Ihmiset

Riitta Uosukainen: ”Ajan naisen asiaa pelkällä olemassaolollani”

Riitta Uosukainen ei pidä leimoista: hän ei ole mikään naisasianainen, vaan nainen niin ettei se jää kenellekään epäselväksi. Eikä hän mitään uraa luonut, eli vain elämäänsä ja teki sen, mitä eteen tuli.

Riitta Uosukaista ällistyttää: ”Minäkö olisin tuntenut alemmuutta! En koskaan! Hyvänen aika, minähän olen minä!”

Kysymys koski aikaa, jolloin Uosukainen aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden opintojaan Helsingin yliopistossa. Tunsiko sähköasentajan ja kotirouvan tytär, perheen ensimmäinen akateemiseen koulutukseen hakeutunut, alemmuutta yliopistossa, joka 1960-luvun alussa heijasteli voimakkaasti ympäröivää luokkayhteiskuntaa?

”Tulen vaatimattomista oloista, mutta minulta ei ole koskaan puuttunut mitään. Ne, jotka valittavat taustoistaan, voivat mennä peilin eteen ja todeta, että jokainen voi ja jokaisen pitää tehdä voitavansa. Sille ei tässä maassa ole mitään esteitä”, Uosukainen sanoo.

Myöskään ura- tai naisasianaiseksi kutsuminen ei miellytä Uosukaista, vaikka hän aikoinaan särki lasikattoja. Hän oli eduskunnan ensimmäinen naispuolinen puhemies, kokoomuksen ensimmäinen naispuolinen presidenttiehdokas ja maan ensimmäinen naispuolinen valtioneuvos.

Kaikki näkevät minusta, että olen nainen, ja että ajan niitä asioita, joita naisten pitää ajaa.

”En minä mitään uraa tehnyt, tein vain ­mitä eteen ­tuli. Ja naisen asemaa minä ajan ihan pelkällä olemassaolollani”, Uosukainen sanoo ja pysähtyy hetkeksi miettimään.

”Nyt sanoin hyvin. Minä todella ajan naisen asemaa pelkällä olemassaolollani. Kaikki näkevät minusta, ­että olen nainen ja ajan asioi­ta, joita naisten ­pitää ajaa. Ja niitä, luoja paratkoon, riittää.”

Ensimmäistä kertaa Riitta Uosukainen nousi eduskuntaan vuonna 1983. Kuva eduskunnasta samalta vuodelta.
Ensimmäistä kertaa Riitta Uosukainen nousi eduskuntaan vuonna 1983.

Rakkaus Topiin syttyi lukiossa ja jatkui loppuun asti

Pitkän linjan kokoomuslainen vaikuttaja ja kansanedus­taja antaa haastattelun puhelimitse kotoaan Imatralta. Ikkunasta näkyvät yhä rajan taakse jääneet synnyinpaikkakunnan maamerkit, Enson teollisuuslaitosten piiput.

Riitta Uosukainen, tuolloin vielä Vainikka, lähti Ensosta evakkoon kaksivuotispäivänään äitinsä ja sisa­rensa kanssa.

”Minulla sota-aika on aivan iholla. Tässä Venäjän nykyisessä tilanteessa ei ole minulle mitään uutta. Näin ­Venäjä on aina toiminut, niin se toimi silloin 1940-luvullakin.”

Sodan jälkeen Vainikan perhe asettui asumaan Imat­ralle, jossa Riitta kävi koulunsa ­ylioppilaaksi asti.

”Ei siinä katsottu, oliko rikas vai köyhä, elettiin vain. ­Kotona luettiin, laulettiin ja kannustettiin eteenpäin. ­Siinä se naisasiakin tuli: meille tyttärille opetettiin, ettei ole sellaista ovea, josta ei mene nainen yhtä ­hyvin kuin mies.”

Ylioppilaaksi Riitta kirjoitti Imatran yhteislyseosta vuonna 1961 yhtä aikaa Toivo ”Topi” Uosukaisen ­kanssa. Pari oli aloittanut seurustelun jo lukion toisella luokalla toimiessaan järjestäjinä. Myöhemmin he tulivat tunnetuksi ­vankkumattomasta lojaalisuudesta ja rakkaudesta toisiaan kohtaan.

