Ihmiset

Parfyrmööri Max Perttula: ”Kesä tuoksuu asfaltilta”

Kesä tuoksuu koivulle, kukkasille ja nurmikolle. Ja kuumalle asfaltille. Parfymööri Max Perttula puolestaan haluaisi tallentaa mattolaiturin tuoksun.

Aaaah, koivu! Nätti kuin neito ja tuoksuu kesältä. Tuoreista lehdistä lehahtaa saunanraikkaus. Parfymööri, hajuvesien tekijä Max Perttula tarraa kiinni koivunoksaan, työntää nenänsä sen lehtiin ja arvioi aromia.

– Hiirenkorvilla olevissa nupuissa tuoksu on kevyt, balsamimainen. Täyteen lehteen avautuneessa se on terävämpi, vihreämpi.

Olemme lähteneet nenä edellä kierrokselle Helsingissä. Halusimme selvittää, miltä kesä tuoksuu. Oppaaksi kutsuimme Suomen ainoan parfymöörin, Max Perttulan.

Hän näyttää juuri niin suitulta kuin mitä parfymöörin imago vaatii. Istuvan puvun lisäksi hän on pukeutunut oman yrityksensä kesäiseen unisextuoksuun.

Itseoppinut tuoksutaikuri on koko ikänsä harjoitellut erottamaan kemikaaleja, joista kukin tuoksu koostuu. Niitä hän ei kuitenkaan halua yksityiskohtaisesti paljastaa, sillä ne kuuluvat ammattisalaisuuksiin.

Max on luonut myyntiin nelisenkymmentä tuoksua. Suurin osa on klassisia hajuvesiä, mutta mukaan on mahtunut hulvattomia kokeilujakin, kuten Salmiakkimyski ja Cocoaholic.

– Viitasaarella tytöt tykkäsivät niistä, hän kertoo.

Koivu kesäauringossa

Käännytään me kuitenkin takaisin koivun puoleen. Sen tuoksua tuskin kukaan suomalainen kavahtaa. Koivu liittyy mukaviin mielikuviin: kesään, lomaan, saunaan. Se sopii puhtaista tuoksuista pitävälle kansalle.

– Koivussa tuoksuvat lehtien lisäksi myös halot. Niissä on aivan omanlaisensa valkoisen puun tuoksu, joka erottuu muista pihkattomuudellaan.

Maxin mielestä koivu kaikkineen on tuoksultaan hyvin naisellinen puu, oikea koivuneito.

Pulloon narsissia ja mattolaituria

Puiston rinteessä vilkuttelee iloisennäköisiä narsisseja. Nämä eivät tosin nyt suostu sulotuoksuja luovuttamaan. Max kertoo, että juuri narsisseista saadaan arvokasta raaka-ainetta luksusparfyymeihin.

Itse hän käyttää niitä kehitteillä oleviin supertuoksuihin, joihin tulee muitakin maailman kalleimpia tuoksuaineita. Venäjälle, Baltiaan ja Dubaihin markkinoitavat tuoksut maksavat jopa 20 000 euroa pullolta.

Maxia narsissit muistuttavat myös lapsuuden kesistä Etelä-Ruotsissa. Jo alle kouluikäisenä hän poimi siellä niityllä villeinä kasvavia narsisseja, ruusunlehtiä ja syreeninkukkia.

– Keräsin niitä kulhoon ja laitoin päälle vettä. Siitä tuli mielestäni parfyymiä. Tuoksuihan se hetken hyvältä, mutta jo seuraavana päivänä kukkien lakastuttua haju oli paha.

Narsisseja kukassa

Ekaluokkalaisena Max oppi tislaamaan laventelista, ruususta ja kamomillasta aromaattista vettä. Siihen tarvittiin äidin kahvipannu, letku ja kuvalliset ohjeet kirjoista. Lukutaito ei vielä riittänyt kirjallisiin ohjeisiin.

Kaikki tuoksukokeilut eivät olleet näin viattomia. Maxia houkuttelivat kovasti kavereiden äitien kosmetiikkahyllyt. Kerran hän ei voinut vastustaa kiusausta.

– Keräsin kaikki Chanel vitoset ja muut luksusparfyymit ja kaadoin ne yhteen kulhoon. Halusin sekoitella omaa tuoksua. Sanomistahan siitä tuli.

Kun Max vanhempiensa eron jälkeen teini-ikäisenä muutti Keski-Suomeen Viitasaarelle äitinsä, veljensä ja siskonsa kanssa, tuoksumaailma muuttui. Pihojen syreenien sijaan tuoksuivat koiranputket, pelto-ohdake ja mesiangervo. Koivun raikkaus yhdistyi siellä lempeään järviveteen.

