Kotiliesi, Onnen hetket-juttu, saunominen, Heli Iivari

Heli, 40, muutti yksin maalle vessattomaan mökkiin: ”Elämä on hyvää, kun pää on käännetty plusmerkkiseen asentoon”

Heli Iivari on onnellinen muutettuaan yksin maalle vessattomaan mökkiin. Hän haluaa elää yksinkertaista elämää, jossa on vain ne tärkeimmät. Ja lisäksi pienet nautinnot.

Kun Heli Iivari kertoo asuvansa maalla mummonmökissä, jossa ei ole suihkua tai sisävessaa, moni olettaa hänen olevan sellaisista oloista kotoisin. Mutta ei, Heli kasvoi helsinkiläislähiössä, kerrostalossa.

Hän oli toki lapsena mökkeillyt perheen kanssa ja aina nauttinut luonnosta. Niinpä kun aviomies vuonna 2003 ehdotti muuttoa maalle, hän oli heti valmis.

”Vaikka en silloin osannut edes tulia takkaan sytyttää, kaikki piti opetella.”

Kun pari kymmenen vuoden kuluttua erosi, Heli totesi, ettei hän voinut jäädä yksin suureen taloon. Hän kävi katsomassa kerrostaloasuntoja, mutta jo ajatus sellaiseen muutosta kuristi hänen kurkkuaan. Hän muutti väliaikaisesti vanhaan kouluun.

Viime toukokuussa hän näki ilmoituksen myytävästä mökistä ja lähti sitä katsomaan. Se oli Vihdissä, 12 kilometriä kirkonkylältä.

”Kun astuin pihalla autosta, tuli heti tunne, että tämä on mahtava paikka. Sitten kuulin puron äänen, vesi on aina ollut mulle tärkeä. Silloin tiesin, vaikken ollut edes talossa sisällä käynyt, että mun on pakko saada tämä paikka.”

Seuraavana päivänä hän pyysi ex-miehensä katsomaan, olisiko talo tolkullinen hankinta.

”Mies kysyi: Ymmärrätkö kuinka kaukana tämä on? Tiedätkö, että näin pienessä talossa neliöhinta on ihan hirveä? Siihen vastasin, että ei tätä osteta neliöhinnalla, sillä tämä ei ole asunto vaan paikka.”

Juhannuksena Heli muutti omaan paikkaansa kahden koiransa kanssa.

Talossa ei ole televisiota, sisävessaa eikä suihkua. Se on valinta, sillä Heli pyrkii yksinkertaiseen elämään, jossa on vain tärkeimmät. Kaikki eivät sitä ymmärrä.

”Kun sisko tuli tänne ekaa kertaa, hän ryhtyi heti suunnittelemaan mihin täällä saisi suihkun ja mihin vessan. Hän melkein suuttui, kun ilmoitin, etten niitä halua.”

Pitää osata olla itsekseen

Heli elää vieläkin kuherruskautta talonsa kanssa. Hän ei oikein voi uskoa, että saa todella asua tällaisessa paikassa.

Parhaita mökissä ovat viikonloppuaamujen kiireettömät hetket. Silloin Heli laittaa tulet puuhellaan ja keittää pannukahvit.

Arkiaamuisin aikaa on vain koirien lenkille. Sen jälkeen hän ajaa auton työpaikalle Vantaan Myyrmäkeen ja käy salilla tai lenkillä ennen töiden alkua. Ja ajaa taas töiden jälkeen tunnin matkan.

Heliä ei haittaa työmatkoihin kuluva aika. Sen kun voi käyttää omien juttujen miettimiseen.

Sitä paitsi hän kokee, että hänellä on työkin ihan kivoimmasta päästä.

”Fysioterapeuttina on hirveän palkitsevaa tehdä työtä ihmisten kanssa, miettiä miten kukin parhaiten jotain oivaltaisi.”

Ja illalla pääsee taas omaan pesään. Siellä, kun hommat on tehty ja tuli on hiipumassa puuhellasta, Heli sytyttää takan. Sitten hän istuu sitä katsellen koirien kanssa.

Viikonloppuisin hän ottaa joskus tilkan hyvää viskiä, haistelee sitä rauhassa. Hänelle tärkeitä ovat aistinautinnot, pienet lellitykset itselle.

”Ja se hetki kun kipuan vinttiin omaan sänkyyn, hyvän kirjan ääreen. Siellä oli viikonloppuna mahtava kuunnella myrskyn repimistä, itse turvassa ja lämpimässä.”

