Riitta Uosukainen: ”Ajan naisen asiaa pelkällä olemassaolollani”
Riitta Uosukainen ei pidä leimoista: hän ei ole mikään naisasianainen, vaan nainen niin ettei se jää kenellekään epäselväksi. Eikä hän mitään uraa luonut, eli vain elämäänsä ja teki sen, mitä eteen tuli.
Riitta Uosukaista ällistyttää: ”Minäkö olisin tuntenut alemmuutta! En koskaan! Hyvänen aika, minähän olen minä!”
Kysymys koski aikaa, jolloin Uosukainen aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden opintojaan Helsingin yliopistossa. Tunsiko sähköasentajan ja kotirouvan tytär, perheen ensimmäinen akateemiseen koulutukseen hakeutunut, alemmuutta yliopistossa, joka 1960-luvun alussa heijasteli voimakkaasti ympäröivää luokkayhteiskuntaa?
”Tulen vaatimattomista oloista, mutta minulta ei ole koskaan puuttunut mitään. Ne, jotka valittavat taustoistaan, voivat mennä peilin eteen ja todeta, että jokainen voi ja jokaisen pitää tehdä voitavansa. Sille ei tässä maassa ole mitään esteitä”, Uosukainen sanoo.
Myöskään ura- tai naisasianaiseksi kutsuminen ei miellytä Uosukaista, vaikka hän aikoinaan särki lasikattoja. Hän oli eduskunnan ensimmäinen naispuolinen puhemies, kokoomuksen ensimmäinen naispuolinen presidenttiehdokas ja maan ensimmäinen naispuolinen valtioneuvos.
Kaikki näkevät minusta, että olen nainen, ja että ajan niitä asioita, joita naisten pitää ajaa.
”En minä mitään uraa tehnyt, tein vain mitä eteen tuli. Ja naisen asemaa minä ajan ihan pelkällä olemassaolollani”, Uosukainen sanoo ja pysähtyy hetkeksi miettimään.
”Nyt sanoin hyvin. Minä todella ajan naisen asemaa pelkällä olemassaolollani. Kaikki näkevät minusta, että olen nainen ja ajan asioita, joita naisten pitää ajaa. Ja niitä, luoja paratkoon, riittää.”
Rakkaus Topiin syttyi lukiossa ja jatkui loppuun asti
Pitkän linjan kokoomuslainen vaikuttaja ja kansanedustaja antaa haastattelun puhelimitse kotoaan Imatralta. Ikkunasta näkyvät yhä rajan taakse jääneet synnyinpaikkakunnan maamerkit, Enson teollisuuslaitosten piiput.
Riitta Uosukainen, tuolloin vielä Vainikka, lähti Ensosta evakkoon kaksivuotispäivänään äitinsä ja sisarensa kanssa.
”Minulla sota-aika on aivan iholla. Tässä Venäjän nykyisessä tilanteessa ei ole minulle mitään uutta. Näin Venäjä on aina toiminut, niin se toimi silloin 1940-luvullakin.”
Sodan jälkeen Vainikan perhe asettui asumaan Imatralle, jossa Riitta kävi koulunsa ylioppilaaksi asti.
”Ei siinä katsottu, oliko rikas vai köyhä, elettiin vain. Kotona luettiin, laulettiin ja kannustettiin eteenpäin. Siinä se naisasiakin tuli: meille tyttärille opetettiin, ettei ole sellaista ovea, josta ei mene nainen yhtä hyvin kuin mies.”
Ylioppilaaksi Riitta kirjoitti Imatran yhteislyseosta vuonna 1961 yhtä aikaa Toivo ”Topi” Uosukaisen kanssa. Pari oli aloittanut seurustelun jo lukion toisella luokalla toimiessaan järjestäjinä. Myöhemmin he tulivat tunnetuksi vankkumattomasta lojaalisuudesta ja rakkaudesta toisiaan kohtaan.
Topi meni armeijaan, ja Riitan ylioppilaskesä kului töissä Enso-Gutzeitin kartonkitehtaan konttorissa. Sen jälkeen hän aloitti suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa.
Asunto löytyi ensin Vuorimiehenkadulta ja sittemmin Bulevardilta, niin korkealta, että ikkunoista näki Harmajan majakalle saakka.
”Vaikka asuin alivuokralaisasunnoissa, ne olivat Euroopan uljaimpia paikkoja, ystävienkin rakastamia”, Riitta Uosukainen muistelee.
Naimisiin pari meni vuonna 1968, ja yhteinen koti perustettiin Imatralle. Kadettikoulun käynyt Topi loi uraa rajavartiolaitoksessa, ja Riitta aloitti työt suomen kielen lehtorina omassa vanhassa koulussaan Imatrankosken lukiossa.
”Sitä työtä rakastin. Kielestä olin tarkka. Välitunnilla puhuin oppilaiden kanssa murretta, mutta tunnilla aina yleiskieltä.”
Reippaat ja suorasukaiset kommentit asiaan kuin asiaan
Imatran kunnanvaltuustoon ensi yrittämällä läpi mennyt suosittu opettaja sai maistaa valtakunnanpolitiikkaa ensi kerran vuoden 1982 presidentinvaalien valitsijamiehenä. Seuraavaa askelta auttoi hänen esiintymisensä imatralaisessa Kolmen ristin kirkossa.
”Pidin aika reippaan lottapuheen. Sen jälkeen eräs veteraanien johtaja kertoi heidän päättäneen, että minä voisin ryhtyä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Oli siis kansan tahto, että minusta tuli ehdokas”, Uosukainen kertoo.
