Nina Mikkonen Annassa: ”Oma lapsuuteni trauma on estänyt minua tekemästä itsemurhaa”

Nina Mikkosen isä ampui itsensä, kun Nina oli 12-vuotias. Nyt Nina muistelee Annan jutussa, miten äidin 30-vuotissyntymäpäivien surullinen loppu syöksi pimeään kierteeseen.

Oli maaliskuun 27. päivän ilta vuonna 1977. Nina Mikkonen muistaa, miten äidin 30-vuotisjuhlat olivat päättyneet ja vanhemmat kiistelivät siitä, oliko joku varastanut isän takin taskusta tuhat markkaa. Syntymäpäiviä oli juhlittu perheen kotona ja alkoholia oli kulunut reippaasti.

Riidan keskellä isä vetäisi yhtäkkiä taskustaan aseen ja osoitti sillä äitiä. Sanaakaan sanomatta isä ampui kuitenkin itsensä.

Paikalla oli myös Ninan 10-vuotias pikkuveli.

Lue lisää: Alakuloon ammattiapua saanut Mari Rantasila: ”Terapiassa käymistä ei pidä hävetä”

Nina Mikkonen kertoo Annassa, ettei saanut selitystä isänsä ratkaisuun

Nina Mikkonen kertoo Annan jutussa, ettei koskaan saanut selitystä sille, miksi isä teki ratkaisunsa. Nuorempana Nina ajatteli isän itsemurhan olleen raukkamainen teko. Mutta jo parikymppisenä Nina vajosi itse ensimmäistä kertaa synkkiin ajatuksiin sydänsurujen vuoksi. Umpikujassa isän tekoa oli helpompi ymmärtää jollain tasolla.

”Ihmiselle voi tulla tunne, että ei ole muuta ulospääsyä kuin oman elämän päättäminen. Sen tunteen ymmärtää vain toinen, joka on kokenut sen saman lamaannuttavan ja voimakkaan tarpeen päästä pois tästä maailmasta”, Nina kertoo Annassa.

”Kun olen itsekin käynyt kuilun partaalla, ymmärrän paremmin isääni ja sitä, kuinka raskaat ajatukset voivat painaa pohjaan kuin kiven”, Nina sanoo.

Valoa elämässä

Kun Ninan puoliso Timo Mikkonen menehtyi 69-vuotiaana, Nina oli ollut hänen omaishoitajansa kuuden vuoden ajan. Timon henkilökohtaisen avustajan kehotuksesta Nina oli aloittanut mielialalääkityksen jo aiemmin, vaikka vastusteli sitä pitkään.

”Timon avustaja sai onneksi minut ymmärtämään, että mielialalääkityksen aloittaminen ei kerro hulluudesta. Älykkäänä ihmisenä hän näki, että lääkityksen saaminen on tärkeää jaksamiselleni ja on koko perheen etu”, Nina sanoo Annassa.

Timon kuoleman jälkeen Ninan masennus paheni. Nina hakeutui psykiatrin vastaanotolle ja lääkitysannosta nostettiin. Samalla hän aloitti terapian, jossa kävi purkamassa tuntojaan vajaan puolen vuoden ajan. Puhuminen auttoi.

”Kevään mittaan huomasin, että elämä on sittenkin elämisen arvoista, vaikka välillä mennäänkin syvissä vesissä. Elämänhaluni kasvoi pikkuhiljaa kevään koittaessa ja valon lisääntyessä”, Nina kertoo Annan jutussa.

Nyt Nina kertoo voivansa jo niin hyvin, että lääkityksen määrää on voitu laskea huomattavasti pienemmäksi.

”Uskon, että oman tarinani kertomalla voisin auttaa niitä, jotka tulevat perässä. Ehkä se on jatkossa suurin tehtäväni kaiken kokemani jälkeen.”

Lue myös Annan juttu: Nina Mikkonen: Onneksi ymmärsin, että mielialalääkitys ei kerro hulluudesta

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Nina Mikkonen Annassa: ”Oma lapsuuteni trauma on estänyt minua tekemästä itsemurhaa”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X