Ihmiset

Näyttelijä Ria Kataja järkyttyi vanhoista Suomi-filmeistä – miten tunkkainen naiskuva on vaikuttanut meihin?

Näyttelijät Ria Kataja, Pinja Hahtola ja Mari Lehtonen ovat tehneet näytelmän, jossa kerrotaan Suomi-filmien vaikutuksesta naisena olemiseen. Minkälaista elämä olisi, jos naiset olisi esitetty ja näytetty niissä vahvempina?

Syksyllä 2020 näyttelijä-ohjaaja  kännykkä soi, ja Ria Kataja vastasi. Tulisiko hän ohjaamaan Suomi-filmien naiskuvasta kertovan näytelmän, kysyivät Pinja Hahtola ja Mari Lehtonen. He olivat jo kirjoittaneet kohtauksia näytelmään ja esiintyisivät siinä itse.

Tekstiä oli valmiina vino pino, ja se kilahti Rian sähköpostiin saman tien. Hän alkoi lukea ja innostui.

”Kohtaukset olivat keveitä ja komediallisia, mutta niissä oli iso latinki ja tunnistettavia yhtymäkohtia tähän päivään. Kiinnostuin heti siitä, miten teemoja voisi vahvistaa ja lisätä yhteyksiä nykyhetkeen”, Ria kertoo.

Suomi-filmien naiskuvasta kertovan näytelmän ydinryhmä oli kasassa.

Entä jos elokuvien naiset olisivat saaneet toteuttaa itseään?

Pitkän uran teatterissa tehneet Pinja ja Mari olivat työstäneet näytelmää jo yli vuoden ajan. Idea oli syntynyt kesällä 2019, kun ystävykset olivat viettäneet kesälomaa Saimaalla perheittensä kanssa. Paikkana oli Näyttelijäliiton kesäkoti Suviranta, Ansa Ikosen ja Jalmari Rinteen aloitteesta 1950-luvulla perustettu lomapaikka, jossa liiton jäsenet saivat nautiskella täysihoidosta keskellä idyllisintä Suomea.

”Istuskelimme terassilla ja olomme oli kaikin puolin ihana. Ryhdyimme leikkimään ajatuksella siitä, että elämä olisi aina tällaista 1950-luvun taiteilijamiesten elämää. Kun tulisi illalla kotiin, ruoka olisi pöydässä, ja pienten kuulumisten vaihdon jälkeen olisi taas vapaa tekemään mitä tykkää”, Mari kertoo.

Mari, Ria ja Pinja Kansallisteatterin Omapohjassa tammikuussa. ”Yleisön reaktiot ovat olleet vahvoja. Tämä taitaa muidenkin mielestä olla kiinnostavaa, hauskaa ja järkyttävääkin.”
Mari, Pinja ja Ria Kansallisteatterin Omapohjassa tammikuussa. ”Yleisön reaktiot ovat olleet vahvoja. Tämä taitaa muidenkin mielestä olla kiinnostavaa, hauskaa ja järkyttävääkin.” Kuva: Jonne Räsänen

Seuraava ajatus vei Suomi-filmien naiskuvaan. Millaista olisi, jos alitajunnassamme olisi kuvia naisista, jotka olisivat saaneet miesten tavoin keskittyä itsensä toteuttamiseen?

Ajatella, jos Suomisen Ollin perheessä äiti olisi tullut töistä ja hänelle olisi juoksutettu tohvelit jalkaan ennen ruokapöytään istumista! Olisivatko elokuvia katsovat naiset ottaneet siitä oppia? Entä jos kansaa olisivat naurattaneet kukkahattuinen Pirkko Puupää ja näsäviisas neiti Pätkä – olisivatko naiset silloin uskoneet enemmän omaan hauskuuteensa ja kykyyn naurattaa muita?

Nurinpäin käännetyt asetelmat olivat niin koomisia, ­että ne saivat Marin ja Pinjan nauraa käkättämään. Loppu­loman he kutsuivat toisiaan agronomi Hahtolaksi ja pehtoori Lehtoseksi.

