Ihmiset

Naisvoimistelijat - liikunnan ilo periytyy äidiltä tyttärelle

Helsinkiläisen Maija Rasimuksen, 78, tarina on osa suomalaisen naisvoimistelun historiaa. Millaisia muistoja sinulla on naisvoimistelusta? Kerro niistä meille.

Kun Maija Rasimus oli viisivuotias, hän karkasi jumppaan. Hänen piti karata, koska kyseessä oli Työväen urheiluliittoon (TUL) kuuluneen Turengin Sarastuksen voimistelukerho.

”Vanhempani eivät oikein pitäneet seurasta. Luokkaerot olivat 1940-luvulla suuret”, Maija Rasimus muistelee.

Onneksi isä perusti pian tyttöjen jumppakerhon SVUL:n seuraan, Janakkalan Janaan. Maija sai jatkaa voimistelua, nyt entisellä suojeluskunnan talolla.

Kun Maija oli yhdeksänvuotias, Helsingissä järjestettiin voimistelun Suurkisat. Elettiin vuotta 1947, sotavuodet olivat jääneet taakse. Tapahtuma oli suuri, ja esitykset pidettiin Olympiastadionin viereisellä Pallokentällä. Maija kuului Kananpoikien ryhmään.

”Meillä oli keltaiset paidat, siniset vekkihameet, valkoiset kangastossut ja päässä rusetit. Puku oli niin hieno, että pidin sitä koko kesän. Rusetti kuului voimisteluasuun, joka ommeltiin yleensä itse.”

Suurkisojen avajaispäivä oli kuuma, ja moni tyttö pyörtyi. Mutta voimistelu, ah. Se oli kaunista.

Osan tapahtumaa olivat niin sanotut henkiset kisat. Niissä kilvoiteltiin kulttuurin saralla.

”Lausuin runon Pallokentän laidalla”, Maija muistelee.

”Voimistelu oli nuoruudessani hyvin luonnollista, naiset olivat naisellisia. Ohjelmiin kuului marssia, juoksua, hyppyaskelia ja aaltoliikkeitä. Marssi oli parasta naisvoimistelua. Nykyään ei valitettavasti enää osata marssia”, kertoo Maija, joka on vaikuttanut pisimpään Pakilan voimistelijoissa.

Marssiminen on tosiaan jäänyt, mutta naisvoimistelulla menee hyvin. Laji on nykyään suorastaan muodissa – ei tosin alkuperäisessä muodossaan.

gymnaestrada

Gymnaestrada 2015 Helsingissä

On heinäkuinen päivä vuonna 2015. Helsingissä on menossa voimistelun kansainvälinen suurtapahtuma Gymnaestrada. Maija Rasimus,78, istuu Messuhallin katsomossa ja pidättelee kyyneleitä.

Jyväskylän Naisvoimistelijoiden esityksessä Under the Rainbow tuuli keinuttaa kedon kukkia ja sadepisarat kastelevat ruohon. Sitten sade yltyy myrskyksi ja salamoiksi kunnes talttuu. Taivaalle muodostuu sateenkaari.

Harva harrastus siirtyy perheessä äidiltä tyttärelle, mutta naisvoimistelussa tapahtuu usein niin: laji periytyy. Näin on käynyt myös helsinkiläisen Maija Rasimuksen perheessä.

Ikänsä voimistelua harrastanut Maija liikuttuu seuratessaan Gymnaestradan katsomossa 120 tytön ja naisen tulkitsemaa tarinaa.

”Koin vahvasti olevani lasteni kautta mukana esityksessä”, Maija kertoo.

Hänen tyttärensä ja tyttärentyttärensä ovat nimittäin olleet mukana suunnittelemassa sitä.

 

Millaisia muistoja sinulla on naisvoimistelusta? Jaa kokemuksesi tämän jutun kommenttikentässä.

Lue lisää naisvoimistelun historiasta Kotiliedestä 4/2016.

 

 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Naisvoimistelijat - liikunnan ilo periytyy äidiltä tyttärelle

Sinun täytyy kommentoidaksesi.