Raija Oranen Seurassa: ” Minua vihataan, mutta en tiedä syytä siihen”

Raija Oranen voi paremmin kuin vuosikymmeniin, kertoo uusi Seura. Yksi syy on pysyvä paluu Suomeen lähelle lapsenlapsia.

Kirjailija Raija Orasen, 69, sisällä valvoo ankara kan­sakoulunopettaja. Kart­takeppi viuhuu näpeille heti, jos Raija yrittää olla iloinen, levätä tai liikaa nauttia elämästään.

”Olen raatajakansan ääriesimerkki. Työtä on tehtävä hampaat irvessä aa­musta iltaan, ja maailma on saatava valmiiksi heti”, Raija kertoo Seuran jutussa.

Paljon valmista on syntynytkin. Raijan 31. romaani ilmestyy ensi elo­kuussa. Sen jälkeen julkaistuja teok­sia – romaanien lisäksi lastenkirjoja, näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia ja kuunnelmia – on yhteensä 81.

”Suomessa on vaikea tienata elan­toa kirjoittamalla, koska kielialue on pieni. On tehtävä ihan hirveästi”, Rai­ja toteaa jutussa.

Hän ja aviopuoliso Jyrki Oranen ovat joutuneet kamppailemaan taloudellisten ongel­mien kanssa. Niillä on ollut osuutensa siihen, että Raija aikanaan sairastui masennukseen ja alkoholismiin.

Raija Oranen on katkera kahdesta asiasta

Raija on katkera siitä, että hänen uransa televisiossa katkaistiin, eikä hän voi hyväksyä tappiota kiinteistökauppaa koskevassa oikeudenkäynnissä.

”Kuvittelimme ostaneemme unel­miemme kiinteistön Mäntsälästä neljätoista vuotta sitten. Päärakennus osoittautui lahoksi, homevaurioiseksi ja korjauskelvottomaksi. Kun se lopul­ta poltettiin viiden palokunnan voi­min, meiltä paloi neljännesmiljoona velkaeuroa. Kuitenkin hävisimme myy­jää vastaan nostamamme oikeusjutun”, Raija sanoo Seurassa.

Raija kertoo jutussa, että televisiosarjoja Puhtaat, valkeat lakanat ja Ruusun aika oli uskomatto­man ihanaa tehdä. Niiden jälkeen hän tar­josi turhaan ohjelmaideoita kuuden­toista vuoden ajan. Sitten Raija kuuli, että useissa kokouksissa oli todettu hänen saaneen menestystä jo tarpeeksi.

Raija Oranen

”Minua vihataan, mutta en tiedä syytä siihen. Olen ilmeisesti ärsyttä­vä, enkä osaa sosiaalista peliä. En ota huomioon ja pahaa tarkoittamatta loukkaan kanssaihmisiä”, Raija kertoo jutussa.

Raija on kuitenkin saanut henkilökohtaisesti kiit­tävää palautetta arvovaltaisilta tahoil­ta, kuten presidentti Sauli Niinistöltä ja kenraali Gustav Hägglundilta. Se merkitsee hänelle paljon.

”Tiedän, että kirjani ovat hyviä. Sen todistavat niiden arvos­telutkin. Kuitenkin olen saanut urani aikana vain kerran yksivuotisen apura­han enkä ole ollut kertaakaan edes eh­dolla kirjallisuuspalkintojen saajaksi”, Raija sanoo Seurassa.

Raija lopetti alkoholinkäytön syksyllä 2004

”Olin pitkään alkoholin suurkulut­taja, jonka juomisesta oli kadonnut hauskuus. Päivittäin kului pari pulloa viiniä, konjakkia ja olutta. Söin myös masennuslääkkeitä ja unettomuuteen rauhoittavia lääkkeitä. Sillä yhdistel­mällä hankin diabeteksen ja lihoin”, Raija kertoo Seurassa.

Kun lääkäri kysyi, voisiko Raija pitää taukoa kohonneiden maksa-arvojen vuoksi, hän vastasi, että itse asiassa juo­minen loppui kokonaan juuri nyt. Masennuslääkkeistä Raija luopui vajaa kolme vuotta sitten.

”Olisimme eronneet, ellen olisi lo­pettanut juomista. Jyrki joutui huo­lehtimaan ja sietämään minua, eikä humalaista ole helppo sietää. Sam­muin vessan pöntölle, kaatuilin ja rii­telin. Hän ei olisi jaksanut sitä enää kauan”, Raija sanoo jutussa.

Toukokuussa pari palasi Suomeen pysyvästi Espanjan Fuengirolasta, koska Raija ikävöi lapsenlapsiaan ja halusi olla lähellä heitä eikä hän juurtunut Espanjaan. Nyt hän tuntee olevansa kotona.

Raija kävi kasvojen kohotusleik­kauksessa vuonna 1996, koska masennus oli romahduttanut hänen ulkonäkönsä. Juomisen ja masennuslääkkeiden lopettami­sen sekä diabeteksen kuriin saa­misen myötä hän alkoi näyttää jälleen omalta itseltään. Raija kertoo olevansa nuorem­man näköinen ja paremmassa kunnossa kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

”Täytän 70 vuotta elokuussa, mutta en aio juhlia sitä. Sai­rastuin 30-vuotiaana kamalaan kuolemanpelkoon enkä ole toi­punut siitä päiväksikään. Pel­kään elämän loppumista, sillä minulla ei ole jumalaa eikä siten toivetta pelastumisesta”, Raija sanoo Seurassa.

Lue Seuran koko juttu: Kirjailija Raija Oranen oli lapsena hukkua likakaivoon: ”Seisoin reunalla ja päätin hypätä, se tuntui seikkailulta”

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.