Nuoruuden törttöilyt johtivat vankilakierteeseen ja eroon omasta lapsesta – nyt Maria haluaa auttaa vaikeuksissa olevia nuoria: ”Pääsin itse nousemaan niin syvältä”

Maria tutustui nuorena vääriin ihmisiin. Se johti päihteiden käyttöön ja rikoskierteeseen. Pari vuotta sitten vankilan sellissä tapahtui jotain, joka muutti elämän ja palautti nyt kolmekymppisen naisen takaisin äidiksi pienelle tyttärelleen.

Maria seisoi Tampereen linja-autoasemalla ja odotti. Tyttärelle ostetut vaatteet ja lahjat oli pakattu kauniisti. Jännitykseltä oli silti vaikea pysyä paikoillaan.

Miten tytär suhtautuisi äitiinsä monen vuoden erossa olon jälkeen? Vierastaisiko tytär, häpeäisikö vankilasta lomalla olevaa äitiään? Olisiko katkera siitä, ettei äiti ole ollut läsnä hänen elämässään?

Viime tapaamisesta, pikaisesta tervehdyksestä huoltoaseman parkkipaikalla, oli vuosia. Silloin tyttö oli ollut vielä lähes taapero. Nyt Mariaa tapaamaan tulisi koululainen.

Tyttären syntymän jälkeen Marian elämä oli lähtenyt väärille urille ja päätynyt rikos- ja vankilakierteeseen. Tytärtään hän ei halunnut sekoittaa siihen elämään. Hän tiesi, ettei sopinut äidiksi.

”Monta vuotta meni sumussa, ja olin aivan sekaisin. En voinut hyvin, joten en halunnut pahoittaa lapseni mieltä.”

Paria kuukautta aiemmin hän oli kuitenkin tarttunut puhelimeen ja soittanut tytön isälle, selittänyt haluavansa parantaa elämäntapojaan ja olla taas äiti.

Ensimmäinen tapaaminen äidin ja tyttären välille sovittiin Tampereen linja-autoasemalle kesäkuussa 2018.

Luottotiedot ja ajokortti menivät

Vuonna 2009 Mariaa pelotti. Millaista elämä vankilassa olisi? Käräjäoikeus oli tuominnut hänet vankilaan ensimmäisen kerran.

Rikokset olivat alkaneet, kun Maria ajautui huonoon seuraan ja alkoi käyttää päihteitä. Hän tilaili kaikenlaista tavaraa luottokortillaan, mutta ei maksanut niitä. Luottotiedot menivät, ja Mariaa vastaan nostettiin petossyytteitä.

Samoihin aikoihin hän ajoi niin kovaa ylinopeutta, että kortti lähti saman tien. Maria jatkoi silti ajamista. Lopulta edessä oli vankilatuomio.

”Ilmeisesti en kuitenkaan pelännyt vankilaa tarpeeksi, koska päädyin sinne uudestaan. Olin nuori ja tyhmä. Tutustuin vääriin ihmisiin.”

Vapauduttuaan Maria päätyi kadulle, sillä asuntoa ei löydy kaikille vapautuville vangeille. Vankilassaolon aikana joku oli murtautunut hänen vuokrahuoneeseensa ja vienyt kaiken omaisuuden.

”Sen jälkeen asuin aina vapauduttuani kavereiden ja sukulaisten luona. Omaa hiljentymishetkeä tai -paikkaa ei ollut, ja kaiken joutui aina aloittamaan täysin nollasta. Sekin johti osaltaan huonoon elämäntyyliin.”

Alkoi vuosien rikos- ja vankilakierre, johon kuuluivat päihteet ja monenlaiset rikokset.

Tärkeä päätös sellissä

Maria katseli sellinsä karuja seiniä ja ikkunan kaltereita. Hän kuunteli sielunhoitajan askelia, jotka kumahtelivat Hämeenlinnan vankilan kivilattialla. Oli syyskuun loppu vuonna 2016, ja sielunhoitaja, vankiloissa toimiva hengellinen tukihenkilö, oli taas käynyt Marian luona tämän äidin pyynnöstä.

Nainen oli kysynyt monta kertaa vuosien varrella, olisiko Maria valmis antautumaan Jeesukselle ja muuttamaan elämäänsä. Maria ei ollut. Hänen päässään pyöri se kaikki, josta hänen täytyisi luopua. Päihteet ja vastuuton elämä. Jopa kaverit.

Nyt voimat olivat kuitenkin lopussa. Mariasta tuntui, ettei hän tahtonut polkea paikallaan. Hän ei enää halunnut tulla kertaakaan vankilaan. Elämän täytyi muuttua.

Maria laskeutui polvilleen sellin lattialle, laittoi kädet ristiin ja rukoili Jumalaa ottamaan hänet vastaan ja auttamaan elämänmuutoksessa.

Kohti parempaa elämää

Vankilassa huomattiin Marian halu muuttua. Vartijat ja muut työntekijät tarjosivat tukea ja juttuseuraa, kun Maria sitä kaipasi. Häntä kannustettiin hakemaan opiskelupaikkaa, vaikka peruskoulu oli aikoinaan jäänyt kesken.

”Vankilan henkilökunnasta minulla on vain positiivista sanottavaa. Vartijat eivät kohtele meitä vankeina vaan ihmisinä. He ovat oikeasti kiinnostuneita siitä, miltä meistä tuntuu.”

Maria pääsi työelämään valmentavalle kurssille ja onnistui saamaan opiskelupaikan ravintola-alalta. Siitä hän oli oikeastaan haaveillut lapsesta asti.