Hempeä leffa vai silkkaa väkivaltaa?

Hauska idea vakavine pohjavireineen jäi kytemään. Ehkä siitä voisi tehdä pienelle yleisölle suunnatun näytelmän?

”Halusimme nähdä, mitä tapahtuu, kun sukupuolen kääntää toiseksi. Ettei kärjistetä tahallaan yhtään, vaihdetaan vaan. Jo se toi suuria oivalluksia”, Mari sanoo.

Pienen apurahan saatuaan Mari ja Pinja alkoivat perehtyä aiheeseen. He lukivat alan historiikkeja ja elämäkertoja ja kahlasivat läpi vanhoja kotimaisia elokuvia.

Etenkin Mari ällistyi usein. Kun hän nyt katsoi elokuvia siitä näkökulmasta, millaista naiskuvaa ne edustivat, ne näyttäytyivät tyystin toisenlaisina kuin ennen. Elo­kuva, joka oli hänen mielikuvissaan ollut ihana romanttinen tarina, olikin täynnä väkivaltaa ja naisten pakottamista kapeaan rooliin.

Lue myös: Olivatko Suomi-Filmin supertähdet Tauno Palo ja Ansa Ikonen myös oikeasti rakastavaisia?

”Olin usein niin järkyttynyt, että paasasin Pinjalle puhelimessa korva märkänä, että tämähän on ihan kamalaa, eihän tästä mitenkään saa mitään hauskaa. Pinja on onneksi huumorin saralla niin konkari, että hän sai minutkin uskomaan, että kyllä saa.”

Ei Hilja, maitotyttö, vaan Hissu, maitopoika

Pinja ja Mari halusivat Rian mukaan työryhmään samankaltaisen mielenmaiseman ja huumorintajun vuoksi.

”Taiteen tekeminen on herkkää hommaa. Me emme olleet alussa ollenkaan varmoja siitä, ymmärtävätkö muut ajatuksiamme. Halusimme Rian mukaan, sillä hän on rakkaudellinen henkilö. Rakkaus on näin henkilökohtaisessa työssä iso asia, koska se pitää sisällään psykologisen turvallisuuden”, Mari sanoo.

Hissu, maitopoika puree heinänkortta ja nojaa koivuun rintalihakset paljastava paita yllään. Hissu on vastine päähenkilölle elokuvassa Hilja, ­maitotyttö.  
Hissu, maitopoika oli vastine elokuvalle Hilja, ­maitotyttö. ”Kun Hissu kertoo, että emäntä raiskasi hänet, yleisö saattaa hörähtää nauruun. Se tuntuu ­hurjalta, mutta nauru voi kuvata myös hämmästystä tai ­epäuskoa”, Pinja sanoo. Kuva: Esko Paavola

Kolmikko hyppäsi ensemble-työskentelyyn, jossa ei ole selkeää roolijakoa. Koronan vuoksi jokainen teki aluksi töitä tahollaan, mutta WhatsApp-keskustelu kävi kuumana. Tavattaessa harjoiteltiin Rian jo kommentoimia kohtauksia ja kehitettiin niitä edelleen.

Pyrkimys oli pitää hahmot koomisesti viritettyinä, mutta alkuperäisten kaltaisina. Tuntematon sotilas kääntyi topakoiden, lapsia koko ajan rinnallaan pitävien naisten Tuntemattomiksi synnyttäjiksi. Hilja – maitotytöstä ­tuli talon emännän ahdistelema, itseensä kohdistuvasta eroottisesta mielenkiinnosta hämillään oleva Maitopoika Hissu.

Ria Kataja sai kylmiä väreitä leffojen rakkauskohtauksista

Jotkut elokuvat järkyttivät, esimerkiksi Marja Pensalan dokumenttielokuvasta Nyrkin ja hellan välissä lainattu kimara Suomi-filmien ”rakkauskohtauksia”. Niissä palavasilmäiset miehet käyvät naisten kimppuun himonsa valtaamina ja naiset yrittävät panna kampoihin vuoroin kainoina, pelokkaina ja kauhistuneina.

