Ruben Stiller vaihtaa mielipidettään kuin sukkia – toimittaja on kääntänyt kelkkansa jopa Urho Kekkosen ja Naton suhteen

Toimittaja Ruben Stiller ei ota maailmaa eikä itseään kovin vakavasti. Hän vaihtaa mielipidettään vaikka silloin jos liiallinen yksimielisyys alkaa ärsyttää.

Elämä ei ole niin vakavaa, etteikö mielipidettään asioista voisi muuttaa. Se on ollut toimittaja Ruben Stillerille, 60, tärkeä oivallus.

Niinpä hän onkin vaihtanut näkemystään kerkeästi eri asioista, eri elämänvaiheissa.

Otetaan esimerkki nuoruudesta. Silloin Ruben oli pasifisti. Hän kertoo, että hänen teinimieleensä oli vaikuttanut kirjailija Henrik Tikkanen, joka suhtautui sotaan kriittisesti. Rauhanaatteeseen uskomisessa oli tekemistä myös omalla isällä, jonka lääkintämiehen kokemukset talvisodasta olivat suorastaan inhorealistisia.

Ruben kävi rauhanmarssilla ja pyrki siviilipalvelukseen. Sinne hän ei tosin lopulta mennyt, sillä hän sai Ylioppilaiden tervey­denhuollon psykiatrilta lausunnon, joka vapauttaa palveluksesta.

Myöhemmin juutalaisen isän kodissa varttuneen Rubenin pasifistinen vakaumus alkoi murentua, koska hän oli tullut siihen tulokseen, että Israelin pitää kyetä puolustamaan itseään sotilaallisesti tai muuten käy huonosti.

Nykyään Ruben on puolustusliitto Naton kannattaja. On ollut sitä jo pidempään.

”Olen tyytyväinen, ettei Suomi ole tehnyt sitä suurta tyhmyyttä, että olisi ajanut puolustusvoimansa alas. Ilman niitä ja Natoon hakemista, olisimme Venäjän etupiirissä, mitä en todellakaan halua.”

Lue myös Seura.fi: Ruben Stiller on joutunut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä elämässä

Käytöstavat ovat arvossaan

Lapsuudenkodin ilmapiiri Nummella on vaikuttanut siihen, että Ruben on altis vaihtamaan mielipidettä asioista. Hänen isänsä oli ajattelultaan toisaalta mutta toisaalta -tyyppi ja äiti puolestaan mustavalkoinen ihminen.

”Minussa elävät molemmat puolet. Saatan olla hyvin jyrkästi jotain mieltä, mutta pian alan epäillä sitä.”

Hän arvelee myös kotinsa kulttuurisen sekamelskan vaikuttaneen siihen, että hänestä tuli melkoisen ambivalentti persoona.

”Vanhemmillani oli erilaiset taustat niin uskonnollisesti, kielellisesti kuin yhteiskuntaluokallisesti. Ruotsia puhuva hammaslääkäri-isäni oli juutalainen, suomenkielinen hammashoitajana työskennellyt äitini luterilainen. Pohjanmaalta, työläistaustasta tullut äitini tavoitteli keskiluokkaista, porvarillista elämäntapaa, jota minä taas vierastin kovasti ja otimme hänen kanssaan kiivaasti yhteen. ”

Kaikenlainen kulissien pito on ärsyttänyt Rubenia aina.

”En nimittäin usko, että asiat ovat ihan sitä, miltä ne näyttävät.”

Mutta yllätys yllätys, tänä päivänä Ruben Stiller löytää itsestään keskiluokkaisen puolen. Kunnollisuus ja käytöstavat ovat arvossaan.

”Kovaääninen kiroilu raitiovaunussa ja se, ettei vanhukselle anneta paikkaa, suututtavat minua.”

Ruben Stiller seisoo rannalla.

Ruben Stiller pitää siitä hetkestä kun hän joutuu epäilemään omaa ehdotonta mielipidettään. Kuva: Marjo Tynkkynen.

Nuoren mielipide kannattaa kuunnella tarkasti

Ruben kuvaa mielipiteensä muuttuvan nopeastikin, jos hän kuulee vastakkaista ajattelua edustavan ihmisen esittävän paremman argumentin.

”Pidän siitä hetkestä kun joudun epäilemään omaa ehdotonta mielipidettäni. Kun tajuan, ettei tämä niin yksinkertaista olekaan.”

Erityisesti itseään nuorempia hän kuuntelee mielellään tarkalla korvalla.

”Nuoret, jotka ovat enemmän ajan pulssilla, pitävät minua jollain lailla ajan hermolla. En edes aina tajua mitä ilmiöitä on menossa, kun en ole esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. En ole, koska en jaksa olla siellä.”

Lue myös: Toimittaja Seija Vaaherkumpu tunnetaan tiukoista kysymyksistään 

Narrin sopii laukoa mielipide

Paitsi elämää, Ruben Stiller ei ota hirveän vakavasti myöskään itseään. Työssään Yleisradiossa televisiossa ja ra­diossa hän on kokenut olevansa ennen kaikkea viihdyttäjä.

”Se mitä nykyään teen on jotain asian ja viihteen väliltä.”

Nuorena toimittajana Länsiväylä-lehdessä hän kirjoitti uransa ainoa uutisen, jonka huomasi senkin muistuttavan pakinaa.

Hän on viihdyttänyt kuulijoita ja katsojia Radiomafiassa, Pressiklubissa tai nyt Viimeisessä sanassa. Ajankohtaisten asioiden pohjalta aina toki.

