Reidar Särestöniemi – Pohjolan Picasso

Reidar Särestöniemi (1925–1981) eli koko elämänsä kotitilallaan Kittilän Kaukosessa, jonne ei kulkenut tietä. Syrjäinen Särestö oli Reidarille maanpäällinen paratiisi, josta hän ammensi kiihkeän luomisvoimansa.

Reidar syöksyy saunan ovesta ulos ja hyppää pää edellä uima-altaaseen. Keskelle taidegalleriaa rakennetun altaan valaistus on suunnattu niin, että taulut kuvastuvat veteen. Teostensa keskellä ui partasuinen taiteilija. Onnellisena kuin hylje.

Komean hirsikolossin syvä uima-allas ulottuu kaksikerroksisen gallerian perustuksiin asti. Se hohkaa lämpöä ja samalla kosteuttaa taideteoksia.

Jokainen työpäivä Särestössä päättyy saunaan.

”Mie pesen päivän ittestäni”, Reidarilla on tapana sanoa.

Saunominen on myös vierailujen kohokohta. Särestön lauteilla ovat hikoilleet niin professorit, maaherrat kuin ministeritkin. Presidentti Kekkonen on poikennut saunomassa Lapin hiihtoretkillään. Samoin Espanjan tuleva kuningas, kruununprinssi Juan lensi tervehdyskäynnille helikopterilla.

Särestössä ei käy aika pitkäksi, sillä Reidar on todellinen seuramies. Erityisesti naistoimittajat ovat innostuneet kiehtovasta Lapin miehestä punaiseksi värjättyine partoineen ja miilunpolttajan silmineen.

Perhettään taiteilija varjelee ulkopuolisilta, mutta ystävät ja arvovieraat eivät koskaan lähde Särestöstä ilman, että he käyvät tervehtimässä myös Reidarin Alma-äitiä ja Matti-isää.

Reidar Särestöniemi Pohjolan Picasso

Ateljee on yhä suurin piirtein siinä kunnossa, johon se jäi taiteilijan kuoltua.

Tanssiva taiteilija

Eletään kesän kukkeinta aikaa. Reidar on tehnyt jo 15-tuntisen työpäivän. Hän on aloittanut maalaamisen aamuvarhaisella ja jatkaisi vielä aamuyölläkin, mutta tänään istutaan iltaa ystävien kesken. Keittiön liedellä porisee Reidarin itse keittämä kuivalihakeitto, johon lihat on ostettu syksyllä poroaidalta.

Usein hän kokkaa myös turskaa tai ruijanpallasta, jonka monikiloisia päitä hän paistaa uunissa. Hän on oppinut kotoaan, että kaikkea pitää olla paljon: Kun kerran keitethän, niin keitethän kans. Taiteilijan päivärytmi elää vuodenaikojen mukana. Parasta maalausaikaa ovat kevät ja kesä, sillä sydäntalvella työntekoa vaikeuttaa valon puute. Vaikka korkeassa työhuoneessa on työpöytä isojen ikkunoiden edessä, aggregaatin tuoma sähkövalokaan ei riitä.

Talvi on ollut aurinkoa rakastavan taiteilijan vihollinen lapsesta asti. Turistien rakastamaa ruskaakin hän vihaa – se kertoo säälimättä pit­kän pimeän lähestymisestä.

Mutta auringon paistaessa läpi vuorokauden, Reidar maalaa inspiraation vallassa. Avarassa atel­ jeessa soi aina musiikki. Usein se on Tšaikovskia, Sibeliusta tai hänen perulaissyntyistä suosikki­ sopraanoaan Yma Sumacia, jonka tahtiin Reidar tekee balettimaisia liikkeitä tai intoutuu itämaiseen tanssiin. Liikehdintä muistuttaa enemmän rituaali­ tanssia kuin maalaamista. Välillä hän on kontallaan, välillä kurkottelee siveltimellään korkeita kaaria.

Maalaustelineillä on värikkäitä öljyväritöitä ja lattia täynnä suuria maaliläiskiä. Aamun valje­ tessa Reidar löytyy nukahtaneena keinutuoliinsa.

Reidar Särestönniemi koti

Reidar syntyi seitsenlapsiseen perheeseen Säreistön tilalle. Perhe sai elantonsa maanviljelystä ja poronhoidosta. Vuonna 1965 hän rakennutti pitkälti taulujensa myynnistä saaduilla varoilla oman ateljeekodin, näköetäisyydelle omasta syntymäkodistaan.

Maailmankansalaisen intohimot

Noustaan ateljeesta yläkerroksiin. Reidar istuu tuohiseinäisessä aurinkohuoneessaan. Täällä hänellä on tapana mietiskellä syntyjä syviä, kun galleriassa vieraita menee ja tulee. Hän selailee jut­ tuja Särestöstä. Melkein kaikki artikkelit alkavat kuvauksella saapumisesta tiettömien taipaleiden taakse. Venematka tekee vaikutuksen.

Omalle väelle kulkuyhteydet ovat haastavat, etenkin Antulle, jonka tehtävänä on kuljettaa veljensä parimetrisiä tauluja kiikkerällä jokive­ neellä Kaukoseen. Onneksi Reidar on päättänyt ostaa talveksi lumikiitäjän, seudun ensimmäisen moottorikelkan.

Reidar on aikaansa edellä eikä ole muutenkaan mikään tavallinen Lapin mies, vaan hänellä on taka­ naan pitkät taideopinnot ja laaja perehtyneisyys maailman kirjallisuuteen, taiteisiin ja filosofiaan. Kaiken mahdollisen opiskelu näkyy painona atel­ jeen kirjahyllyssä.