Vuoden 2017 elokuussa hän sai myös vaihtaa Hämeenlinnan vankilan suljetun osaston Vanajan avovankilaan. Se muutti elämän kertaheitolla. Maria sai oman huoneen rivitaloasunnosta. Keittiön ja kylpyhuoneet hän jakoi muutaman muun vangin kanssa. Yhtäkkiä hän sai itse tehdä ostoksensa ja laittaa ruokansa. Aamuisin hän käveli peltojen poikki bussipysäkille ja lähti opiskelemaan.

”Tuntui, että kun päätös elämänmuutoksesta oli tehty, asiat alkoivat tapahtua ja ovet avautua.”

Teatteri muutti minua

Yleisön kohina kantautui helsinkiläisen KokoTeatterin esiripun takaa. Verhojen välistä kurkkiessaan Maria näki, että katsomo oli lähes täynnä. Jossain ihmispaljoudessa istui myös hänen siskonsa. Marian olo oli yhtä aikaa jännittynyt ja onnellinen.

Maria ja neljä muuta Vanajan naisvankia kokoontuivat rinkiin. He tsemppasivat toisiaan tulevaan esitykseen ja yrittivät rentoutua.

Tätä varten oli harjoiteltu puoli vuotta lähes joka ilta vankilateatteria tekevän Taittuu ry:n ohjaajan Hanna Sepän johdolla. Naiset olivat itse saaneet kirjoittaa Saiturin sydämen tekstin.

Kun vankilanjohtaja ja ompelimon työnjohtaja olivat ehdottaneet Marialle osallistumista vankilateatteriin, hän vastusteli. Ajatus lavalle nousemisesta oli tuntunut hurjalta.

”Olen kyllä aina ollut ulospäinsuuntautunut ja räiskyvä, mutta samalla ujo.”

Marialla oli myös toinen syy.

”Olen miettinyt, mitä muut minusta ajattelevat, kun olen romani.”

Kaveri sai kuitenkin suostuteltua Marian ensimmäiseen tapaamiseen. Mariaa helpotti tieto, että pois saisi lähteä milloin tahansa.

Yllätyksekseen Maria tuli kuitenkin heti hyvin toimeen ohjaajan kanssa ja päätti osallistua teatterihankkeeseen. Se kannatti.

”Teatteri muutti minua. Tajusin, että minusta on mihin vain, jos uskallan heittäytyä uusiin asioihin avoimin mielin ja olla rohkea. Löysin itsestäni paljon positiivisia juttuja, jotka ovat varmasti hyödyksi elämän varrella.”

Paluu äidiksi

Auto kaarsi Tampereen linja-autoasemalle suoraan Marian eteen, ja jännitys oli poissa. Marian koko maailma pysähtyi sillä hetkellä, kun hän tuijotti autossa istuvan tyttärensä silmiä. Sydän tuntui repeävän ilosta, ja silmistä puski onnenkyyneleitä.

Tytär avasi oven ja juoksi suoraan äitinsä syliin. Mariasta tuntui, ettei hän halua päästää enää koskaan irti.

”Tuntui, ettemme koskaan olisi olleetkaan erossa toisistamme, vaikka edellisestä tapaamisesta oli yhdeksän vuotta. Äidin ja tyttären side on niin vahva.”

Maria vietti tyttärensä kanssa koko päivän, syöden ja shoppaillen. Jäähyväisten hetki oli haikea, mutta ei surullinen.

”Sanoin tyttärelleni, että tämä on kaiken uuden alku. Tästä meidän elämä alkaa.”

Menneisyydestä irti

Tänä keväänä Maria valmistuu ravintola-alalta kahden vuoden opiskelun jälkeen. Seuraavaksi hän alkaa opiskella kokemusasiantuntijaksi. Hänen suunnitelmissaan on ryhtyä tukihenkilöksi vaikeuksissa oleville nuorille.

Vapauteen Maria suuntaa rohkein ja ylpein mielin.

”Vaikka minulla on ollut koko ajan perheessäni paljon taustatukijoita, olen joutunut etsimään oman tieni. Olen tehnyt aika kovan elämänmuutoksen. Olen ylpeä, että olen onnistunut nousemaan niin syvältä.”

Menneisyytensä Maria on jättänyt taakseen eikä ole katunut sitä hetkeäkään.

”Tämä viisaus kun olisi nuorempana ollut, olisin varmaan monelta asialta varjeltunut. Tietysti kadun joitain tekemiäni asioita suuresti, mutta en voi kantaa menneisyyttä mukanani.”

Irtioton kaikesta vanhasta Maria aloitti jo kaksi ja puoli vuotta sitten polvistuessaan sellinsä sängyn viereen.

”Irtiotto pitää tehdä silloin, kun aloittaa muutosprosessin itsessään. Kaikki, mikä kuuluu menneisyyteen, kuuluu sinne. Jos siellä on joku oikea ystävä, hän kyllä ymmärtää. Irti on pakko päästää, jos aikoo päästä elämässä eteenpäin.”

Maria haaveilee hyvästä työpaikasta, kenties ulkomaille muutosta ja toisten samanlaista kokeneiden auttamisesta.

Tietysti hän haaveilee myös siitä, että voisi joskus asua yhdessä tyttärensä kanssa.

”Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka. Sitä paitsi arvostan lapseni isää. Hän on kasvattanut tyttäremme. En voi riistää lasta häneltä.”

Marian nimi on muutettu.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Nuoruuden törttöilyt johtivat vankilakierteeseen ja eroon omasta lapsesta – nyt Maria haluaa auttaa vaikeuksissa olevia nuoria: ”Pääsin itse nousemaan niin syvältä”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X