Hän tunnistaa itsessään yleisön huomiosta nauttivan narrin. Narrillahan on lupa vaihtaa mielipidettään ja laukoa asioita, jotka muiden suusta kuultuna synnyttäisivät paheksuntaa.

Jo koulussa Ruben sai aukoa päätään vähän enemmän kuin muut.

”Olin sellainen luokkapelle. Opettajat sietivät sitä, koska menestyin opinnoissani.”

Narri-Ruben sanoo, että on hyvä, että voi vaihtaa mielipidettä, koska silloin voi myydä kaksi mielipidettä yhden hinnalla.

Edesvastuuttomaksi veijariksi heittäytyminen on hänelle myös tietynlaista pakoa menneisyydestä.

”Se on pakoa siitä kurinalaisuudesta, jota nuorena nipona koulussa harjoitin. Minun piti saada kaikesta kymppi ja urheilla kovasti. Nykyisin olen mukavuudenhaluinen, kotona viihtyvä ihminen.”

On huomioitava toiset

Nuorena toimittajana 1990-luvulla Ruben oli kovin täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan. Julkisuus nousi kunnolla päähän.

”Sittemmin olen oivaltanut, että tämä työ on todella yksinäistä jos ei osaa pelata joukkueessa ja ottaa toisten mielipiteitä huomioon.”

Hänelle ylivoimaisesti paras ja vapauttavin hetki työuralla on ollut se kun hän tajusi, ”ettei sillä ole lopulta kauheasti merkitystä, mitä mieltä se Stiller asioista on”.

”Enhän ole tehnyt urallani yhteiskunnallisesti mitään merkittävää”.

Kerran Ruben on saanut sanomistensa vuoksi Ylestä potkut. Elettiin 1990-luvun alkua ja Ruben nimitti Ylen keskustalaista johtajaa ”kökkötraktoriksi.” Sittemmin hän palasi Yleen. Tätä nykyä hän viihtyy parhaiten radio-ohjelman teossa.

”Olen erittäin tyytyväinen siitä, että olen nykyään enemmän radion puolella, koska siellä sananvapaus on maksimaalinen. Toisaalta osaan nykyään valita taisteluni enkä halua joutua enää konfliktiin.”

Ruben Stiller virnistää kameralle.

Ruben tunnetaan räväköistä mielipiteistä, tahallisesta ärsyttämisestä, älykkäästä huumorista ja ohjelmista kuten Viimeinen sana, Pressiklubi ja Pyöreä pöytä. Nyt hänellä on Yle Puheessa oma radio-ohjelma nimeltään Ruben Stiller.  Kuva: Marjo Tynkkynen.

Kekkoseen täyskäännös

Monen ikätoverinsa lailla myös Ruben Stillerin näkemys presidentti Urho Kekkosesta on kokenut täyskäännöksen. Nuorelle Rubenille Kekkonen oli suorastaan intohimon kohde, lähes mytologinen hahmo. Harmikseen nuori mies ei presidenttiä tavannut, vaikka tämä Nummella vierailikin. Eikä edes nähnyt vilaukselta, koska Urkki ajoi ohi autolla, jossa oli tummennetut lasit.

”Silloin pidin Kekkosta ikuisena hahmona. Mutta jos nykyisin näen vähänkin samanlaisia kekkoslovakialaisia piirteitä esimerkiksi presidentin ja median välisissä suhteissa, minua ärsyttää se todella paljon. Tuntuu, että jotkut toimittajat hiihtävät kesät talvet Sauli Niinistön perässä. En pidä siitä jos valtaa pitävää pidetään täysin virheettömänä.”

Kekkosen hän näkee tänä päivänä häikäilemättömänä johtajana ,joka oli täysin säälimätön vastustajiensa nujertamisessa.

”Toisaalta en kiellä, etteikö hänellä olisi ansioitakin ollut.”

Huumori on ainoa uskoni

Ruben Stiller vierastaa hyvin aatteellisia, yhden asian ihmisiä, eikä viihdy sellaisten seurassa.

”En voisi kuvitella sitä, että kulkisin jokin lippu kädessä vuosikausia ja vannoisin, että olisin täysin oikeassa jonkin asian suhteen.”

Ruben muuttaa kantojaan asioihin myös saadakseen elämään vaihtelua. Hän saattaa kyllästyä jopa itseensä.

”Jos toistan jotain ideologiaa, kyllästyn siihen, koska en usko asioiden yksinkertaisuuteen. Ajattelen, että asioita voi katsoa kovin monista tulokulmista.”

Jos kaikki ympärillä olevat ovat kovin arvoliberaaleja jonkin kysymyksen suhteen, iskee Rubeniin vastustamaton halu olla arvokonservatiivi.

”Jokin siinä anarkistin roolissa minua viehättää.”

Toki hän on aika ajoin saanut kuulla olevansa takinkääntäjä.

”Sellaiseksi minua syytettiin esimerkiksi silloin kun olin ensin ollut Tarja Halosen kannattaja ja sitten kannatinkin Sauli Niinistöä.”

Ruben Stiller sanoo, että hänen on ollut vaikea löytää yhtä poliittista kotia, koska ei kannata mitään selkeää ­ideologiaa. Aivan mahdottomana ajatuksena hän pitää sitä, että ”pamahtaisi uskoon”.

”Jos sellainen pamahtamisen vaara ilmenisi, minua alkaisi varmaan jossain vaiheessa se naurattaa. Huumori on ainoa uskoni.”

”Kuten Väinö Linnakin muistaakseni kirjoittaa: huumori on aatteiden pahin vihollinen.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 12/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Ruben Stiller vaihtaa mielipidettään kuin sukkia – toimittaja on kääntänyt kelkkansa jopa Urho Kekkosen ja Naton suhteen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X