Näin Aino Acktén lapset menestyivät: Tyttärestä teatterinjohtaja, pojasta kohuttu gynekologi

Oopperalaulaja Aino Acktén tyttärestä Glorysta tuli näyttelijä ja teatterinjohtaja. Gynekologipoika Mies puolestaan kirjoitti kohahduttavia seksikuvauksia.

Oopperamme ensimmäinen kansainvälinen tähti Aino Ackté (1876–1944) sai kaksi lasta ensimmäisen miehensä, lakimiehen, toimittajan ja vakuutusjohtajan Heikki Renvallin kanssa.

Esikoistytär Glory syntyi 1901 Pariisissa, poika Mies Helsingissä 1908.

Kaupungilla huhuttiin esikoistyttären syntyneen Aino Acktén tiiviistä suhteesta taiteilija Albert Edelfeltiin, mutta Glory-tytär pyrki voimallisesti kumoamaan juorut.

Aino AcktéMies-poika sai erikoisen etunimensä suomalaisuusaatteen innoittamana presidentti Juho Kusti Paasikiveltä, joka totesi tuoreelle isälle, että pojasta tulee tehdä Mies, koska sellaisia Venäjän sortama Suomi kipeästi kaipasi.

Glory ja Mies kasvoivat enimmäkseen isoäitiensä ja palvelijoiden huomassa, koska Aino Ackté lauloi New Yorkin Metropolitanissa tai pitkin Eurooppaa ja isä johti vakuutusyhtiötä. Kesäisin äiti oli yleensä kotona – jos ei konsertoinut tai järjestellyt Savonlinnan oopperajuhlia.

Ensimmäinen maailmansota katkaisi Aino Acktén kansainvälisen uran. Laulajatar eli kuitenkin kansainvälistä elämää ja matkusti sodan jälkeen taas ulkomaille. Pariisi oli hänen toinen kotikaupunkinsa.

Glorystä tuli teatterijohtaja

Tytär Glory Renvall reputti ylioppilaskirjoituksissa ja suuntautui sen jälkeen teatteriopintoihin.

Näyttelijäntaidoistaan ja upeasta ulkomuodostaan tunnettu äiti ei aluksi uskonut tyttären arkisen ja hieman krouvin ulkonäön riittävän alalle – ja sanoi sen ääneen. Aino Ackté kuitenkin käytti suhteitaan ja auttoi tytärtään, joka opiskeli myös ulkomailla.

Glory meni naimisiin näyttelijä Aarne Leppäsen kanssa vuonna 1924. Mies kuitenkin sairasteli ja kuoli jo vuonna 1937. Avioliitto oli lapseton.

Näyttelijä Glorystä tuli kuin tulikin – ja hän työskenteli heti huipulla, Kansallisteatterin näyttelijänä. Kansallisteatterissa hän viihtyi peräti neljätoista vuotta (1922–1936).

Vuonna 1936 Glory Leppäsestä tuli teatterinjohtaja Turkuun, sitten Viipuriin 1938 ja Poriin hän siirtyi talvisodan vuoksi 1940. Tampereen teatterin johtajana hän toimi 1943–49 ja Helsingin Kansanteatterin, Suomen toiseksi suurimman teatterin, johtajana aina vuoteen 1957 asti.

Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on ohjannut Suomessa elokuvan. Onnenpotku valmistui 1936.

Kolmas ura kirjailijana

Teatteriuran jälkeen Glory Leppänen ryhtyi kirjailijaksi. Ensin hän kirjoitti isoäitinsä, laulajatar ja laulunopettaja Emmy Strömer-Acktén elämäkerran Tulesta tuhkaksi (1962).

Seuraavaksi syntyi neljä jännitysromaania, ja lopulta vielä suvun vaiheita kertaava Arkkipiispan perhe ja Aino Ackté -teos (1964).

Omat muistelmansa Elämäni teatteria Glory Leppänen julkaisi 1971.

Aino Ackté kotonaan

Glory-tyttären ja Aino Acktén takana näkyy kaksi Albert Edelfeltin maalaamaa teosta. Äidin ja tyttären muotokuva jäi keskeneräiseksi.

Muistelmat antavat kiintoisan kurkistuksen teatterielämän kulissien taakse, ja niistä saa myös aavistuksen äidin, Aino Acktén, kiihkeästä temperamentista, jonka kanssa tytär oppi tulemaan toimeen.

Toimeliaan ja päättäväisen äidin esikuvan vaikutus on varmasti ollut melkoinen, kun Glory-tytär pystyi luomaan parikymmentä vuotta kestäneen uran merkittävien teattereiden johtajana.

Kansallisteatterista lopulta vehkeilyjen vuoksi syrjäytetyksi tullut Glory päätti muistelmansa näihin sanoihin:

”Vanhat poistuvat työstä, uudet kiirehtivät aukkoja täyttämään, niin pitää olla. Mutta juonittelut, vääryys, kierous eivät vie teatteria eteenpäin, eikä se koidu kenenkään taiteilijan menestykseksi. Pakolla ei tulla taiteilijaksi. Taiteilijan muovaa kutsumus, lahjakkuus, hellittämätön työ, taiteellinen ambiitio ja ennen kaikkea rakkaus taiteeseen.”

Glory Leppänen kuoli 1979.

