Ihmiset

Riikka Slunga-Poutsalo: ”Valtaamme talon takaisin itsellemme”

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo on kuusilapsisessa uusperheessään tottunut rempseään meininkiin. Koti pullistelee väkeä ja eri vaiheissa olevia projekteja.

Kun tulen kotiin, yleensä kaikki kotona sillä hetkellä asuvat odottavat minua ja ovat järjestäytyneet joko keittiöön tai eteiseen kahta kissaa myöten, vaikka pää- sen kotiin hyvin epäsäännöllisiin aikoihin. ”Nyt me saadaan ruokaa”, he sanovat ja menemme valmiiseen ruokapöytään. Puramme päivän kuulumiset: joskus on viemäri tukossa ja kuulen, mitä yläasteen viimeistä luokkaa käyvälle Veetille kuuluu.

Keittiössä tuoksuvat juuri nyt itämaiset ruoat, sillä Riku-poikani ja hänen tyttöystävänsä olivat reppureissaamassa ja he kokkaavat meille thaimaalaisia ja filippiiniläisiä ruokia.

Koulujen päätöspäivän jälkeen talomme on hereillä ympäri vuorokauden, vaikka enää ei olekaan sellaista kaveriryntäystä kuin kymmenen vuotta sitten. Nuorimmaisemme Veeti menee syksyllä lukioon.

Uusperheessä on tavaraa: oli aika, jolloin meillä oli kuudet luistimet, kypärät, lumilaudat, sukset, pyörät ja ties mitä. Onneksi olemme nyt päässeet purkamaan sumaa. Olemme myös kaataneet väliseiniä ja vallanneet taloa takaisin itsellemme.

Ikkunastani näkyy metsää, vaikka omakotitaloalueella asummekin. Katselen kahvikuppi kädessä rusakkoa, oravia, tikkoja, ja olenpa nähnyt ketunkin. Koska olen Torniosta kotoisin, eläimet kiinnostavat. Ei niitä pohjoisessa tällä tavalla ole.

Hemmottelupäivänä mies haluaa kanssani kylpyyn ja minä paistan meille pihvit.

Lempipaikkani on olohuoneen sohva. Meillä ei ole telkkaria olohuoneessa. Kun on ollut rankkaa, makaan sohvalla ja kuuntelen lauantaina pään tyhjennykseksi jopa kolme tuntia yhtäsoittoa musiikkia Daft Punkista klassiseen ja Rammsteintukanheilutushevistä suomalaiseen poppiin. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Sibeliusta. Myös Jope Ruonansuu ja Jaakko Teppo maistuvat, ja kun kuuntelen Petri Nygårdia, lapset häpeävät.

Kun ottaa todella päähän, alan siivota. Sotkusta näkee, että olisi saanut kenkuttaa enemmän! On selvää, että maailma murjoo. Se kuuluu elämään, enkä ole koskaan yrittänyt päästä helpolla. Olen aina tehnyt ratkaisuja, jotka aiheuttavat epämukavuutta. Onneksi puolisoni on tukenut minua kaikessa.

Kinastelemme faktoista, kuten onko huuhkajan siipien kärkiväli 1,5 vai 2,5 metriä tai satoiko 13.5. lunta vai ei. Pidämme sääkalenteria ja tarkistamme asian.

Teen työtä kotona, sillä etäpäivät ovat tarpeen, kun täytyy keskittyä johonkin asiaan. Puoluetoimistossa on hektistä, enkä halua jäädä töihin kello 18 jälkeen. Puhun kotona paljon puhelimessa ja vastaan sähköposteihin. Minulla on myös kokouksia iltaisin ja viikonloppuisin. Tätä työtä on vaikka kuinka paljon, joten täytyy itse tehdä raja. Muuten polttaa itsensä loppuun.

Yhdeksän jälkeen illalla minulle saavat soittaa vain Timo Soini ja Jussi Niinistö. Vaalien alla kotona oli vaalimainoksia ja lehtiä, joita sitten jaoimme itse postilaatikoihin. Muutoin koti on minulle yksityisaluetta enkä pyydä puoluetovereita tänne.

Vaatekaappini muuttui, kun minusta tuli puoluesihteeri. Joudun usein tv-kameroiden eteen ja silloin pitää olla asiallisesti pukeutunut. Luovuin miehen 501-Leviksistä ja toin mekot takaisin. Vielä kun pärjäisin aina hapsottavan tukan kanssa.

Kaipaan piirtämistä. Nopea ja luonnosmainen croquis-piirtäminen sopii minulle, sillä olen mustavalkoinen ihminen. Haluaisin myös vähentää roinaa, sillä kerään hamsterina kummallisia esineitä. Minun on vaikea luopua mistään, joten yhteen aikaan meillä oli 12 sohvaa. Enää kuusi on jäljellä.

Meillä ei koskaan ole hiljaista eikä koskaan tylsää. Mieheni värkkää parhaillaan kellariin lentosimulaattoria. Meillä voi olla menossa nelipäiväinen biljarditurnaus tai pelaamme flipperiä. Minäkin sain kerran flipperin takomisesta rannetuppitulehduksen!

Minulle on juhlaa, kun ei ole kiire ja voin istua ulkorapulla kahvikupin ja joskus tupakan kanssa.

Illalla viimeiseksi sängyssä katson uutisia, mutta nukahdan usein jo kymmeneltä. On ollut rankka kevät.

Lue myös: Aira Samulin: ”Mieliteot pitää toteuttaa” Pertti Kurikka: “Pitää olla puhdasta” Martti Suosalo: “Älämölöstä tulee kotoisa olo”