Ihmiset

Eturauhassyöpä sai Pekka Simojoen, 60, ymmärtämään elämän haurauden: ”Se oli tarpeellinen pysäytys”

Laulaja ja lauluntekijä Pekka Simojoki saa kiittää äidille antamaansa lupausta siitä, että eturauhassyöpä huomattiin ajoissa.

Älä huoli äitikulta, käyn kyllä verikokeessa. Näin gospelmuusikko Pekka Simojoki, 60, lupasi äidilleen kymmenisen vuotta sitten. Kyseessä oli tavallinen tapaaminen vanhempiensa kotona Oulunsalossa. Juotiin kahvia äidin vaalimista vanhoista kupeista ja herkuteltiin pohjalaisella rieskalla.

Pekka ja äiti keskustelivat myös Pekan neljän lapsen kuulumisista ja keikkamiehen reissuista. Mutta tuona keväisenä päivänä äidin mielessä oli erityisesti se, että suvussa moni oli sairastunut eturauhassyöpään. Pekan isällä oli syöpälääkitys, ja Pekan setä oli menehtynyt sairauteen, koska se oli löytynyt liian myöhään.

”Lupasin äidille käydä kerran vuodessa perusverikokeessa, jossa mitataan myös PSA-arvo. Pidin sanani, sillä tiedostin, että minulla saattaa olla normaalia suurempi riski sairastua.”

Lähes joka kerta Pekka soitti verikokeen tuloksen saatuaan äidille: kaikki hyvin. Äiti oli aina helpottunut. Pekkaa itseään mietitytti PSA-arvoa enemmän koholla oleva kolesteroli.

Mutta kesäkuussa 2016 verikokeen tulos oli toisenlainen.

Ei-toivottu puhelu paljasti eturauhassyövän

Oli ensimmäisiä aurinkoisia lomapäiviä, ja Pekka Simojoki puuhaili puutarhan kimpussa. Hänen hyvä ystävänsä sattui olemaan paikalla, kun puhelin soi.

Verikokeissa oli selvinnyt, että PSA-arvo oli noussut huolestuttavasti. Pekkaa kehotettiin ottamaan koepalat diagnoosin varmistamiseksi.

Ystävä ei voinut olla kuulematta, että puhelu koski jotakin ikävää. Pekka pitää siunauksena, että paikalla oli juuri se ystävä, joka on itsekin käynyt läpi vastaavanlaisen leikkauksen ja jonka sairaudesta kaksikko oli ennen puhelua jutellut.

Kun epätodellinen olo puhelun jälkeen alkoi kaikota ja Pekka ymmärsi, että huonot uutiset koskivat häntä eikä jotakuta toista, ystävä vakuutti, että Pekka selviää ja että Suomessa on maailman parhaat syöpälääkärit.

”Samaa olin itse vakuuttanut hänelle vuotta aiemmin sairaalasängyn reunalla. Nyt osat vaihtuivat.”

Vaimolleen Pekka Simojoki totesi vielä samana päivänä, että jos jokin syöpä on koettava, niin mieluiten eturauhassyöpä, jonka toipumisprosentti on hyvä.

Diagnoosi varmistui lopulta heinäkuussa, kun puhelin soi taas. Koepalasta oli löytynyt syöpä.

Mielessä koko syksyn

Syöpä ei toistaiseksi ollut kovin ärhäkkää lajia, ja se oli vasta alkuvaiheessa. Siksi oli mahdollista sopia, että leikkaus tehdään vasta joulukuussa, kun Pekka on saanut hoidettua syksyn työnsä. Sairauden etenemisen estävä lääkitys mahdollisti, että esimerkiksi työmatka Kanadaan ja Yhdysvaltoihin onnistui suunnitellusti.

Tieto vakavasta sairaudesta vaikutti silti koko syksyyn. Vaikka Pekka ajatteli, että kristittynä hänen käy hyvin joka tapauksessa, moni asia tuntui kovin keskeneräiseltä.

Mielessä muhi monta laulua, ja suunnitteilla oli gospelyhtye Exitin juhlakiertue. Kotipihassa kävellessään Pekka mietti, kuinka hienoa olisi ehtiä kunnostaa pihan vähän rapistunut leikkimökki mahdollisille tuleville lapsenlapsille.

Vaimo vei leikkausaamuna miehensä Kangasalta sairaalaan Tampereelle. Matkan aikana ei juuri puhuttu. Sairaalan ovella vaihdettiin suukot, ja vaimo rohkaisi miestään. Pekan jalat tuntuivat huterilta.

”Minulle ei ollut aiemmin tehty operaatiota, joka vaati jäämään sairaalaan yön yli.”

Vaaran vuodet

Leikkaus onnistui hyvin, ja Pekka Simojoki oli sairaalassa tarkkailussa vuorokauden. Kotona hän kulki viikon katetrin kanssa ja söi kipulääkkeitä. Sairausloma kesti kuukauden, ja nyt Pekka on toipunut lähes ennalleen.

”Oli terveellinen kokemus ymmärtää elämän hauraus. Se, että en ole kaikkivoipainen, vaan voin sairastua yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin. Helposti ajattelee, että ikäviä asioita sattuu muille, mutta ei minulle. Eturauhassyöpä oli tarpeellinen pysäytys.”

Ennen sairastumistaan Pekalla oli useampi kokemus läheisten sairastumisesta. Hänestä miehen elämän vaarallisinta aikaa on jakso 50 ja 60 ikävuoden välillä, niin monen ystävän sairasvuoteella hän viime vuosien aikana on käynyt. Muutamaa Pekka on myös ollut saattamassa viimeiselle matkalle.

