Ihmiset

Sanna Marin palaa äitiyslomalta eduskuntaan: "Viimeiset puoli vuotta on ollut ihanaa aikaa"

Sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marin iloitsee elämästään, joka on mennyt viimeisen puolen vuoden aikana aivan uuteen uskoon. Syynä on ihana tytär Emma.

Tammikuussa äidiksi tullut sdp:n varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Sanna Marin myöntää olevansa häkeltynyt, häkeltynyt siitä, että on niin onnellinen.

Puoluetoveri, Tampereen apulaispormestari Johanna Loukaskorpi luonnehtii Sannan muuttuneen aivan silmissä.

”Hänestä on tullut paljon pehmeämpi. Hän sädehtii”.

Lue myös: Tältä Kaisa Liskistä tuntuu elää ruuhkavuosia, kun ikätoverit saavat lapsenlapsia

Sannaa hymyilyttää.

”Olen tällä hetkellä niin onnellinen, että havahdun siihen useita kertoja viikossa. Varmasti se näkyy myös ulospäin”, hän sanoo.

Patologisena paasaajana ja maailmanparantajana Sanna osaa ottaa kerrankin rennosti. Vauvan nukkuessa hän saattaa jopa istahtaa sohvalle ja katsella Netflix-sarjaa.

Tätä pehmeämpää puolta Sannasta ei ole juuri nähty. Paremmin hänet tunnetaan jos ei vihaisena niin ainakin tiukkana ja suorapuheisena.

Kotikaupungissaan Tampereella Sanna on ollut kaksissa vaaleissa vaalipiirinsä ylivoimainen äänikuningatar. Ennen eduskuntaa hän johti Tampereen kaupunginvaltuustoa sen historian nuorimpana puheenjohtajana. Aluksi moni epäili, ettei nuori likka sellaisesta selviä.

Julkiseen asialliseen rooliinsa verrattuna äitiyslomalainen on kuin toisesta maailmasta.

”Viimeiset puoli vuotta on ollut ihanaa aikaa.”

Kauhukuvia jatkuvasta valvomisesta

Sanna ihmettelee, miksi äitiydestä puhutaan niin negatiivisesti. Miksi odottaville äideille kerrotaan kauheimmat synnytyskärsimykset? Ja uskotellaan, että nukkuminen loppuu vauvan synnyttyä kuin seinään?

”Ehkä suomalainen mielenlaatu on sellainen, että on luontevaa korostaa aina sitä, miten hankalaa ja vaikeaa elämä on.”

Sanna vilauttaa kännykkäänsä, joka on täynnä Emma-tyttären kuvia. Hän viettää tuntikausia vain ihmettelemällä tyttären sormia ja varpaita. Vauvan nuk­kuessa hän on katsellut kuvia ja lähetellyt niitä puolisolleen.

Kuten kaikki tuoreet äidit, Sanna on yllättynyt siitä, miten vahva tunneside pieneen ihmiseen syntyy. Ja miten se muuttaa näkökulman koko elämään.

Suhde puolisoon muuttuu väkisin

Vauva on muuttanut suhdetta puolisoonkin, yrittäjänä työskentelevään Markus Räikköseen.

Ravintolassa aikanaan törmännyt pari on ollut yhdessä 18-vuotiaista asti.

Viime aikoina puoliso on joutunut tottumaan siihen, että lapsi on vallannut aiemmin hänelle kuulunutta tilaa.

Lue myös: Äitiys on tehnyt Jutta Urpilaisesta herkemmän 

”Rakkaus puolisoa kohtaan ei vähene, mutta se muuttuu. Nyt meillä on käsissämme tämä ihmeellinen, uskomattoman uniikki tapaus, jonka olemme saaneet aikaan yhdessä, jossa on puolet meitä kumpaakin”, Sanna pohtii.

Kaikkea ei lapsikaan sentään muuta. Äitiyslomasta huolimatta puoliso joutuu kuuntelemaan Sannan paasaamista.

”Minä puolestani saan Markukselta viestejä pienyrittäjien arjesta ja ongelmista. Kyllä se on ihan merkittävästi täydentänyt poliittista ajatusmaailmaani.”

Sanna valitsi sohvankin vaaleilla

Syyskuussa sosialidemokratia haukkaa taas isomman palan elämästä. Eduskunnan aloittaessa syysistuntokautensa Sanna palaa töihin ja Markus jää kotiin Emman kanssa.

Sanna rakastaa politiikkaa. Hän ei karsasta 16-tuntisia työpäiviä, vaikka sanookin, että politiikka on sillä tavalla epänormaali ympäristö, että jos haluaa voida henkisesti hyvin, ei kannata hakeutua sen pariin.

