Nostalgia

Skandaaliprinsessa ei puheista piitannut – prinsessa Caroline aiheutti paheksuntaa 1800-luvun alun Euroopassa

Walesin prinsessa Caroline aiheutti paheksuntaa 1800-luvun alun Euroopassa. Millainen prinsessa ei piittaa peseytymisestä ja säädyllisistä tavoista? No sellainen, joka ottaa kohtalonsa omiin käsiin.

Brunswickin prinsessa Carolinen ja Englannin kruununprinssin Yrjön ensikohtaaminen jäi lyhyeksi ja päättyi nolosti.

Caroline oli saapunut hoviin pohjoissaksalaisesta Brunswickin herttuakunnasta mennäkseen naimisiin serkkunsa Walesin prinssin kanssa vuonna 1795. Kohdatessaan prinssin ensimmäistä kertaa Englannin hovissa Caroline niiasi syvään ja sen jälkeen prinssi syleili häntä muodollisesti.

Mutta sitten Yrjö kääntyi kannoillaan ja harppoi hovimiehen luo vaatien konjakkiryyppyä. Hän sanoi voivansa huonosti. Ryypyn kulautettuaan prinssi marssi pitemmittä puheitta huoneesta äitinsä, kuningatar Charlotten puheille.

Tuleva Walesin prinsessa, hänen tuleva puolisonsa – valitti Yrjö – oli likainen ja haisi!

Caroline oli katsonut hämmästyneenä prinssin yllättävää katoamista. Tapansa mukaan hän laukaisi ääneen ensimmäisen päähänsä tulleen ajatuksen:

”Voi luoja, onko prinssi aina tuollainen? Muuten, hän on paljon lihavampi kuin muotokuvassa, eikä tippaakaan niin hyvännäköinen.”

Häissä itkevä sulho

Kaksi päivää myöhemmin pidettäviin häihin jouduttiin umpihumalaista Yrjöä tuomaan käsivarsista kannatellen. Hän itki ja näytti haluavan karata koko tilaisuudesta.

Caroline puolestaan oli onnensa kukkuloilla. Hän oli 26-vuotias, pienen herttuakunnan vanhapiikaprinsessa, joka nai Euroopan tavoitelluimman prinssin. Hänestä tulisi vielä jonain päivänä Englannin kuningatar!

Vaikka Caroline kertoi myöhemmin suorasukaiseen tapaansa, että uusi aviomies oli viettänyt hääyön maaten sammuneena makuuhuoneen lattialla, ei hänen riemuaan uudesta asemastaan silloin vielä sumentanut mikään.

Häitä seuranneet päivät prinssi vietti juopotellen ystäviensä kanssa. Hän pysytteli enimmäkseen poissa nuorikkonsa luota, mutta Caroline tuli kuitenkin raskaaksi avioliiton kolmen ensimmäisen viikon aikana.

Sen jälkeen prinssi vannoi, ettei koskisi vaimoonsa enää ikinä. Pariskunnan välit eivät kohentuneet edes prinsessa Charlotten syntymän jälkeen. Yrjö tunsi suorastaan patologista inhoa vaimoaan kohtaan ja toi sen selvästi esille.

Hyväluontoinen mutta voimakastahtoinen Caroline alkoi kiusanteon ja nöyryytysten jatkuessa vähitellen vihata Yrjöä, eikä aikonut vastaisuudessa alistua nöyrästi sellaiselle kohtelulle.

Karkea prinsessa

Carolinen vanhemmat olivat pienen Brunswick-Wolfenbüttel -ruhtinaskunnan herttuapari. Äiti oli Englannin kuninkaan Yrjö III:n sisar Augusta. Perheen viisi lasta pidettiin kovassa kurissa, mutta heidän kasvatuksensa oli jätetty aivan hunningolle.

Carolinelta varsinkin saattoi odottaa mitä vain. Hän flirttaili säätyyn katsomatta miesten kanssa ja puhui kaksimielisyyksiä. Vanhemmat pyrkivät pitämään tytärtään eristyksissä. Tanssiaisetkin oli häneltä kielletty koska tyttö ei osannut niissä käyttäytyä. Hänen neitsyytensä oli erittäin kyseenalainen.

Sitten hänen elämänsä muuttui yhtäkkiä ja yhdellä iskulla.

Joulukuussa 1784 saapui Brunswickin hoviin lähettiläs lordi Malmesbury esittämään Walesin prinssin virallisen kosinnan. Malmesbury piti Carolinea sievänä, mutta kauhistui prinsessan ulkoasua ja karkeita tapoja.