– Ja mattojen pesu laiturilla! Sen tuoksun haluaisin vielä kehittää hienoparfyymin muotoon. Työn alla on ollut toisenkin lapsuuden kesätuoksun tallentaminen: perinteisen puusaunan. Siinä olisi puun lisäksi tervaa, koivua ja padan järvivettä.

Mummon hiki, makkaran maku

Kesän tuoksuihin voi liittyä myös tietty ihminen. Maxin muistossa tämä on mummo, jota hän pääsi aina kesäisin tapaamaan Keski-Suomeen.

– Tietynlaisesta hienhajusta tulee mummo mieleen: sellainen raskasta maataloustyötä tekevän vanhemman naisen hiki. Siitä tulee hyvät muistot.

Mummoon liittyvät myös monet lapsuuden maut: pihlajakarkit, sisupastillit, ahomansikkajogurtti. Tuoksut liittyvät makuihin hyvin läheisesti, kuten jokainen nuhanenä on kokenut.

Max Perttula nuuhkimassa toimittaja Mia Kuntsin kanssa

Niin, mansikat. Ne kuuluvat tietysti kesään, mutta Maxilla myös tienesteihin. Hän teki jo nuorena ahomansikoista, kauraryyneistä ja savesta ihonaamioita. Niitä hän möi sukulaistädeille, ja kertyneillä tuloilla osti apteekista lisää kemikaaleja. Eivätkä kaikki päätyneet kosmetiikkaan.

– Kyllä niistä pommejakin tuli tehtyä. Kemia kiinnosti kaikin tavoin.

Myös grillimakkara tuoksuu ja maistuu kesässä, Maxillekin. Hän syö sen ensin nenällään.

– Siinä tuoksuu paahtunut liha, sen palanut pinta, johon sytytysnesteen kemikaalit tuovat oman vivahteensa, hän nuuhkii muistoistaan.

– Tuoksua hallitsee savuisuus yhdessä rasvaisten, ruoasta vihjaavien gourmand-yhdisteiden kanssa. Mukana on kermaisia, pehmeitä vivahteita ja jopa pientä hedelmäisyyttä.

Ahaa. Tässäpä tehtävä perusgrillaajalle: löydä makkarasi gourmand-vivahteet!

Uuden auton aromi

Nuuhkiminen on toki mukavaa, mutta pakko Maxilta on kysyä: miksi tuoksut ovat niin tärkeitä?

– Tuoksut liittyvät ihmisen säilymiseen, yksilönä ja lajina. Epämiellyttävä haju voi varottaa vaarasta, hyvä tuoksu auttaa löytämään ravintoa, hän selittää.

 

Parinmuodostuksessa tuoksulla on suuri merkitys. Se ohjaa löytämään paitsi miellyttävästi parfymoidun, myös geeneiltään itselle sopivimman parin.

Tässä auttavat feromonit. Ne eivät ole tuoksuja, vaan kemiallisia viestejä. Niitä lisätään joskus parfyymeihin tuomaan ekstramitoin vetovoimaa.

– Naisferomonilla on tuoksussa vahva vaikutus, miehet menevät siitä ihan sekaisin. Miesten feromoni nostaa paitsi haluttavuutta myös arvostusta toisten miesten mielissä. Se on alfauroksen tuoksuviesti.

Max Perttula istumassa kadun reunalla

Max kertoo luoneensa koeluontoisesti miehen puhtaan hien tuoksun. Sellaisen suoraan lauteilta napatun kesäkollin.

– Silläkin oli aikamoinen vaikutus, hän sanoo ja virnistää.

Tuoksut ovat valtava bisnes. Suomessakin.

– Varsinkin miesten tuoksuissa on valtava harppaus. Vielä 1980-luvulla Keski-Suomessa käytettiin vain paria halpaa itikkamyrkkyä.

Tuoksuja käytetään myös vaikuttamaan käyttäytymiseen, vaikka emme sitä aina edes huomaa. Kaupan paistopisteestä nouseva herkkutuoksu saa meidät ostamaan leipää ja karkkikaupan makea tuulahdus suorastaan kiskoo sisälle puotiin.

– Anis ja vanilja herättävät halun saada makeaa. Kenkäkaupoissa lisätään nahan tuoksua luomaan mielikuvia laadukkaasta nahasta. Eivät ne kengät itsessään niin vahvasti haise.

Max kertoo voivansa luoda uudelleen miltei minkä tahansa haistamansa tuoksun. Esimerkiksi uuden auton aromi syntyisi kuulemma helposti.

– Luksusauton tuoksuun laittaisin nahkaa ja sikaria sekä läpikuultavuutta luomaan illuusion upouudesta. Naisille markkinoitava trendiauto voisi tuoksua vedelle, kielolle, metallille ja vivahdukselle nahkaa.

Max käyttää tuoksuissa lähes 800 eri ainetta. Niiden muistiin taltioiminen on ollut vuosien työ. Lisäksi on pitänyt opetella, usein kantapään kautta, yhdistelemään ne nenää miellyttäviksi cocktaileiksi.

