Suhteet

Onko sinullakin tuplaruuhkavuodet? Siri Kolu lanseerasi termin sukupolvelle, joka hoivaa sekä pieniä lapsiaan että vanhenevia vanhempiaan

Kouluikäiset lapset, omat työt ja ikääntyvät vanhemmat. Tässä on soppa, jonka ainekset pitävät kirjailija Siri Kolun niin kiireisenä, että yhdestä ihmisestä ei tunnu kaikkeen riittävän. Tuplaruuhkavuodet piinaavat häntä, ja Siri Kolu väittää, että niistä kärsii moni muukin saman sukupolven ihminen.

Kirjailija Siri Kolu, 47, vastaa sähköpostiin viiveellä. Aikuisopiskelu, tekstimentoroinnit ja pojan 14-vuotispäivän suklaamelbatortun leipominen ovat täyttäneet päivät. Vaikka kiirettä riittää, puhelimessa Kolu sentään ehtii puhua. Hän puhuu kiihkeästi ja nopealla temmolla, sillä aihe, tuplaruuhkavuodet, on hänelle tärkeä.

Lue myös: Stressin hoito: näin selviät, kun paineet ylittävät voimavarat

Tuplaruuhkavuodet ja kiirehäpeä

”Olen tajunnut, että kun puhutaan paljon vaikka kehohäpeästä, niin minulla on kiirehäpeä. Häpeän, koska koen olevani huono ihminen ja huono vaimo, huono ystävä, huono miniä, koska minä en ehdi kaikkea, mitä pitäisi, vaikka teen parhaani”, Siri Kolu sanoo.

Siri Kolu on lanseerannut käsitteen tuplaruuhkavuodet kuvaamaan sitä elämäntilannetta, jota hän parhaillaan käy läpi. Siinä missä perinteiset ruuhkavuodet muodostuvat lapsiperheen arjen ja työelämän yhteensovittamisesta, tuplaruuhkavuosia elävä joutuu löytämään aikaa myös omista ja puolisonsa ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen.

”Meidän yhteiskuntamme on muuttunut todella paljon. On vahva oletus siitä, että perheet pitävät huolta toisistaan myös toiseen suuntaan, vanhuuden lähestyessä. Tehtävää on niin paljon, että pahimmillaan herään puoli viiden maissa ja hoidan päivän viimeisiä asioita iltayhdeltätoista. ”

Tuplaruuhkavuodet vaanivat, kun lapset tehdään aiempaa vanhempina

Tuplaruuhkavuosiin saattaa pudota huomaamattaan. Aiemmat sukupolvet ovat perustaneet perheen aikaisemmin ja ennättäneet hätistellä jälkikasvun maailmalle ennen kuin iäkkäiden vanhempien asioista on tarvinnut alkaa huolehtia.

Nyt lapset saadaan kuitenkin vanhempina, ja kiireisimpiä perhevuosia eletään juuri samaan aikaan, kun seniori-ikään ennättäneet vanhemmat ovat uuden elämänvaiheen edessä.

Siri Kolu sai esikoisensa ollessaan 32-vuotias. Samalla hän petasi itselleen tuplaruuhkavuosiloukun. Nyt naapurissa aidan toisella puolella asuvat Sirin ikääntyvät vanhemmat. Kolun puolison vanhemmat asuvat puolentoista tunnin ajomatkan päässä.

Vaikka Kolulla on veli ja Kolun miehellään siskoja, pariskunta on ajautunut tilanteeseen, jossa nimenomaan he ovat ikääntyville vanhemmilleen ne lapset, jotka huolehtivat näiden asioista.

”Esimerkiksi appivanhempani haluaisivat myydä oman talonsa ja muuttaa kunnalliseen vanhustentaloon. He ovat tätä ikäpolvea, joka ei käytä internetiä, ja olen joutunut heille selittämään, että vanhustentalot ovat kadonneet. Heidän kunnassaan ei ole ollut sellaisia enää kymmeneen vuoteen. Ne kunnalliset yksiköt, joita on vielä jäljellä, ovat aivan täynnä.”

Lue myös: Mitä on hyvä hoito hoivakodissa? Anninpirtissä vanhus elää kuin kotonaan

Missä seniorit voivat asua?

Vaihtoehtoja toki löytyy, jos niistä joku osaa ja ehtii ottaa selvää. On tuetun asumisen taloja, joihin on korkeat kynnysrahat. On palvelukeskuksia, joissa järjestetään monenlaisia virikkeitä virkeille senioreille, mutta mikäli jokin pitkäaikaissairaus on jo ehtinyt iskeä, näihin keskuksiin ei ole enää asiaa. On myös osastohoitopaikkoja, mutta ne puolestaan on varattu todella kroonisesti sairaille ihmisille.

”Olen vilpittömästi huolissani näistä 70–80-vuotiaista, joilta on purettu alta se Suomi, jossa he ovat kasvaneet. He ovat jääneet eläkkeelle ajatellen, että kyllä yhteiskunta pitää heistä huolen. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että jokaisen pitäisi pitää itse itsestään huolta.”