Topi meni armeijaan, ja Riitan ylioppilas­kesä kului ­töissä Enso-Gutzeitin kartonkitehtaan konttorissa. Sen jälkeen hän aloitti suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa.

Asunto löytyi ensin Vuorimiehenkadulta ja sittemmin Bulevardilta, niin korkealta, että ikkunoista näki Harmajan majakalle saakka.

”Vaikka asuin alivuokralaisasunnoissa, ne olivat Euroopan uljaimpia paikkoja, ystävienkin rakastamia”, Riitta Uosukainen muistelee.

Naimisiin pari meni vuonna 1968, ja yhteinen ­koti perus­tettiin Imatralle. Kadettikoulun käynyt Topi loi uraa rajavartiolaitoksessa, ja Riitta aloitti työt suomen kielen lehtorina omassa vanhassa koulussaan Imatrankosken lukiossa.

”Sitä työtä rakastin. Kielestä olin tarkka. Välitunnilla puhuin oppilaiden kanssa murretta, mutta tunnilla aina yleiskieltä.”

Riitta Uosukainen maalarin haalareissa ja pensseli kädessä.
Jos ­minulla jokin motto on, niin se on Minna Canthin ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää”, Riitta Uosukainen sanoo.

Reippaat ja suorasukaiset kommentit asiaan kuin asiaan

Imatran kunnanvaltuustoon ensi yrittämällä läpi mennyt suosittu opettaja sai maistaa valtakunnanpolitiikkaa ensi kerran vuoden 1982 presidentinvaalien valitsijamiehenä. Seuraavaa askelta auttoi hänen esiintymisensä imatralaisessa Kolmen ristin kirkossa.

”Pidin aika reippaan lottapuheen. Sen jälkeen eräs veteraanien johtaja kertoi heidän päättäneen, että minä voisin ryhtyä eduskuntavaali­ehdokkaaksi. Oli siis kansan tahto, että minusta tuli ehdokas”, Uosukainen kertoo.

Ensimmäisen kauden kansanedustajana Uosukainen siteerasi puhujapöntössä Nummisuutarien Eskoa. Tilulii, tilulii, tilulii -repliikki herätti pönöttävään poliittiseen ilmai­suun tottuneessa Suomessa suurta huomiota.

”Kyllähän minä ilmaisu­taidon ihmi­senä taju­sin, että keskustelu eduskunnassa oli täysin kuol­lutta. ­Sitä ­piti sitten vähän virkistää. En voinut kuvitella, että ihmi­set siitä niin innostuisivat.”

Sanavalmiista poliitikosta tuli hetkessä julkisuuden vakio­kasvo ja suosittu haastateltava, jolta sai reippaat ja sivistyneen suorasukaiset kommentit asiaan kuin asiaan. Suosio näkyi myös vaaleissa. Hänet äänestettiin eduskuntaan viidesti peräkkäin.

Opetusministerin pesti Esko Ahon hallituksessa lamavuosina 1991–94 oli poliittisista tehtävistä raskain.

”Se oli hirveää aikaa. Suomen tasavalta oli silloin noin kahden viikon maksuvalmiudessa. Siinä oli kaikki osaaminen, tiedot ja taidot koetuksella, eikä tuota aikaa voi oikein muuten kehua kuin ­että hyvä, että selvittiin. Mutta eivät nämä nykyisetkään lamat ole sen kummempia. Eteenpäin täytyy mennä.”

Lue myös: Riitta Uosukainen pukeutumisestaan vuonna 1991: ”Käytän klassikoita mutta rakastan dramatiikkaa”

Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen Eduskunnassa vuonna 1996. 
Eduskunnan puhemieheksi Riitta Uosukainen valittiin vuonna 1994 ensimmäisenä naisena Suomessa. Kuva vuodelta 1996.

Purjeet ylhäällä eteenpäin

Vuonna 1994 Riitta Uosukainen valittiin Suomen histo­rian ensimmäiseksi eduskunnan naispuoliseksi puhemieheksi, jota tehtävää hän hoiti kolmen eduskuntakauden ajan, vuoteen 2003 asti. Uosukaisen kaudella hyväksyttiin uusi, presidentin valtaoikeuksia rajoittanut perustuslaki ja mentiin Euroopan unioniin.