Caroline oli sinisilmäinen ja vaaleatukkainen ja viattoman näköinen nuori nainen, mutta hän ei piitannut vähääkään siististä pukeutumisesta eikä peseytymisestä. Hän lörpötteli lakkaamatta mitä mieleen juolahti ja oli pakahtua tämän odottamattoman onnenpotkunsa vuoksi.

Lordi oli epätoivoinen. Hän yritti saada prinsessan ymmärtämään, että hienostunut ja tyylikäs Walesin prinssi oli erittäin tarkka siisteyden ja moitteettoman ulkoasun suhteen. Mutta Caroline unohti hyvät neuvot jo matkalla Saksasta Englantiin, kohti loistavaa tulevaisuuttaan.

Törsäilevä prinssi

Englannin kuninkaalla ja kuningattarella oli kolmetoista lasta, prinssejä ja prinsessoja jokseenkin tasapuolisesti. Yrjö, vanhin poika ja kruununperijä, oli viettänyt nuoruutensa rahaa tuhlaten, juopotellen ja naisia vokotellen.

Jane Austenin kirjat antavat romanttisen kuvan tästä aikakaudesta. Tätä ns. sijaishallitsijan aikaa pidetään arkkitehtuurin, eleganssin ja hienostuneen elämäntyylin epookkina Englannissa.

Mutta maa kävi sotaa Napoleonin Ranskaa vastaan, köyhät elivät surkeissa oloissa ja työläiset kapinoivat. Valtiolla ei ollut toisinaan varaa maksaa edes sotilaiden palkkoja.

Silti Walesin prinssi osteli huoletta rakastajattarilleen koruja ja hävisi valtavia summia uhkapeleissä. Prinssi oli kansan parissa erittäin epäsuosittu.

Kuningas Yrjö III oli luvannut maksaa poikansa velat tämän avioituessa. Velat olivat nykyrahassa huikeat 80 miljoonaan euron luokkaa. Pakon edessä prinssille oli siinä vaiheessa samantekevää kenet naisi.

Kuningas puolestaan halusi 32-vuotiaan prinssin avioituvan ja lopettavan naisseikkailunsa. Kuningatar Charlotte oli kuullut tarinoita Carolinen säädyttömästä käytöksestä ja vastusti liittoa, mutta kuningas ja Walesin prinssi eivät varoituksista piitanneet. Kuningatar ei voinut kuin varautua pahimpaan.

Mutta prinssillä oli pikku salaisuus: Hän oli jo naimisissa! Kymmenen vuotta katolilaisen Maria Fitzherberin kanssa kestänyt avioliito oli pätevä katolisen kirkon, mutta ei Englannin lain mukaan.

Päästäkseen veloistaan oli Yrjö valmis unohtamaan Marian ja mokoman avioliiton, ja ottamaan uuden vaimon. Mahdollisimman pian.

Aviorikosta vakoilemaan

Walesin prinssin ja prinsessan huonosti alkanut yhteiselo päättyi virallisesti kahden vuoden kuluttua häistä. Caroline muutti omaan taloon hovinaisensa mukanaan ja riemuitsi vapaudestaan. Hän saattoi istua kotonaan lattialla raakaa sipulia syöden, pitää aamuun asti kestäviä juhlia ja ottaa rakastajia. Eräs näistä oli hänen komea palvelijansa.

Prinssi piti heidän tyttärensä enimmäkseen erossa äidistään ja palkkasi vakoilijoita etsimään todisteita Carolinen mahdollisesta aviorikoksesta.

Yrjöstä oli tullut pysyvästi sijaishallitsija, kun hänen isänsä häilyvä mielenterveys oli lopullisesti romahtanut. Sota Ranskaa vastaan päättyi vuonna 1814 Napoleonin tappioon Waterloon taistelussa.

Englannin ylpeä sijaishallitsija kutsui Lontooseen kuninkaita ja keisareita Euroopasta sodan päättymisen kunniaksi vietettäviin juhlallisuuksiin. Hänen vaimoltaan oli niihin pääsy kielletty.

Caroline oli saanut tarpeekseen. Hän päätti jättää Englannin, kunnes hänen tyttärestään tulisi Englannin kuningatar.

Carolinen itsenäisyys ja päättäväisyys oli tuohon aikaan jotain aivan ennenkuulumatonta. Lain edessä aviovaimo oli miehensä omaisuutta siinä missä talot ja vaunuhevosetkin.

Yrjö tosin oli vain iloinen päästessään näin eroon ”tuosta hirveästä naisesta”. Hän hieroskeli tyytyväisenä pulleita käsiään odottaessaan, että Eurooppaan valloilleen päässyt Caroline jäisi ennen pitkää satimeen jonkun miesjutun vuoksi.