Ensimmäisen kauden kansanedustajana Uosukainen siteerasi puhujapöntössä Nummisuutarien Eskoa. Tilulii, tilulii, tilulii -repliikki herätti pönöttävään poliittiseen ilmaisuun tottuneessa Suomessa suurta huomiota.
”Kyllähän minä ilmaisutaidon ihmisenä tajusin, että keskustelu eduskunnassa oli täysin kuollutta. Sitä piti sitten vähän virkistää. En voinut kuvitella, että ihmiset siitä niin innostuisivat.”
Sanavalmiista poliitikosta tuli hetkessä julkisuuden vakiokasvo ja suosittu haastateltava, jolta sai reippaat ja sivistyneen suorasukaiset kommentit asiaan kuin asiaan. Suosio näkyi myös vaaleissa. Hänet äänestettiin eduskuntaan viidesti peräkkäin.
Opetusministerin pesti Esko Ahon hallituksessa lamavuosina 1991–94 oli poliittisista tehtävistä raskain.
”Se oli hirveää aikaa. Suomen tasavalta oli silloin noin kahden viikon maksuvalmiudessa. Siinä oli kaikki osaaminen, tiedot ja taidot koetuksella, eikä tuota aikaa voi oikein muuten kehua kuin että hyvä, että selvittiin. Mutta eivät nämä nykyisetkään lamat ole sen kummempia. Eteenpäin täytyy mennä.”
Lue myös: Riitta Uosukainen pukeutumisestaan vuonna 1991: ”Käytän klassikoita mutta rakastan dramatiikkaa”
Purjeet ylhäällä eteenpäin
Vuonna 1994 Riitta Uosukainen valittiin Suomen historian ensimmäiseksi eduskunnan naispuoliseksi puhemieheksi, jota tehtävää hän hoiti kolmen eduskuntakauden ajan, vuoteen 2003 asti. Uosukaisen kaudella hyväksyttiin uusi, presidentin valtaoikeuksia rajoittanut perustuslaki ja mentiin Euroopan unioniin.
Kun Uosukainen jätti valtakunnanpolitiikan vuonna 2003, häntä tituleerattiin Madame Eduskunnaksi. Seuraavana vuonna tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Uosukaiselle valtioneuvoksen arvonimen pääministeri Paavo Lipposen esityksestä. Se kertoo arvostuksesta yli puoluerajojen.
Olen 79-vuotias, täysin omatoiminen nainen. Minulla on lääkärin lausunto asiasta, piste.
Silti moni muistaa Uosukaisen ennen kaikkea hänen vuonna 1996 julkaistusta esikoiskirjastaan Liehuva liekinvarsi ja siinä mukana olleesta, suorasukaisesti seksiä käsitelleestä kirjeestä aviomies Topille. Tänä päivänä kohu huvittaa Uosukaista. Etenkin keskustan riveistä löytyneitä moralisoijia hän säälii.
”Nyt kun olen leski, ymmärrän vielä paremmin, miten tärkeää on, että joku kiittää siitä, mikä sentään on parasta. En minä sitä silloin ajatellut, kirjoitinpahan vaan. Nyt tehdään seksijuttuja ja seksipodcasteja oikein urakalla ja ihmetellään, että voi miten ihmeellistä. Ja silloin oltiin aivan pyörryksissä vaatimattoman, omalle puolisolle kirjoitetun kirjeen johdosta.”
Uosukainen ei selitellyt tai pyydellyt anteeksi.
”Ihan reippaasti jatkoin ja purjeet ylhäällä. Kun kerran Topi kirjeen julkaisemisen hyväksyi ja oli siitä iloinen, se ei kenellekään muulle kuulunut.”
Selviäminen ainoa vaihtoehto
Viime vuodet Riitta Uosukainen keskittyi hoitamaan Alzheimerin tautia sairastanutta miestään. Topi kuoli viime joulukuussa.
”Nyt on alussa uusi elämänvaihe, joka on tietysti vaikeaa, kun olimme yhdessä 60 vuotta. Mieheni oli suurenmoinen persoona ja hyvä ihminen, tukena kaikessa, mitä tein ja saavutin. Mutta elämä menee eteenpäin ja kuolema tulee, kun tulee.”
Lue myös Seura.fi: Riitta Uosukainen menetti puolisonsa joulukuussa Alzheimerille – näin Riitta huomasi rakkaansa muistisairauden ensi kerran
Vuosi sitten keväällä Riitta sai itse sydäninfarktin ja kävi läpi sydämen pallolaajennuksen. Nyt lopputarkastus on tehty, ja Uosukainen on terveeksi todettu.
”Kardiologin lausunnon mukaan olen 79-vuotias, täysin omatoiminen nainen. Minulla on lääkärin lausunto asiasta, piste.”
Vaikka Uosukainen on ollut muutaman vuoden sivussa julkisuudesta, hän ei ole kadonnut minnekään, vaan on tulossa taas. Vielä tämän kevään aikana hän alkaa kirjoittaa kolumneja aikakauslehti Vivaan.
Selviämiselle ja eteenpäin menemiselle ei Riitta Uosukaisen maailmassa ole vaihtoehtoja. Se on myös hänen vankkumattoman itsetuntonsa dynamo.
”Elämässä on usein niin, että on vain pakko selvitä. Siitä se vahva itsetuntokin tulee. Esimerkiksi tilanteeni nyt tässä: ei ole vaihtoehtoa, vaan tästäkin on taas selvittävä. Uskalikkona, niin kuin tähänkin asti.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 6/2022.
Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:
Kommentoi
Kommentoi juttua: Riitta Uosukainen: ”Ajan naisen asiaa pelkällä olemassaolollani”