Kun Uosukainen jätti valtakunnanpolitiikan vuonna 2003, häntä tituleerattiin Madame Eduskunnaksi. Seuraavana vuonna tasavallan presidentti Tarja Halonen ­myönsi Uosukaiselle valtioneuvoksen arvonimen pääministeri Paavo Lipposen esityksestä. Se kertoo arvostuksesta yli puoluerajojen.

Olen 79-vuotias, täysin omatoiminen nainen. Minulla on lääkärin lausunto asiasta, piste.

Silti moni muistaa Uosukaisen ennen kaikkea hänen vuonna 1996 julkaistusta esikoiskirjastaan Liehuva liekin­varsi ja siinä mukana olleesta, suorasukaisesti seksiä käsi­telleestä kirjeestä aviomies Topille. Tänä päivänä kohu huvittaa Uosukaista. Etenkin keskustan riveistä löyty­neitä moralisoijia hän säälii.

”Nyt kun olen leski, ymmärrän vielä paremmin, miten tärkeää on, että joku kiittää siitä, mikä sentään on ­parasta. En minä sitä silloin ajatellut, kirjoitinpahan vaan. Nyt tehdään seksi­juttuja ja seksipod­casteja oikein urakalla ja ihme­tellään, että voi miten ihmeellistä. Ja silloin oltiin ­aivan pyörryksissä vaatimattoman, omalle puolisolle kirjoitetun kirjeen johdosta.”

Uosukainen ei selitellyt tai pyydellyt anteeksi.

”Ihan reippaasti jatkoin ja purjeet ylhäällä. Kun kerran Topi kirjeen julkaisemisen hyväksyi ja oli siitä iloinen, se ei kenellekään muulle kuulunut.”

Toivo ja Riitta Uosukainen poseerasivat yhdessä Liehuvan liekinvarren ilmestyttyä vuonna 1996.
Toivo ja Riitta Uosukainen poseerasivat yhdessä Liehuvan liekinvarren ilmestyttyä vuonna 1996. Kirja herätti sekä ihastusta että paheksuntaa. Naisten tuki oli Uosukaisen mukaan kuitenkin rikkumatonta.

Selviäminen ainoa vaihtoehto

Viime vuodet Riitta Uosukainen keskittyi hoitamaan Alzheimerin tautia sairastanutta miestään. Topi kuoli viime joulukuussa.

”Nyt on alussa uusi elämänvaihe, joka on tietysti vaikeaa, kun olimme yhdessä 60 vuotta. Mieheni oli suurenmoinen persoona ja hyvä ihminen, tukena kaikessa, mitä tein ja saavutin. Mutta elämä menee eteenpäin ja kuolema tulee, kun tulee.”

Lue myös Seura.fi: Riitta Uosukainen menetti puolisonsa joulukuussa Alzheimerille – näin Riitta huomasi rakkaansa muistisairauden ensi kerran

Vuosi sitten keväällä Riitta sai itse sydän­infarktin ja kävi läpi sydämen pallolaajennuksen. Nyt lopputarkastus on ­tehty, ja Uosukainen on terveeksi todettu.

”Kardiologin lausunnon mukaan olen 79-vuotias, täysin omatoiminen nainen. Minulla on lääkärin lausunto asiasta, piste.”

Riitta Uosukainen ja lapsenlapsi Sofia Linnanmäellä vuonna 2009.
Riitta Uosukainen ja lapsenlapsi Sofia Linnanmäellä vuonna 2009. ”Poikani Antti ja hänen lapsensa Sofia ja Alexander ovat suurinta elämässäni.”

Vaikka Uosukainen on ollut muutaman vuoden sivussa julkisuudesta, hän ei ole kadonnut minnekään, vaan on tulossa taas. Vielä tämän kevään aikana hän alkaa kirjoittaa kolumneja aikakauslehti Vivaan.

Selviämiselle ja eteenpäin menemiselle ei Riitta Uosukaisen maailmassa ole vaihtoehtoja. Se on myös hänen vankkumattoman itsetuntonsa dynamo.

”Elämässä on usein niin, että on vain pakko selvitä. Siitä se vahva itsetuntokin tulee. Esimerkiksi tilanteeni nyt tässä: ei ole vaihtoehtoa, vaan tästäkin on taas selvittävä. Uskalikkona, niin kuin tähänkin asti.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 6/2022. 

 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Riitta Uosukainen: ”Ajan naisen asiaa pelkällä olemassaolollani”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.