”Minulla menee aina kylmät väreet, kun näen sen. Se muistuttaa tuntemuksistani lapsena, kun mietin jotain seksuaalisuuteen liittyvää. Ajattelin, että minunkin pitää elokuvien naisten tavoin huokaillen torjua ja sanoa ei, mutta tarkoittaa kyllä”, Ria kertoo.

Lue myös:  Muistatko Suomi-filmien eroottiset heinälatokohtaukset? Niiden takana on tämä mies

Mitä pidemmälle projekti eteni, sitä selvemmin naiset ymmärsivät olevansa isojen asioiden äärellä.

”Suomi-filmien kuvasto on vaikuttanut vahvasti suomalaisen naisen asemaan, mutta sitä on vaikea huomata, koska olemme kasvaneet sen keskellä ja pidämme monia asioita itsestäänselvyytenä.”

Ria Kataja halusi ohjaukselta huumoria, ei rautalankaa

Vaikka näytelmän merkitys osoittautui työn edetessä yhä painavammaksi, esitys säilyi komediallisena.

”Huumori tekee asiasta helposti lähestyttävän, jolloin viesti välittyy jopa kirkkaammin kuin jos kaiken vääntäisi rautalangasta. Jos esityksessä olisi raskautta, naisista tulisi uhreja ja viestiä olisi vaikeampi ottaa vastaan”, Ria sanoo.

Pinjan lisää huumorin olevan tärkeää siksikin, että naisasia saadaan helposti kääntymään itseään vastaan.

”Siksi on hyvä tehdä asiat näkyviksi niin, että me kaikki olemme siinä samassa suossa. Vastakkain ei ole hyviä ja pahoja, eikä kenenkään päätä vaadita vadille.”

Kesäkuussa 2021 työryhmä suuntasi kuvausmatkalle kohti Saimaata. Esitys oli saanut luvan vanhojen Suomi-filmien käyttöön, mutta naiset halusivat kuvata näytökseen myös uutta materiaalia, käänteisiä versioita ikonisimmista kohtauksista. Kuvaajaksi tuli Esko Paavola.

”Kuvauksissa oli hillittömän hauskaa. Oli ihanaa ­olla sellaisessa flow’ssa, jossa unohtuu vähän syödä ja ­nukkuakin, kun on niin kivaa”, Ria kertoo.

Ensi-ilta siirtyi ja siirtyi koronan takia

Syyskuussa 2021 työryhmä pääsi harjoittelemaan Näyttelijäliiton tiloihin. Esitys valmistui kohtaus kohtaukselta ja alkoi saada lopullista muotoaan. Välillä tuijotettiin tietokoneelta kesällä kuvattuja elokuvanpätkiä, että tämä tulisi tähän väliin, entäs sitten?

”Koronan vuoksi moni muu työ peruuntui ja meillä oli aikaa. Osa sai työhön apurahaa, osa ei.”

Näyttelijät Mari Lehtonen ja Pinja Hahtola ja ohjaaja Ria Kataja Kansallisteatterin Omapohjan lavalla. 
”Tuntui lohdulliselta ja turvalliseltakin käsitellä nykypäivän ongelmia vanhojen Suomi-filmien kautta. Välimatka on jo niin iso, että asetelmasta näkee, että eihän se noin voi olla”, Ria sanoo. Kuva: Jonne Räsänen

Kaikilla oli samanaikaisesti myös muita töitä. Ria Kataja kirjoitti kahta muuta näytelmää ja harjoitteli vaativaa roolia Kansallisteatterin Dosentit-näytelmään. Muita töitä oli pakko tehdä, koska projektin saama rahoitus kattoi työryhmän freelancereina työskenteleville jäsenille vain noin kuukauden palkkaa vastaavan summan.