Yksi hänen intohimoistaan on puutarhan hoito. Maailmanmatkoiltaan hän lähettää aina kirjeitse kotiin kukkasipuleita. Ateljeen keittiön palmutkin ovat Amsterdamin matkan tuliaisia.

Reidar Säreistönniemi ateljee

Uima-altaan reunalle ripustettu Rakastavaiset yöauringon sillalla esittää kahta viiksekästä hyljettä.

Reidar elää korvessakin kansainvälisesti. Kaikki lähtee vaatetyylistä. Kun hän maalaa hylkeitä, pukeutuu hän Anu Pentikillä teettämiinsä hyl­ keennahkaliiveihin. Valtavasta garderobistaan hän valitsee mahdollisimman originelleja asuja, tur­koosin thaisilkkitakin tai afganistanilaisen turkin, jonka selkää koristaa punainen ruusu.

Myös Reidarin koirat ja linnut ovat julkkiksia. Sisällä pirtissä hän on hoitanut riekonpoi­ ka Albertia, jonka jälkeen hoivaa on saanut loukkaantunut tilhi, Albert II. Pihapiiri vilisee hanhia, joille kuria pitää ammuttuna löydetty Joutsen Kuitukaula.

Kotiin Reidarilla on aina ikävä. Onpa hän sitten Pariisissa tai Kreikan saarilla, täytyy hänen ala­ ti tietää mitä Särestössä tapahtuu. Syntymäseu­ tu on niin rakas, että hän murehtii lakkaamatta luonnon kohtaloa:”Kuinka käy herkän suon? Mi­ten käy veljeni, Ounasjoen?”

Taloihinsa hän on halunnut parvekkeita moniin suuntiin. Saunan parvekkeelta on näkymä Ounas­ joelle. Samalla kun vilvoitellaan, puhuu Reidar vaikutusvaltaisille vierailleen rakkaan jokensa puolesta.

Itsensä Reidar tuntee erilaiseksi. Hän ei voi olla sitä, mitä oikeasti on. Ainoastaan hänen teoksis­ saan hylkeet halailevat toisiaan viiksekkäinä. Sylei­ leviä partamiehiä töihin tulee vasta sen jälkeen, kun homous poistetaan rikoslaista 1971.

Taidetta seinähirrestä

Reidar Särestöniemi löysi taidetta joka paikasta, jopa seinähirrestä.

Tuli tuhoaa kokonaisen elämän

Kevättalvella 1981 alakuloinen Reidar makaa uuden kotinsa makuuhuoneessa, isossa sängyssä keskellä huonetta. Leveässä kelosta tehdyssä sängyssään nukkuu lehmäntaljan päällä Sielu-koira.

Uusi talo tuntuu tyhjältä eikä maalaaminen suju. Uuden vuoden yönä 1977 oikosulusta syttyneestä tulipalosta hän ei ole selvinnyt. Se on ollut viimeinen niitti vanhempien kuolemien jatkona.

Tuli on vienyt kaikki ne taulut, jotka Reidar on halunnut pitää itsellään sekä muistot, joita hän oli saanut lapsuuskodistaan.

Tuhkana ovat vaatteet, brasilialaiset villisiannahkat, japanilaiset puupiirrokset, banjot ja mandoliinit sekä valtaosa runomuotoisista päiväkirjamerkinnöistä, joista Reidar on suunnitellut tekevänsä kirjan.

Reidarin kohtalo koskettaa ihmisiä. Presidentti Kekkonenkin lahjoittaa lohdutukseksi arvokkaan taidekirjakokoelmansa. Uusi ateljee on noussut ennätysajassa: neljässä kuukaudessa ja 13 päivässä. Reima Pietilän suunnittelema hirsilinna on 21 metriä pitkä ja kymmenisen metriä korkea. Reidarin toiveesta talo on noussut kauemmas rannasta. Hän ei enää kestä nähdä jokea, jonka valjastamista hän pelkää. Sitä hän ei osaa aavistaa, että Ounasjoki virtaa vielä hänen kuoltuaankin vapaana.

Alakerrassa on ateljeen lisäksi iso leivinuuni, takka ja pirtti. Ylhäällä ovat makuuhuoneet. Sielulle on rakennettu omat rappunsa, joiden askelkorkeus on bernhardilaiselle juuri sopiva.

Viimeiseen taloonsa Reidarin on halunnut kolmannen kerroksen, jotta näkisi sieltä koko Ylläksen tunturirivistön. Hän haluaa tavoittaa huiput, vaikka ei sinne enää jaksaisikaan kivuta.

 

Lähteet: Särestöniemi-museon museonjohtaja Anne Koskamon haastattelu, Marjut Aikio: Särestö: taiteilijan koti (2005), Eeli Aalto: Reidar Särestöniemi (1976), Eeli Aalto: Reidarin värilliset aistimukset, Yle, Elävä arkisto (1973), Oiva Arvola: Luovan ihmisen vaikeuksia – Reidar Särestöniemen haastattelu,KALTIO 2/1965. Juha Ilvas: Reidar Särestöniemen maailma (2000).

Reidar Särestöniemi: Arktisia elementtejä = Arctic Elements (2008).

Särestöniemi-museo, Kaukonen, Kittilä

Lue lisää:

Kulttuurikoti Villa Randala on Naantalin helmi
Taalainmaa: Carl Larssonin taiteilijakoti
Värikäs ite-taiteilija Enni Id
Kauko Röyhkä: ”Olen joutunut olemaan isä itselleni”

Keskustelu

Kommentoi juttua: Reidar Särestöniemi – Pohjolan Picasso

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X