Ihmiset

Romani Janita: ”Minua haukutaan sossupummiksi”

Janita Nyman, 21, huomasi jo lapsena, mitä roolia hänelle tarjotaan. Hän yrittää rikkoa omalla käytöksellään käsitystä romaneista.

”Seuraani liittyy vartija, jos käyn kaupassa, jossa henkilökunta ei tunne minua. Joskus minut on viety varmuuden vuoksi tarkastettavaksi takahuoneeseen. Ei siksi, että varastaisin, vaan siksi että olen romani.

Romanius ei ole vain syntyperä, vaan siihen liittyy paljon ihmisten oletuksia. Koen, että minua on kiusattu lapsuudesta asti ja kiusaaminen jatkuu edelleen. Se näkyy arjessa ihmisten katseissa ja suhtautumisessa.

Minun on vaikea saada asuntoa, vaikka luottotietoni ovat kunnossa, pystyn maksamaan vuokrani ja olen käyttäytynyt hyvin. Minua haukutaan sossupummiksi, vaikka en ole sosiaalihuollon asiakas, varkaaksi, vaikka en ole varastanut. Minua käsketään muuttamaan Nigeriaan, vaikka Suomi on kotimaani. Se on nöyryyttävää.

Jo päiväkodissa huomasin, että olen jotenkin erilainen. Ryhmässämme oli muitakin romanilapsia. Vaikka leikimme kaikkien kanssa, huomasin, että kuulun nimenomaan romaneihin.

Minulla on kaksi pikkuveljeä, nyt 10- ja 18-vuotiaat. Asuimme Imatralla ennen kuin menin kouluun. Muutimme Nastolaan, jossa kävin kaksi vuotta koulua, sitten muutimme taas Imatralle. Kun olin 13, muutimme Lempäälään ja myöhemmin Espooseen ja Vantaalle. Vanhempani asuvat edelleen Vantaalla, minä muutin Helsinkiin.

Uusi koulu aina jännitti, mutta tiesin, että saan helposti kavereita. Kaikilla asiat eivät ole niin hyvin. Luulen, että monet romanivanhemmat eivät halua lähettää lapsiaan kouluun pakolla, jos lasta pelottaa kiusaaminen.

Oli lapsi minkämaalainen tai -rotuinen tahansa, niin koulunkäynti ei tunnu kivalta, jos lasta kiusataan koulussa syistä, joille hän ei voi itse mitään.

Itse sain osakseni pääasiassa sanallista kiusaamista, mutta myös monia epäreiluuden kokemuksia on jäänyt mieleeni.

Löysin itseni peruskoulussa monta kertaa rehtorin kansliasta, vaikka itselläni ei ollut osuutta käsiteltävään asiaan. Ja jos joku toinen romani teki jotain, niin olin myös puhuttelussa.

Muistan aina ensimmäisen koulupäiväni yläasteella Espoossa. Minulla ei ollut vielä tarvittavia liikuntavarusteita. Tsemppasin, että nyt minä menen reippaasti esittelemään itseni opettajalle.

Hän tokaisi minulle ryhmän edessä: ”Miksi sinulla ei ole liikuntavarusteita mukana? Kyllä minulla on ennenkin ollut teikäläisiä oppilaana, tiedän miten nämä asiat menevät.” Nolotti.

Olin juuri ottanut käyttöön romaninuorilla yleisen mustan kapean hameen. Kulttuuriimme kuuluu, että se päällä ollaan myös liikuntatunnilla. Tilanteesta seurasi myös luokanvalvojan nuhtelu. Opettajien olisi pitänyt asiallisesti jutella vanhemmilleni, millaisia liikuntavaatteita saan käyttää.

Pidin lapsena lukemisesta, 10-vuotiaana luin paksujakin kirjoja parissa päivässä. Koulussa pidin kemiasta, kuvaamataidosta, musiikista ja kotitaloudesta. Autoin äitiä keittiössä jo pikku tyttönä ja noin 10-vuotiaana aloin pestä omat pyykkini. Arvostamme puhtautta.

Janita Nymanin raamattu
Janita on kristitty ja haluaa opettaa samat arvot myös omalle lapselleen.

Meillä on kristilliset arvot. Perheeni pyrkii käymään sunnuntaisin seurakunnassa. Siellä on mukava tavata tuttuja, kun voi tuntea olevansa hyväksytty. Korostan omalle lapselleni kristittyjä arvoja. Kiitämme Jeesusta ruoasta ja teemme ruokarukouksen.