Miehestä tuli gynekologi

Aino Acktén poika Mies Reenkola (Renvall vuoteen 1939 asti) valmistui gynekologiksi ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Hän työskenteli aluksi Helsingissä Naistenklinikalla.

Talvisodan jälkeen väiteltyään tohtoriksi Mies Reenkola toimi Puolassa saksalaisessa tutkimusryhmässä. Ryhmä suunnitteli sterilointimenetelmää, jolla valloitettujen alueiden naiset tehtäisiin hedelmättömiksi. Ryhmä tutki muun muassa menetelmää, jossa sulaa parafiinia ruiskutetaan naisen munanjohtimiin.

Reenkola kertoi tehneensä kokeita vain eläimillä. Mutta tutkimusryhmän tiedetään käyttäneen koekaniineina puolalaisia naisvankeja.

Mies Reenkola palasi Suomeen jatkosodan puhjettua. Hän työskenteli lääkärinä rintamalla ja muun muassa Suonenjoen kenttäsairaalassa.

Sodan jälkeen hän työskenteli kymmenen vuotta yksityislääkärinä Helsingissä ja Turussa. Viimeksi Reenkola toimi Rauman seudun aluesairaalan synnytys-ja naistentautien osaston ylilääkärinä 1955–1973 ja johtavana ylilääkärinä 1964–1973.

Hän toimi myös Rauman kaupunginvaltuuston jäsenenä Kokoomuksen edustajana.

Miehen muistelmat kohahduttivat

Eläköidyttyään Mies Reenkola kirjoitti kaksiosaiset muistelmansa Mamman pojasta naisten mieheksi (1976) ja Naisten miehestä mieheksi (1977).

Naiset olivat Mies Reenkolan elämässä keskeisiä. Hän oli peräti kolme kertaa naimisissa ja sai yhteensä 13 lasta.

Kirjat herättivät kohua, sillä muistelmien seksikuvaukset varsinkin sota-ajan estottomasta sukupuolisesta kanssakäymisestä ovat rempseitä. Seksikuvausten ansioksi on sanottava, että naiset ovat niissä usein hyvin aktiivisia – ja tietenkin erittäin kiinnostuneita päähenkilöstä.

Uskollisuus ei ole näissä muistelmissa hyve.

Kirjoissaan Mies Reenkola kertoo myös kaihtelematta isänsä Heikki Renvallin ihastuksesta vaimonsa Aino Acktén 11 vuotta nuorempaan sisareen Irmaan.

Pojan piikkiin menee lopulta vanhempien avioerokin. Mies sattui näkemään isänsä livertelevän henkivakuutusyhtiö Kalevan edessä nuorelle neitoselle, jonka Aino-äiti tunnisti olleen kuvioissa jo hieman pidempään.

Neitosesta tuli Heikki Reenkolan toinen vaimo.

Miehen tarkat pojansilmät näkivät myös äidin kuhertelevan, tosin avioeron jälkeen, Suomessa vuoden 1918 sisällissodan vuoksi oleilleen saksalaisen kenraalin kanssa. Kenraali oli tehnyt vaikutuksen: vuonna 1919 Aino Ackté meni uusiin naimisiin nyt suomalaisen kenraalin ja maaherran Bruno Jalanderin kanssa.

Aino Ackté kotonaan

Vuonna 1938 Aino Ackté valittiin vuodeksi Suomalaisen oopperan johtajaksi. Tuli lukuisia menestyksiä – mutta budjetti ylittyi.

Aino Ackté oli räväkkä äiti, joka antoi maailmannaisen tyyliin pojalleen suorasukaisia neuvoja naisten ja miesten välisten intiimien suhteiden tyylikkäiksi hoitamiseksi – ja poika kirjasi nämä neuvot muistelmiinsa.

Äidin rohkeudesta kertoo sekin, että Aino Ackté ajoi ajokortin ja osti auton 60-vuotiaana.

Mies Reenkolan ensimmäinen vaimo osoittautui alkoholi- ja lääkeriippuvaiseksi, ja hän kuoli kesken avioeroprosessin yliannostukseen. Toisesta vaimosta tuli ero, ja vuonna 1951 vihitty kolmas vaimo, Lisbeth, jäi sitten Miehen loppuelämän kumppaniksi.

Kolmesta liitostaan Mies Reenkola sai peräti 13 lasta. Hän kuoli vuonna 1988.

Aino Acktén perillisten määrä on laaja Mies Reenkolan ansiosta.

Aika ajoin suvun jäseniä putkahtelee esiin julkisuuteen: esimerkiksi Kaarina Reenkola väitteli viime vuonna tohtoriksi isoisoisästään Heikki Renvallista aatteiden ja ilmiöiden välittäjänä 1900-luvun alun Euroopassa.

 

Voit lukea Aino Acktén elämäntarinan Kotilieden numerosta 21/2016.

Lue myös:

Huippusopraano Karita Mattila: ”Minua ajaa itsekritiikki”

Video: Huippusopraano Karita Mattila kertoo työstään

Lue oopperalaulaja Waltteri Torikan  runot

Oopperalaulaja Mari Palo: Koti meren äärellä rauhoittaa

Mari palo laulaa koiriensa kanssa – katso video

 

Keskustelu

Kommentoi juttua: Näin Aino Acktén lapset menestyivät: Tyttärestä teatterinjohtaja, pojasta kohuttu gynekologi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X