Ihmiset

Salla Paajanen Seurassa: Sain tukea somesta, kun poikani kuoli 

Toimittaja Salla Paajanen, 55, menetti poikansa Laurin seitsemän vuotta sitten. Nyt Salla kertoo Seurassa, miten hän sai sosiaalisesta mediasta voimaa surutyöhön.

Salla Paajasen poika Lauri jäi junan alle lauantaisena aamuyönä. Lauri oli ollut baarissa ja ilmeisesti nukahtanut bussiin ja ajanut kotipysäkkinsä ohi. Hän oli päättänyt kävellä Ylöjärveltä kohti Tamperetta rautatietä pitkin, kertoo Seura.

Lue lisää: Salla Paajanen avautuu vaihdevuosista: ”Mietin, voiko terve ihminen romahtaa vuodessa”

Salla kertoo Seuran jutussa, että kun poliisiuutinen päätyi pian verkkolehtiin, hän päätti katkaista huhuilta siivet ja kertoa poikansa onnettomuudesta Facebook-ystävilleen.

Illalla hän istui tietokoneen äärelle ja alkoi kirjoittaa. Hän lisäsi tekstiin linkin uutiseen ja jakoi samalla myös Laurin lapsuuskuvan.

Salla Paajanen: ”Otan osaa -sanat voivat tuntua merkityksettömiltä”

Suru-uutisesta kertominen tuntui helpottavalta, Salla kertoo Seurassa. Sallan postaukseen satelee nopeasti satoja tykkäyksiä ja kommentteja. Osanottoja, runoja ja musiikkia. Muillakin on ollut vastaavia kokemuksia, joku on menettänyt äkillisesti aviomiehensä, joku lapsensa.

”Ihmisten myötätunnon määrä oli aivan valtava”, hän kertoo Seuran jutussa.

”Vieläkin itkettää, kun muistelen niitä. Se lohdun määrä tuntui niin aidolta. Niille, joiden omaa elämää suru ei ole koskettanut niin läheltä, otan osaa -sanat voivat tuntua merkityksettömiltä. Läheisen ihmisen menettäneelle sanoilla on valtava merkitys.”

Salla kertoo Seurassa, että pian Laurin kuoleman jälkeen hän jäi kahden viikon sairauslomalle. Vaikka voimaa ei ollut lähteä ihmisten ilmoille, somen ansioista ulkomaailmasta ei ollut pakko eristäytyä.

Tunteiden sanottaminen voi olla terapeuttista

Facebookista tuli muistelupaikka ja päivityksistä Sallan tapa käsitellä omaa surua. Syksyn ja talven aikana hän purki illan hämärässä tunteitaan ja ajatuksiaan Facebookiin, kun muut perheestä olivat jo menneet nukkumaan.

”Kirjoittaminen oli terapeuttista. Luulen, että minun ei tarvinnut hakea apua suruun, koska pystyin antamaan sanat omille tunteilleni”, Salla Paajanen kertoo Seurassa.

Sosiaalisen median ansiosta oma jaksaminenkin helpottui.

”Puheluiden tulva oli aika uuvuttava, ja kun en jossain kohtaa jaksanut puhua, oli helpompi kirjoittaa. Samalla useampi ihminen sai tietää, mitä minulle kuuluu.”

Facebookin kautta löytyy myös muita tuttavia, jotka ovat käyneet saman surun läpi. Suuren kaipauksen päivinä Salla saa heiltä tukea.

Some on myös ilon paikka

Omien kokemustensa jälkeen Salla ei usko, että some voisi olla pelkästään vihapuheen tyyssija. Hän muistuttaa Seurassa, että sosiaalisen median kanavasta tulee sellainen, millaiseksi sen itselleen rakentaa. Seuraajansa ja seurattavansa voi itse valita.

”Omalla tekemisellä on vaikutusta. Millaisiin keskusteluihin lähtee itse mukaan ja millä sävyllä”, hän sanoo Seuran jutussa.

Salla sanoo Seurassa, että some on ollut hänelle myös suuri ilon lähde. Hän on jakanut somessa isovanhemmuuden onnea heti saatuaan kuulla tyttärensä Martan odotuksesta, ja myöhemmin kuviin on päässyt myös ensimmäinen lapsenlapsi.

Salla seuraa nyt somen kautta lämmöllä myös Laurin ystävien elämän etenemistä.

”Kun Lauri kuoli, ymmärsin, että somessa voi puhua myös tunteista. Siellä voi jakaa myös ilot. Minusta on tärkeää, että muut näkevät, että elämä jatkuu.”

Lue myös Seuran juttu: Poikansa menettänyt toimittaja Salla Paajanen herkistyi saamastaan tuesta – Nyt onnea tuo isovanhemmuus: ”Myötätunnon määrä oli valtava”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Salla Paajanen Seurassa: Sain tukea somesta, kun poikani kuoli 

Sinun täytyy kommentoidaksesi.