Kunnioitus vanhoja ihmisiä kohtaan on tärkeää ja se, että ollaan kohteliaita. Esimerkiksi linjaautossa oma paikka pitää antaa vanhalle ihmiselle. Meillä on tapana, että lapset teitittelevät vanhempiaan. Kotonani ei koskaan kiroilla ja muutenkin mietimme paljon, mikä on soveliasta missäkin tilanteessa.

Perhesiteet ovat vahvat. Kysyin ala-asteella äidiltäni, että miksi minun kuudesluokkalaisen pitää vielä olla kolmasluokkalaisen veljen kanssa. Äiti sanoi siihen, että ei tarvitse olla, mutta katsot veljen perään.

Romanikulttuuriin kuuluu myös se, että jos eri perheiden välillä on ollut kränää tai joku on tehnyt pahaa toisen perheen jäsenelle, niin perheet väistävät toisiaan. Emme halua hakeutua konfliktiin.

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen aina liikkunut myös kantaväestön kanssa, mutta discoihin en nuorena saanut mennä. Yhdessä vaiheessa kantaväestöön kuuluvat kaverini näpistelivät kaupasta. Silloin en ollut heidän kanssaan.

Olen luonteeltani ujo. Haluan pois ikävistä tilanteista. Kantaväestöön kuuluvat ystäväni ovat minua kärkkäämpiä puolustamaan oikeuksiani. Olen joutunut toppuuttelemaan heitä. On turha sanastella, se ei johda mihinkään. En edes käytä sanaa rasismi, puhun mieluummin huonosta käytöksestä. En halua kuulla ”veditpä taas rasismikortin” -tyyppisiä kommentteja. Yksi huonosti käyttäytyvä kommentoi kerran minulle, että sitten kun sinä opetat lapsesi Suomen lain mukaisille tavoille, niin minä opetan lapseni olemaan mannettelematta. Mikä oikeus vieraalla ihmisellä oli kuvitella, että minä opettaisin lapselleni laittomuuksia? En voi vastata siitä, että joku on ehkä tehnyt hänelle väärin.

Mannettelu on yleistä. Kun romania haukutaan manneksi, nimitys pitää sisällään sen, että hän on romani ja lisäksi kaikki omat ja opitut negatiiviset kokemukset ja olettamukset romaneista. Haukkumanimi haastaa ihmisen puolustamaan itseään. Ja jos yksi romani on kränässä, niin toiset puolustavat. Ketään ei saa jättää yksin. Tosin jos joku on tehnyt vääryyttä, niin ei häntä pidä puolustaa.

Puku on aikuistumisen merkki. Kun romanityttö päättää ottaa päälleen puvun, häntä ei enää kohdella lapsena. Päätös on pysyvä. Ajankohtaan vaikuttavat suvun ja paikkakunnan omat tavat. Mietin yläasteella, ottaisinko pukua, koska moni sanoi sen lisäävän ennakkoluuloja. Päätin kuitenkin ottaa sen 18-vuotiaana. Miksi erilaiset kulttuurit täytyisi ajaa alas? Miksi emme voisi vain ymmärtää ja suvaita? Eivät kaikki tatuoidutkaan ihmiset ole linnakundeja.

Äitini teki hameeni. Käytän sitä aina. Yleensä vaihdamme yläosaa eli röijyä ja alaosa on aina samanlainen. Alaosassa on 6-9 metriä kangasta.

Kun aloin käyttää pukua, huomasin, että ihmisten katseet muuttuivat. Joudun tekemään töitä osoittaakseni, että olen ihan hyvä ihminen. Hymyilen paljon ja olen ystävällinen. Jos rentoudun, minusta tulee äänekäs ja se pahentaa asiaa.

Janita Nyman romanien perinneasussa
–En liiku iltaisin paikoissa, joissa on vähän ihmisiä, varsinkaan lapseni kanssa, Janita sanoo.

Romanien pitäisi uskaltaa olla ylpeitä taustastaan. Kenenkään ei tarvitse olla sellainen kuin stereotypiat edellyttävät. Se vaatii itsetuntoa. Jos viesti kantaväestöltä on jo lapselle, että tuo on jotenkin huono ihminen, niin lapsi saattaa ryhtyä toteuttamaan rooliaan. Epärehellisyys tai väärin tekeminen ei ole osa romanikulttuuria. Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä. Mutta jos joku romani toimii väärin, sen vuoksi ei pitäisi leimata kaikkia.

Ammattikoulu oli ensimmäinen koulu, jossa minua kohdeltiin ilman ennakkoluuloja. Se tuntui todella hyvältä. Minun ei tarvinnut pelätä, että jos teen jotakin vähän väärin tai en jaksa hymyillä, niin joku miettii, että ”tuleepas tytöllä se romanikulttuuri pintaan. Nyt se oikea luonne paljastui!”