”Asioista vääntäminen kuuluu tähän työhön, mutta välillä asiat henkilöityvät ja politiikka muistuttaa enemmän peliä kuin yhteisten asioiden hoitamista. Se tuntuu aina inhottavalta, eikä siihen totu.”

Tamperelaiset ovat jo varmoja, että Sannasta kasvaa ministeri, miksei jopa pääministeri.

Sanna ei kiellä vallanhaluaan. Ei hän ole aivan sattumalta ajautunut suuren puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Eikä sekään ole mikään salaisuus, että moni toveri toivoo hänestä Antti Rinteen seuraajaa.

”Totta kai pyrin valtaan niin kuin jokainen, joka haluaa tehdä politiikkaa. Siitähän tässä työssä on kyse. Pitää pyrkiä paikkoihin, joissa voi vaikuttaa asioihin.”

Vielä koulussa Sanna oli keskitason oppilas, jota kiinnosti enemmän biljardin pelaaminen kuin yhteiskuntaoppi. Kukaan tuskin tuolloin ajatteli, että hänestä tulisi päättäjä.

Lue myös: Satu Taiveaho kiittää: Maailman ihanimmat lapset tulivat meille.

Demokratia on kuitenkin verissä. Kotinsa uuden sohvan väristäkin Sanna pisti pystyyn äänestyksen Facebookissa. Ystävät valitsivat heleän roosan. Ja samasta syystä hän piti ääntä kansanliikkeessä, joka halusi Tampereen tulevasta ratikasta pinkin.

”Minua häiritsi se, että lähinnä vanhemmista miehistä koostuva muutaman hengen porukka tekee päätöksen kaikkien tamperelaisten puolesta.”

Kaikki paperit täydellisessä järjestyksessä

Sanna tietää itsekin, että järjestys ja asioiden hallinta ovat hänen vahvuuk­siaan. Sen näkee myös hänen kodistaan.

Vaalea kolmio on juuri remontoitu ja täydellisen siisti.

Sanna tarttuu mielellään vasaraan ja pensseliin. Tykkää mittailla ja tehdä käsillään. Jos politiikka ei lyö leiville, hän voisi hyvinkin hakeutua ammattikouluun ja ryhtyä sähköasentajaksi.

Hän nauttii myös siivoamisesta. Se on hänelle suorastaan rentoutumista.

Sisutuslehdet makaavat tiukassa asennossa trendikkäässä metallihyllykössä. Paperitkin ovat järjestyksessä.

”Tiedän täsmälleen, missä jokainen tavara meidän kodissamme on. Helpottaa elämää, kun ei tarvitse etsiä ja ihmetellä.”

Tämä piirre auttaa myös hahmottamaan päättäjänä suuria linjoja, mutta ihmisten kanssa Sanna ei tunne olevansa yhtä lahjakas.

Hän on hyvin asiakeskeinen ja haluaisi uskoa siihen, että paras argumentti voittaa ja että riittää, kun tietää tarpeeksi paljon ja osaa perustella kantansa.

”Mutta eihän se ole niin. Politiikka on ihmisten kanssa toimimista. Täytyisi osata puhua ihmiset puolelleen, hallita sosiaalisia pelejä. Siinä en ole kovin hyvä.”

Työhullun lapsi kulkee mukana

Puolivuotias Emma on käynyt eduskunnassa jo monta kertaa, ja käy varmasti jatkossakin. Todennäköisesti myös erilaiset työväentalot ja kokoussalit tulevat hänelle tutuiksi. ”Ehkä liiankin tutuiksi”, Sanna naurahtaa.

Mutta miten yhdistetään perhekeskeisyys ja pian valloilleen pääsevä työhulluus?

Sanna ymmärtää, että 16-tuntiset työpäivät on pakko pyyhkiä kalenterista. Pitää olla tehokas ja nopea. Lisäksi omaa rimaa on laskettava järkevälle tasolle. Pikkulapsiarki ja täydellisyydentavoittelu sopivat huonosti yhteen.

Hiljattain Emmalle piti vaihtaa vaippa reissussa auton takapenkillä. Siinä soheltaessa vaatteetkin tuhriutuivat, eikä vaihtotamineita sattunut olemaan mukana. Näin tyttö matkusti koko päivän vaipoissa ja ulkohaalarissa.

Lapsi opettaa vanhemmalleen luovuutta, vaikka väkisin.

Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa Sanna Marin kertoo äitiydestään ja suhteestaan omaan äitiinsä. Voit lukea koko jutun Kotilieden numerosta 17/2018. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus!