kaikki ne nimet, joita emme olisi halunneet itsellemme. Kun jäljellejääneistä sitten selvyyden vuoksi poistettiin kaikki suvussa jo käytössä olevat, niin tuskin ainuttakaan jäi ehdolle. Niinpä ristiäisten sitten aikanaan tultua sai lapsemme kummisetänsä etunimen (hän kun ei ollut sukulainen).

Vuoden vauva vanhempiensa kanssa

Äiti, isä ja Hannu. Kyseessä on vahdinvaihto.

Vauvakaupassa

Eräänä syksyisenä päivänä Äidin ”luulen” olikin ”nyt aivan varmasti”, ja niinpä saatoin hänet rakennukseen, josta matematiikkaa uhmaten jatkuvasti lähtee enemmän ihmisiä, kuin sinne saapuu. Tällaisesta paikasta on olemassa tuhansia pilapiirroksia, jotka harvoin vastaavat todellisuutta.

Kaikesta näki, että kysymyksessä oli sairaala, joka pyöri omalla virkakoneistollaan sen enempää uudelle elämälle tunteilematta. Ei ollut odotushuoneita hermostuneille isille, oli vain ovi, joka sulkeutui välillemme, ja vastaanottajan kylmä tokaisu yli olan: ”Voitte mennä kotiinne!”

Kummallisin oli ovelta saatu tieto, että laitoksen henkilökunta ei edes puhelimitse ilmoita kynsiään pureksivalle isälle tapahtunutta, vaan tämä saa itse arvata ajankohdan ja soittamalla tiedustella, onko arvannut oikein. Tämä määräys on allekirjoittaneelle edelleen täysin käsittämätön. Vasta uhkaus viiden minuutin välein tapahtuvasta arvailusta sai erään henkilökuntaan kuuluvan taivutetuksi.

Vuoden vauva ja isä jääkaapilla

Isä hoitaa Hannun vitamiiniannostelun. Kädenliikkeistä päätellen poika tuntee jo omat eväänsä.

Kuten tunnettua, esitellään vastasyntynyt synnytyslaitoksella vai lasiseinän takaa. Olen kuullut väitettävän, että rivissä olevat vauvat olisivat kaikki samannäköisiä, mutta se väite ei pidä paikkansa. Itse olen tunnistanut ensi kerralla molemmat poikani tusinan joukosta ilman nimikorttien tai tuntolevyjen apua, ja uskon sen olevan muillekin mahdollista. Sen sijaan voivat lasin takana vilkuttavat isät hyvinkin olla vauvojen mielestä kaikki yhtä hassun näköisiä.

Vierailutunnit ovat laitoksen elävimpiä ja iloisimpia tuokioita. Varmaankaan yksikään Äiti ei halua yhtenäkään päivänä syrjästä seurata toisten iloa, joten jos isä ei joka päivä ehtisi tervehdyskäynnille, on hänen syytä järjestää sukulaisten ja ystävien vierailuvuorottelu etukäteen niin, että heitä riittää joka päivälle. Vapaaehtoisista ei kokemukseni mukaan ole yleensä puutetta.

Äidin ollessa laitoksella on isän kunnia-asiana saattaa koti kuntoon ennen hänen paluutaan. Samalla on erinomainen tilaisuus suorittaa kauan aiotut pikkuremontit kodissa. Itse totesin talkoohengen vielä elävän saatuani kotini siivotuksi ja tapetoiduksi vihjaisemalla asiasta parille ystävälle.

Ensitapaaminen

On vaikeata kuvata tunteitani hetkellä, jolloin lastenhoitaja Äidin saattelemana ojensi minulle perheemme uusimman jäsenen kotiin vietäväksi. Ehkä päällimmäisen oli kuitenkin säikähdys, sillä niin kevyt tuo pieni käärö oli, että käteni vaistomaisesti kohosivat ylöspäin. Hoituri vakuutti kuitenkin, että siinä oli ilmeisesti kaikki.

Ilmeisesti isän ja Äidin omistussuhde lapseen nähden on alussa erilainen. Äiti on lapsen itsessään kasvattanut, se on hänen ikioma taideteoksensa ja oikeastaan vielä kauan kappale häntä itseään.

Sen sijaan isän suhde lapseen kehittyy hitaammin. Kun siinä kävelimme sairaalan ovesta ulos – isä edellä käsivarsillaan nukkuva mytty, äiti jäljessä kantaen kahta laukkuaan – tapahtui se ihme, että viiden päivän ikäinen poika hymyili isälleen unensa läpi. Puhukoot viisaat ilmavaivoista tai muusta, mutta se hetki oli jo ratkaiseva alku isän riemukkaan omistussuhteen muodostamisessa.