Kitaraan Pekka tarttui jokunen viikko leikkauksen jälkeen. Päällimmäisenä mielessä ollut helpotus ja kiitollisuus saivat muodon laulussa, jonka kertosäkeeksi tuli monelle kristitylle tuttu ajatus:

Vaan se otetaan, mitä annetaan, vaikka tuulen se tullessaan tois. Joskus koettelee Herra, vaan koskaan hän ei hylkää pois.

Millaisen jäljen jätän?

Pekka Simojoki on halunnut toipua eturauhassyövästä rauhassa. Hänen esiintymisissään puhutuilla tarinoilla on aina ollut tärkeä sija. Leikkauksestaan Pekka kertoi ensimmäisen kerran isoilla areenoilla gospelyhtye Exitin 30-vuotiskiertueella viime syksynä.

”Päätin puhua asiasta, koska ajattelin, että yleisössä voi olla muitakin viime kuukausina syvissä vesissä soutaneita. Konserttien jälkeen yllättävän moni kertoi käyneensä läpi saman.”

Pekka Simojoen laulut ovat aina kertoneet Jumalasta, eikä sairastuminen ole vaikuttanut arvoihin. Simojoki sanoo kuitenkin, että sairastuessaan kristitty tietää entistäkin selvemmin, miksi uskoo.

”Sairastuminen sai myös miettimään, millaisia jälkiä olen tähän mennessä jättänyt itsestäni ja mitä vielä haluan saada aikaan.”

Huono omatunto

Lapsilleen Pekka on halunnut siirtää innostuksen musiikkiin. Simojoen perheen kasvatusperiaatteisiin on kuulunut, että lapset ovat harrastaneet musiikkia lukioikään asti. Sen jälkeen kukin on saanut päättää, jatkaako vai lopettaako harrastuksen.

Isän mukaan jokaiselle lapselle musiikista on ollut hyötyä, ja muutamalle siitä on tullut osa työtä.

”Nuorimmainen, nyt 14-vuotias lapseni on tehnyt ensimmäisiä omia kappaleitaan tietokoneella. Olen saanut kunnian kuunnella nuoren miehen laulut ensimmäisenä. Yhdessä olemme miettineet, mitä lauluissa voisi parantaa tai lisätä.”

Perheen ruuhkavuosina Pekka Simojoki oli paljon poissa kotoa ja kärsi siitä joskus huonoa omaatuntoa. Korvaukseksi poissaoloistaan hän on halunnut viedä jokaisen lapsen kahdestaan reissuun lapsen valitsemaan paikkaan. Yhden kanssa on käyty Australiassa, toisen Kaliforniassa ja kolmannen Kiinan muurilla. Perheen kuopus odottaa vielä omaa reissuaan.

”Jälkikäteen ajatellen 1990-luku oli yhtä ruuhkaa. Muistan hyvin häät ja liittomme alkuvuodet, mutta pikkulapsiajasta muistoni ovat sumuisempia.”

Ovi auki uuteen

Yhden muistoksi muuttuvan elämyksen Pekka Simojoki halusi antaa koko perhekunnalleen vuodenvaihteessa. Yhdeksän hengen seurue vietti joulun ja uudenvuoden Afrikassa ja juhlisti samalla Pekan 60-vuotispäivää.

”Ajankohta oli hyvä, sillä minä olen toipunut hyvin ja jo aikuiset lapset puolisoineen pääsivät mukaan.”

Unohtumaton reissusta tulikin. Seurue vietti yön eläintensuojelualueella teltoissa hyeenoiden ulvoessa ulkopuolella. Perhe ui myös vesiputouksessa keskellä viidakkoa ja sattui paikalle, kun leijona kaatoi puhvelin keskellä kirkasta päivää. Joulukirkkoon he osallistuivat Mwanzan kaupungissa Tansaniassa.

Reissulla Pekassa vahvistui halu avata vielä jokin uusi ovi.

”Olen pohtinut tauon pitämistä musiikista, ja olemme vaimoni kanssa miettineet, että jospa lähivuosina lähtisimme muutamaksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön jollekin lähetyskentälle Afrikkaan. Aika näyttää, miten tässä käy.”

Lue myös Seura.fi: Saku Saxelin oli liikunnallinen viisikymppinen, jolle eturauhassyöpä tuli täytenä yllätyksenä

Pekka Simojoki: kiitän äitiä

Elämä on joka tapauksessa antanut varoituksensa. Pekka sanoo elämän tuntuvan entistä enemmän lahjalta, josta on syytä muistaa olla kiitollinen.

Kristityn tärkein tehtävä, toisten rakastaminen, konkretisoitui sekin jouluna Afrikassa. Pekka tapasi Kilimanjaron juurella vanhan lähetystyöntekijän, joka oli perustanut eläkeiässä lastenkodin kodittomille lapsille. Lähetystyöntekijä eli todeksi sitä, että ei koskaan saa lopettaa välittämästä.

Pekan mieleen jäi matkalta myös tansanialainen sanonta ”haraka, haraka, haina baraka”. Se tarkoittaa, että kiireessä ei ole siunausta. Pekka aikookin vaalia omaa kiireettömyyttään entistä enemmän.

”Haluan elää elämäni jäljellä olevat vuodet niin, että kiire ei sumenna niitä. Olen päättänyt olla entistä enemmän kotona, jotta voimme vaimoni kanssa vanheta rinnakkain.”

Äitiään Pekka on kiittänyt siitä, että tämä patisti jääräpäisen poikansa hoitamaan terveyttään ja käymään verikokeissa. Äiti on huojentunut siitä, että kaikki meni lopulta hyvin.

”Olen päättänyt olla entistä enemmän kotona, jotta voimme vaimoni kanssa vanheta rinnakkain.”

Juttu on ilmestynyt alun perin Kotiliedessä 4/2018.