Lasten rooli onkin suuri, kun on selvitettävä, missä seniori-ikäiset vanhemmat jatkossa asuvat. Apua tarvitaan myös ison omakotitalon tyhjentämisessä, jotta sen voisi joskus saada myyntikuntoon. Lisäksi on byrokratiaa, jonka kanssa on tapeltava. On allekirjoitettava papereita, jos haluaa saada järjestettyä iäkkäille ihmisille esimerkiksi kotiapua.

Kaikki tämä on hoidettava oman työelämän ohessa. Siri ja hänen puolisonsa työskentelevät molemmat taidealalla, joka ei tunne virka-aikoja. Illat, viikonloput ja myös kesät ovat täynnä töitä ja erilaisia projekteja. Lisäksi arjen täyttävät lasten harrastuskuviot ja koulutyöt. Joskus olisi mukava nähdä myös omia ystäviä.

”Koen olevani hirveän huono ystävä, kun ehdin nähdä ihmisiä tosi paljon vähemmän, koska olen litistynyt näihin tuplaruuhkavuosiin.”

Lue myös: Tuore tutkimus kertoo: Pienten lasten vanhemmat sinnittelevät läpi ruuhkavuodet eivätkä hae uupumukseensa apua

Läksyjä lasten kanssa kolme tuntia päivässä

Siri Kolu antaa toisen esimerkin tuplaruuhkavuosia elävän arjesta. Ikäihmisten asumisjärjestelyiden lisäksi koulunkäynti on murroksessa. Perheiden oletetaan osallistuvan lasten koulunkäynnin tukemiseen tiiviimmin kuin aikaisemmin. Myös se kuormittaa tuplaruuhkavuosista kärsivää.

”Teemme lasten kanssa läksyjä kolmisen tuntia päivässä. En muista, että omat vanhempani olisivat lukeneet kanssani läksyjä. Se ei kuulunut kulttuuriin silloin, kun kävin koulua.”

Tänä syksynä Kolu on esimerkiksi istunut 8.-luokkalaisen poikansa kanssa tuntikaupalla tekemässä historiantehtävää, kun läksyksi annettiin kirjoittaa räppi Suomen venäläistämistoimista.

”Pojallani on haasteita oppimisessa. Aloitimme tutkimalla yhdessä, mitä venäläistämistoimet oikein ovat. Koska poikani ei kuuntele räppiä, meidän oli otettava Palefacin rap-lyriikkaopas käteen, kuunneltava räppiä ja tutusttava räppiin, jotta tietäisimme, miten tämä tehtävä pitäisi tehdä.”

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Kolu nousi poikansa kanssa tuntia aikaisemmin joka aamu, ja joka päivä, kun lapsi tuli koulusta, tehtävän työstäminen jatkui. Tehtävän tekemiseen kului viikko.

Koska historian opetus loppuu kahdeksannen luokan jälkeen, jokainen koulutehtävä vaikuttaa historian päättöarvosanaan ja näin myös keskiarvoon. Keskiarvo puolestaan avaa ja sulkee ovia tulevaisuudessa.

”Voin itse vanhempana päättää, että onko ihan sama, mikä oman lapsen tulevaisuus on, tai sitten voin olla hänen kanssaan tekemässä haastavaa tehtävää. Tämä ei ole ainoastaan helikopterivanhemmuutta, vaan koulutehtävät ovat nykyään sellaisia, että ne vaativat aktiivista dialogia ja läksyjen tarkastusta. Pitää ottaa selvää erilaisista asioista ja ilmiöistä. Se sitouttaa myös perheitä tekemään lapsen kanssa koulutöitä.”

Lue myös: Uskoisitko, että koulunkäynti on nykyään tällaista? 8 asiaa, jotka koulussa ovat eri tavoin kuin nuoruudessasi

Tuplaruuhkavuodet aiheuttavat riittämättömyyden tunteen

Tuplaruuhkavuodet eivät merkitse ainoastaan kiireen täyttämää arkea, vaan ne näkyvät myös valtavana tunnelastina, jota Kolukin kantaa arjessaan jatkuvasti mukanaan. Koko ajan tuntuu siltä, että ihmissuhteiden saralla jokin asia on rempallaan ja tekemättä.

Vaikeat tunteet konkretisoituvat esimerkiksi silloin, kun kauempana asuvat appivanhemmat tarvitsisivat arkeensa apua, mutta sitä ei pystykään koko ajan tarjoamaan. Se aiheuttaa kyvyttömyyden tunnetta.

”Uskon, että tämä krooninen huonommuuden kokemus, joka minulla on, on meidän ikäistemme peruskokemuksia. Tiedän, etten ole ainoa. Väitän, että tämä on ikäkausiasia. Monet meistä, jotka elämme juuri nyt, koemme tällaiset tuplaruuhkavuodet.”

Kolu on kuitenkin onnistunut löytämään myös selviytymiskeinoja ruuhkavuosien keskellä. Yksi niistä on ajatusten säätäminen siihen asentoon, että omaa kehoa on kohdeltava kunnioittaen, sillä se on juuri se keho, jonka pitäisi jaksaa tuplaruuhkavuosien keskellä ja josta niin moni muu on juuri nyt riippuvainen.

”Minun täytyy kohdistaa itseeni suunnatonta armollisuutta siitä, että muistaisin, että minä olen vain yksi ihminen. Minä riitän siihen, mihin minä riitän.”

Siri Kolun uusi alakouluikäisille lukijoille suunnattu kirja Villitalo ilmestyi syyskuussa.