Ja yllättäviksi. Kauppaketju Lidl pyysi Maxia kehittämään grillihenkisen kesätuoksun, Eau de Grill -nimeltään. Miesten grillivesi tuoksuu leirinuotiolta, palaneelta puulta. Naisten versiossa on tuomenkukkaa ja järvivettä.

Myös muita nimikkotuoksuja on tilauksessa. Eivätkä tuoksuhaaveet jää tähän.

– Tavoitteeni on vielä joskus päästä tekemään tuoksu kansainväliselle muotitalolle.

Asfaltti tuoksuu, multa haisee

Astelemme alkukesän kirkkaanvihreällä nurmikolla. Se tuoksuu hyvältä, raikkaalta. Max kertoo, että vihreä voi tuoksua monenlaiselta. Se voi olla terävää, balsamimaisen pehmeää tai aromaattista.

Hän kertoo, että miehillä yksi yleisimmistä lapsuuden tuoksumuistoista on vastaleikattu ruoho jalkapallokentällä.

– Olen monesti miettinyt, kuinka kiva olisi tehdä jollekin jalkapallojoukkueelle oma tuoksu. Se lähtisi tietysti ruohosta.

Multaa kädessä

Kukkapenkistä Max kouraisee multaa nuuhkaistavaksi. Hän kertoo käyttävänsä märän mullan tuoksua tasapainottamaan parfyymeissä leikkokukkien tuoksua.

– Hyvään hajuveteen täytyy ottaa mukaan myös epämiellyttäviä tuoksuja. Ne tasapainottavat tuoksua taustalla, pieninä pitoisuuksina tekevät siitä aidon. Kuten luonnossa: ruohon, puiden ja kukkien taustalla tuoksuu multa. Kaupungissa myös koiran kakka ja aika usein ihmisen pissa.

Ja tietysti asfaltti! Jokainen kaupungissa asunut pystyy palauttamaan nenäänsä miltä tuoksuu kuuma asfaltti kun sateen ensimmäiset pisarat ropisevat sen pintaan.

Max huomaa myös metallin ja teräksen tuoksuja.

– Ne eivät ehkä itsessään tuoksu miltään, mutta ne muuttavat ilmaa ympärillään. Siitä tulee otsonimainen, sellainen kuin ilmasta ukkosen jälkeen.

Kesäkuumissa ratikoissa ja alennusmyyntien tungoksessa kanssakaupunkilaisten paljaat kainalot ovat liki omaa nenää. Toisten hajut tulevat tutuiksi, vaikka ei välittäisikään.

Max ei paheksu, vaan erittelee tuoksuja.

– En minä arvostele ihmisten hajuja, en todellakaan! Sen myönnän, että huomaan kyllä, jos jollakulla on oikein hyvää tuoksua.

Nopeasti hän myös muodostaa käsityksen siitä, minkälaiselle kenenkin olisi hyvä tuoksua. Minulle hän esimerkiksi kysymättä suosittelee kesäistä tuoksua, fantasiakukkakimppuja ja aurinkoa.

Miehekäs meri, naisellinen järvi

Kesällä naiset tuoksuvat mielellään kukkasille – ja herkullisille hedelmille. Max musertaa mielikuvan mehevästä persikasta puristettavasta tuoksusta.

– Älkää nyt luulko, että parfyymissä oikeasti jotain eksoottista kumkvattia olisi. Hedelmien tuoksut luodaan sekoittelemalla useita tuoksuyhdisteitä. Esimerkiksi vadelman tuoksuun tarvitaan kymmeniä aineksia.

Yhdessä parfyymissä voi olla erilaisia aineita jopa sata, erilaisissa suhteissa.

Ei ihme, että maailman kaikki hajuvedet eivät suinkaan ole vielä keksitty.

Max Perttula rantakalliolla

Jatkamme matkaa merenrantaan. Suolaiset pärskeet nostattavat tunnelmia kaukaisilta rannoilta.

– Meri tuoksuu viileältä ja suolaiselta. Sen ominaistuoksu syntyy merilevistä. Meren tuoksua käytetään paljon miesten parfyymeissä.

Max myöntää, että hänen kesätuoksunsa on enemmän järvi. Ainakin kotona Viitasaarella siinä tuoksuvat lumpeenkukat. Se on lempeä, merta feminiinisempi tuoksu.

Ja sitten seuraa erikoinen paljastus. Max kertoo, että hän voi järvellä veneestä haistaa, missä on suuri kalaparvi.

– Kalojen suomuista nousee pinnan ylle lakritsimainen, metallinen tuoksu, hän selittää. Mahtaa mies olla haluttua kalastusseuraa.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Parfyrmööri Max Perttula: ”Kesä tuoksuu asfaltilta”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.