”Kun sunnuntaina heräsin, olikin aivan tyyntä ja hiljaista. Katsoin vintin ikkunasta, kuinka usva nousi pellolta. Oli pysähtynyttä, kaikki tuntui odottavan jotain. Ja sitten aurinko nousi. Nämä ovat mun hetkiä.”

Vaikka Heli on sosiaalinen, hän arvostaa suuresti omia hetkiä ja taitoa olla itsensä kanssa.

”On hirveää elämänhaaskuuta, jos ei osaa mistään nauttia ilman toista ihmistä. Jos vain jää suremaan sitä että on yksin, eikä osaa olla itsekseen.”

Heli ei silti usko elävänsä loppuelämää yksin. Hän tietää, että tällaiseen paikkaan saattaa toki olla vaikea löytää puolisoa. Täällä viihtyvän pitää olla samalla tavalla luontohenkinen.

”Ei mikään hifistelijä, vaan tavallinen. Sellainen, joka osaa nauttia pienistä jutuista.”

Tällä hetkellä kuvioissa on ehdokas, joka tuntuu sopivasti samanhenkiseltä. Orastava suhde tuo onnea.

Heli Iivari saunansa terassilla. Onnenhektiä Kotiliedessä.

Pää plusmerkkisessä asennossa

Heliä viehättää oman paikan historia. Vuonna 1954 valmistuneessa talossa on ehtinyt asua monia. Viimeiset 15 vuotta sitä vaali rakkaudella virolainen pariskunta.

”Ajattelen heitä, kun käytän heidän jättämiään tavaroita, kuten aamulla hiirimukia. Suunnitelmissani on kirjoittaa heille, kertoa miten minulla on talon kanssa mennyt.”

Helin lempipaikka on sauna. Se on erillinen rakennus puron varrella. Tulen loimotusta tuijotellen päivän paineet häviää, olo sulaa rentouteen.

Tähän vuodenaikaan sähkötön sauna on hämärä ja matka sinne pimeä. Se ei Heliä haittaa.

”Jos vähänkään näen ulkona, en käytä otsalamppua. Tykkään kulkea koirien kanssa hämärässä. Ja kun en enää näe, sytytän kynttilöitä ja myrskylyhtyjä.”

Pimeä on Helille kaunista, ei pelottavaa. Jos sitä säikkyisi, ei täällä voisi elää.

”Elämä on on aika hyvää, kun pää on käännetty plusmerkkiseen asentoon. Mulla on aina ollut taito löytää asioista pluspuolet.”

Heli tietää, että negatiivisuus tarttuu ja painaa, sitä ei pitkään jaksa. Niinpä hän on jättänyt elämästään pois ihmisiä, joilla kaikki tuntuu aina olevan vain päin peetä.

Helistä on tärkeää, että ihminen tuntee itsensä: tietää hyvät ja huonot puolensa ja osaa elää niiden kanssa. Että saisi elää niin, että on hyvä olla omissa nahoissaan.

”Mun temperamentilla elämä ei ole tasaista, enkä sitä haluakaan. Itken kun itkettää ja nauran kun naurattaa. Silti oloni on tasapainoinen.”

 

Lue onnen hetkistä myös:

Koiriin hurahtanut Sanni, 36: “Koiran kanssa on pakko nauraa”

Vapaaehtoistyontekija Tuula 70: “Se mitä antaa, heijastuu takaisin”

Äitiys muutti Annikaa, 36: “Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”

Varttuneempi pari Ari, 65 ja Maija 65: “Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan”

Käsipalloilija Aws Ali Aneed, 30: ”Yksin ei voi saavuttaa onnea”

Hetkestä onnen löytävä Päivi, 49: ”Maailmassa ei voi olla liikaa välittämistä”

 

Avainsanat

Keskustelu

Kyllä on hyvä varmasti nauttia ihanasta rauhasta ja monimuotoisista sääoloista vaihtuvan vuodenajan myötä. Tuolla sielu lepää ja pää tuulettuu. Onnea ja kaikkea hyvää elämäänne mökillä!

Täällä sitä asutaan samanlaisissa oloissa myös. Kaupungin kolmio heti myyntiin ja maalle rauhaan mummonmökkiin. En vaihtais, joka päivä töistä tullessa kotiin tunnen itseni todella etuoikeutetuksi.

Kommentoi juttua: Heli, 40, muutti yksin maalle vessattomaan mökkiin: ”Elämä on hyvää, kun pää on käännetty plusmerkkiseen asentoon”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X