Vauvan ilmestyessä kotiin on isällä kaksi tärkeää tehtävää hänen huolehtiessaan Äidistä ja pikkuisestaan. Ensiksikin on kotiin järjestettävä apua taloudenhoitoon, ellei sitä siellä jo ennestään ole. Me saimme alkuajaksi kotisisaren, mutta tunnen myös isän, joka itse otti työstään kahden viikon loman ja selvisikin mainiosti kotihoidosta. Lisäksi isän on rohjettava asettaa kodille täydellinen vierailusulku koksikin aikaa. Lasten lääkärit suosittelevat tässä jopa kahta kuukautta, mutta erikoisesti Äiti tarvitsee ensi viikkoina kaiken mahdollisen levon.

Vuoden vauva isänsä kanssa

Hannun pukeminen ei olekaan yksinkertainen toimitus. Poika potkii ja nauraa, isällä helmeilee hiki otsalla.

Hannu kehittyy

Tätä kirjoittaessa Hannu lähentelee kymmenen kuukauden ikää ja on vanhempiensa mielestä kehittynyt valtavasti – neuvolan mielestä normaalisti. Toistaiseksi hän on vielä vauva, sillä vuoden vanhanhan lapsen vasta katsotaan siirtyvän leikki-ikäiseksi taaperoksi.

Ensimmäisen ikävuoden aikana ei lapsi yleensä kovin paljoa joudu kosketuksiin isänsä kanssa, eiväthän esimerkiksi kasvatuskysymykset ole vielä kovinkaan suuresti esillä.

Usein isän tärkeimpänä tehtävänä on kulissien takaisena henkilönä turvata perheen toimeentulo, mutta se ei toki saa jäädä hänen ainoaksi panoksekseen vauvanhoidossa.

Isän tehtävissä olen usein nähnyt seuraava kolmijaon:

  1. Jokin päivittäisistä hoitorituaaleista uskotaan isän yksinoikeudeksi. Monessa perheessä se on kylvetys, mutta myös kynsien leikkuu tai röyhtäyttäminen syönnin jälkeen ovat paljon käytettyjä.
    Usein isä huolehtii perillisensä kehityksen tallettamisesta valokuvin ja muistiinpanoin. Tätä vartenhan on olemassa erityisiä kirjojakin. Kaikkea tätä Hannunkin isä on harrastanut, ehkä ei aivan yksin- mutta kuitenkin etuoikeudella.
  2. Isä on perheen tuhattaituri, joka ainakin kärsivällisellä yrityksellä saa viedyksi läpi minkä tahansa lastenhoidossa tarvittavan tempun. Eihän koskaan tiedä, milloin hän joutuu jäämään kotiin vauvan kanssa kahden tai koko lapsikatraan kanssa ilman äitiä tai muuta asiantuntevaa apua.
    Monet nimittävätkin alle vuoden ikäisen lapsen isää ”äidin varamieheksi”. Loukkaantukoon tästä, ken siihen tuntee tarvetta.
  3. Silloin tällöin isä järjestää äidille ”vapaata lapsista” joko jäämällä lastenvahdiksi äidin kyläilyn ajaksi tai ottamalla lapset mukaansa. Moni äiti taitaa nykyisenä vapaana lauantai sitä huoahtaen isältä pyytää päätellen siitä, että puistomme jokapäiväinen äitipiiri vaihtuu lauantaisin isien klubiksi.
    Onkin miellyttävää viettää muutama tunti raittiissa ilmassa ja palata sitten puhtautta hohtavaan kotiin.
    Edellä olevan lisäksi Hannun isä toimii perheessä eräänlaisena valvojana, joka vaatii asiat ratkaistaviksi terveellä järjellä ja harkinnalla Hannun Äidin luottaessa neuvolaan, käsikirjoihin, perimätietoon sekä vaakaan, kelloon ja mittanauhaan. Nykyiset opaskirjat onneksi enää harvoin ovat järjenvastaisia, vielä vähemmän neuvolat, mutta voi sitä viisi sukupolvea periytynyttä lastenhoito-oppia!

Lopuksi

Haluaisin suorittaa kunnianosoituksen niille monille suolaisille naisille, joilla on pieni vauva hoidettavanaan, mutta syystä tai toisesta ei ole vauvan isää enää vierellään. Uskon, että kahden ihmisen paikan täyttäminen on aina vaikeata ja raskasta, vaikka se puuttuva kirjoitettaisiinkin pienellä kirjaimella.

Hannun isä

Kotiliedessä 26.8.1967

Mitä Hannulle nyt kuuluu – lue lisää Kotiliedestä 20/2016.

Katso myös jutut:

Lauantai-ilta Allilla

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen: ”Piilottelin Nykypäivä-lehteä vanhemmiltani”

Alkoholistien lapset – kosteikossa kasvaneet

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.