Tarinat levisivät

Caroline löysikin pian rakastajan. Hän oli matkustanut Italiaan pienen seurueensa kanssa ja tarvitsi jonkun tulkiksi. Pitkä ja uljas Bartolomeo Pergami pestattiin virkaan. Myöhemmin hänestä tehtiin majorduomo, hovimestari.

Caroline osti Como-järven rannalta huvilan, jossa asui myös Pergami, ja palvelijat alkoivat juoruilla heidän suhteestaan. Huhut kantautuivat Englantiin asti. Riemastunut Yrjö palkkasi komitean tutkimaan vaimonsa käytöstä.

Sillä välin Caroline matkusteli Italiassa ja teki matkan Lähi-Itään. Hän juhli ja tanssi estoitta säädyttömän avonaisissa asuissa. Hän käytti poskipunaa säästelemättä ja hankki pikimustan peruukin, maalaten kulmakarvansakin samaan sävyyn. Hän saattoi kuumalla ilmalla pitää kurpitsan puolikasta päässään vilvoittamassa.

Tarinat Walesin eksentrisestä prinsessasta levisivät kaikkialle. Hänestä tuli Euroopan hoveissa epätoivottu vieras.

Syyttömäksi todettu

Carolinen tytär, prinsessa Charlotte, kruununperijä ja maan toivo, oli mennyt naimisiin saksalaisen prinssi Leopoldin kanssa. Mutta vuonna 1816 hän synnytti kuolleen poikavauvan ja kuoli pian itsekin. Caroline pyörtyi saatuaan viestin Italiaan.

Mielisairas kuningas Yrjö III kuoli 1820 elettyään vuosikaudet omissa harhamaailmoissaan. Uusi kuningas Yrjö IV vaati ensitöikseen kuningattarensa nimen poistamista kirkkoliturgiasta.

Caroline raivostui ja päätti lähteä muitta mutkitta Englantiin vaatimaan oikeuksiaan – ja kruunattavaksi. Yrjö puolestaan ei missään tapauksessa sallinut Carolinen kruunausta ja vaati parlamenttia haastamaan kuningattaren oikeuteen aviorikoksesta hovimestarinsa kanssa.

Yrjö oli niin vihattu, että kansa osoitti tahallaan villisti suosiota Carolinelle hänen saapuessaan Englantiin.

Oikeudenkäynnissä whig-puolue oli kuningattaren puolella ja toryt kuninkaan. Yrjön perustama vakoilukomitea toimitti aineistoa ja todistajia Italiasta. Viikkoja kestäneen käsittelyn jälkeen Caroline todettiin syyttömäksi aviorikokseen. Kansa riemuitsi.

Carolinen syyttömyyteen tosin tuskin kukaan enää uskoi, mutta tory-puolue pelkäsi kuninkaan salaisen avioliiton ja syrjähyppyjen paljastumista. Se pelkäsi myös kuningattaren kansansuosion johtavan mellakoihin, jos kuningas olisi voittanut jutun.

Kuningas kruunataan

Suosio oli kuitenkin katoavaa laatua. Carolinelle alettiin naureskella ja sepittää pilkkarunoja. Tässä eräs vapaasti suomennettuna:

Arvoisa leidi, sä kuuntele meitä: lähde jo pois ja syntisi heitä! Mut jos tää pyyntömme liikaa ois, niin lähde nyt ainakin maastamme pois.

Yrjö IV kruunattiin seuravana vuonna 1821 loistavin menoin. Vaimonsa päättäväisyyden tuntien hän oli järjestänyt kruunajaiskirkon oville ammattinyrkkeilijöitä estämään Carolinen mahdollisen yrityksen päästä tilaisuuteen mukaan.

Kuningatar Caroline saapuikin pienen seurueen kanssa ja kulki Westminster Abbeyn ympäri vaatien kovaäänisesti sisäänpääsyä. Hänen eteensä nostettiin pistimet joka ovella.

Caroline luopui yrityksestä ja lähti murtuneena pois.

Oudot vatsakivut, jotka olivat vaivanneet häntä jo kauan, alkoivat pahentua vähän sen jälkeen. Caroline teki kuolemaa, mutta ei välittänyt siitä.

Vain kolmen viikon kuluttua kruunaamaton kuningatar kuoli omassa pienessä hovissaan ystäviensä ympäröimänä.

Lähteitä: Flora Fraser: The Unruly Queen Leslie Carroll: Notorious Royal Marriages Janice Hadlow: The Strangest family