Lue myös Anna.fi:n juttu: Ria Kataja on kieltäytynyt kolme kertaa isosta roolista, koska hänelle aiottiin maksaa vähemmän kuin mieskollegalle: ”Epätasa-arvo on systeemin valuvika”

Joulun välipäivinä esitystä päästiin viimeistelemään sovittuun ensi-iltapaikkaan, Kansallisteatterin Omapohjaan. Ensi-illan piti olla 12. tammikuuta, mutta joulukuussa ilmoitettu koronasulku piti teatterien ovet kiinni. Se merkitsi paitsi ensi-illan myös kaikkien muiden Kansallisteatterin kanssa sovittujen esitysten peruuntumista.

”Se oli iso pettymys ja yllätys, vaikka tiesimme, että edellisessäkin koronasulussa ensimmäisinä kiinni menivät ­teatterit”, Ria Kataja sanoo.

Työryhmä putosi tyhjän päälle ja mietti, onko koko näytelmää olemassa, jos yleisö ei näe sitä.

”Mutta sitten päätimme, että on, perkele. Tämän esityksen merkitys on iso ja se vain kasvaa, kun sitä päästään esittämään. Päätimme tehdä näytelmän valmiiksi, vaikka ­emme enää tienneet, missä se saisi ensi-iltansa ja milloin.”

Jumalauta, sanoi nainen yleisöstä

Työryhmä sai jatkaa treenaamista Omapohjan tiloissa, ja 12. tammikuuta SuomiFilmin Salaiset kansiot – kadonnutta naisroolia etsimässä oli kuin olikin valmis.

Yleisökontaktin saadakseen työryhmä järjesti muutamia esityksiä kymmenelle ihmiselle kerrallaan. Ensimmäisen läpimenon jälkeen yksi naiskatsojista purskahti itkuun.

Mari Lehtonen, Pinja Hahtola ja Ria Kataja seisovat metsässä kumisaappaat jalassa ja huivit päässä vauvanukkeja rinnoillaan pitäen. 
”Tuntematonta sotilasta pidetään koko kansan tarinana, vaikka mukana on ehkä kaksi naishahmoa”, Mari Lehtonen pohtii. Näytelmässä ikonisten elokuvien asetelmat käännetään toisin päin. Niinpä Tuntemattomasta sotilaasta tuli Tuntemattomat synnyttäjät. Kuva: Esko Paavola

”Hän sanoi, että jumalauta, kaikesta me ollaankin selvitty! Silloin kyyneleeni alkoivat valua ja tajusin, että nyt se tapahtui, nyt kapula siirtyi eteenpäin”, Ria kertoo.

”Teatterissa parasta on se, kun saadaan oma ääni ja viesti pakattua sellaiseen muotoon, että se saa katsojassa aikaan ison oivalluksen tai tunteen. Aina joskus niin tapahtuu, ja siinä konkretisoituu työmme arvo.”

Varsinainen ensi-ilta siirtyi Teatteri Vantaaseen helmikuulle. Esityksen alkaessa Mari makasi yksin lavalla silmät kiinni, muka pyörtyneenä.

Oli hieno, suorastaan ihmeellinen hetki nousta istumaan ja nähdä, että yleisössä oli hirveästi porukkaa. Vasta yleisön kanssa näytelmä lähtee elämään ja rytmittymään.

”Kun yleisö sitten alkoi nauraa ja antaa väliaplodeita, se oli ­aika juhlaa.”

SuomiFilmin Salaiset Kansiot–kadonnutta naisroolia etsimässä kiertää teattereissa ympäri maata. Kansallisteatteriin se saapuu syksyllä 2022.

Juttu on ilmestynyt Kotiliedessä 7/2022.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Näyttelijä Ria Kataja järkyttyi vanhoista Suomi-filmeistä – miten tunkkainen naiskuva on vaikuttanut meihin?

Maila

Entäs se Niskavuoren Heta?
Muistaakseni ei ollut mitenkään tunkkainen naiskuva.
Koko Niskavuori sarja oli aikansa suosituimpia elokuvia, ja vaikutti varmasti ajankuvana yleisöön.
Entäs tänään ? Mikä on muuttunut miesten asenteissa, kun urheilun saralla kuuluu olevan Olympiakomitean johtopaikoilla naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää.
Pojat on poikia? Vai vahvemman laki? Maila

Vastaa käyttäjälle MailaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.