Opiskelin lähihoitajaksi. Lapseni aloittaa syksyllä päiväkodissa. Haaveilen hyvästä työpaikasta ja mahdollisuudesta ostaa oma asunto.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Romani Janita: ”Minua haukutaan sossupummiksi”

Vierailija

Minuakin on toinen työtön haukkunut sossupummiksi vaikkei suvussani ole tiedettävästi ketään mustalaista jolta olisi periytynyt jotain. Henkisesti kyllä tuntuu siltä, että voisin ollakkin osittain mustalainen.

Talkkari

Uhriutuminen on nyt muotia. Mitenkäköhän asioiden tilat olisivat, jos tilanteita tarkasteltaisiin objektiivisesti? Työntekeminen on edelleen vain puheissa. Rasismin taakse on maailman helpoin piiloutua, koska jokainen voi vapaasti määritellä mikä on rasismia.

Itse ole kokenut mitä törkeintä rasismia opiskeluaikoinani. En saanut edes murto-osaa niistä tuista, joita maahanmuuttajille ja romaneille maksettiin. Ihonväriin perustuen meillä arjalaisen rodun edustajilla ei ole puhettakaan mistään vaaterahasta, vaikka baarivaatteet mekin tarvitsemme.

Kyllästyttää

Suosittelen, että luet muutaman tutkimuksen aiheesta, niitä on Suomessa tehty ja kirjastoista saatavilla. Sen objektiivisemmaksi ei pääse, koska aitoa objektiivista tarkastelua ei ole olemassa, vaan jokainen tuo omat ennakkokäsityksensä tilanteeseen, ja esittää kysymykset niistä lähtökohdista. Omasta kommentistasi näkee varsin hyvin, että objektiivisuus on jäänyt kauas taakse.

Aino77

Hyvä haastattelu. Olen pohtinut miksi romaneiden arvot ja todellisuus eivät kohtaa. Käsitykseni mukaan romaneille käytöstavat ovat kaikki kaikessa. Vanhempia ihmisiä kunnioitetaan, ei saa kiroilla ja hyvää käyttäytymistä arvostetaan. Ikävä kyllä romanit ovat valtaväestön keskuudessa tunnettuja täysin arvojensa vastaisesta käyttäytymisestä.

Kriitikko

Ei taatusti kaikki romanit ole varkaita tai väkivaltaisia, ja tunnen myös työtä tekeviä ja opiskelleita puoliromaneja. On joukossa yksi kokonainen romaninainen, joka on katkaissut välinsä yhteisöön lukuun ottamatta isovanhempaa. Pitäisi kuitenkin katsoa sinne yhteisön sisällä ja miettiä, mitkä on ne asiat, jotka voivat vaikeuttaa työllistymistä, opiskeluja ja jopa arkea. Toki jotain muutoksia on tapahtunut hitaassa tahdissa. Esim. jotkut romanit ymmärtää, että sen lattialle pudonneen lusikan voi pestä, eikä sitä tarvitse heittää kuin kertakäyttötavaraa.

Vaikka romanien keskuudessa vallitsee perinteiset sukupuoliroolit, niin enemmän romaninaisia kuin -miehiä kiinnostaa opiskella itselleen ammatti. Tämä on ainakin minun kokemus asiasta, vaikka tiedän miehiäkin, joilla on ammatit hankittuna.

Työllistymistä kaikkein eniten vaikeuttaa romaniasu riippuen siitä, minkälaisesta työstä on kyse. On kaiketi selvä, että sairaanhoitajana romanivaatteet ovat epäkäytännöllisiä. Tällöin on käytettävä sairaanhoitajan asua, mutta kulttuurin säännöt kulkee mukana: vanhempi romani ei saa nähdä nuorempaa romania sairaanhoitajan asussa tai muussakaan työasussa, koska se on häpeällistä. Sairaalassa käydessä tulee muitakin vaikeuksia eteen: vanhemman romanin pitäisi olla nuoremman ”yläpuolella” (yläkerrassa) sairaalassa ja niin myös asunnossakin, vaikka se vanhempi tarvitsisi ensihoitoa alakerrassa ja nuorempi infektiolääkäriä yläkerrassa.

Kaikkein hulluinta on se, että nuorempi ei saa käydä edes vessassa vanhempien ollessa paikan päällä, vaikkei ne vanhemmat olisi näkemässä nuoren vessakäyntiä, vaan tarpeet pitää mennä tekemään muualle. Tällaisesta tapauksesta oli uutinenkin, kuinka nuori romanivanki kärsi virtsatulehduksista yms. kun ei voinut vessaa käyttää, koska samaan aikaan samassa paikassa oli vanhempi romanihenkilö.

Vastaa käyttäjälle VierailijaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.