Ihmiset

"Se oli elämäni parasta aikaa" – Katri Helena ja muut julkkikset paljastavat elämänsä tähtihetket

Mikä oli elämäsi parasta aikaa? Panu Rajala, Katri Helena, Pentti Arajärvi ja muut julkkikset kertovat.

Oliko paras aika nuoruus, lapsen syntymä vai kenties joku hetki uralta? Vai onko paras aika juuri tämä käsillä oleva aika?

Kysyimme 13 suuren ikäluokan julkkikselta heidän elämänsä ihanimmasta ajasta ja saimme koskettavia, hauskoja ja viisaita vastauksia.

Lue myös: Katri Helena: ”Suhteeni nuoreen mieheen on ollut äidilleni ongelma”

Tee matka julkkisten nuoruuteen, uraan, perhe- ja rakkauselämään ja poimi elämänohjeet oman elämäsi varrelle!

Kultainen nuoruus

Ei kultainen nuoruus jää unholaan! Nuoruus jäi ainakin Panu Rajalan ja J.P. Roosin mieleen onnellisena ja toiverikkaana aikana.

Panu Rajala, 73, kirjailija

”Kaikkein herkin aika oli varhaislapsuus 1950-luvun loppupuolella. Silloin maailma oli vielä niin puhdas. Kaikki asiat tulivat lapsena uusina, sellaisina innostavina ja kihelmöivinä. Tuolloin ei oikein ollut menneisyyttä. Enkä ajatellut tulevaisuuttakaan.

Asuimme Katajanokalla, missä oli upea merinäköala. Hiihdimme Korkeasaareen ja luistelimme jäällä kavereiden kanssa. Koulua aloin käydä Helsingin Norssissa.

Oli melkoiset olympiakisat, ja kiinnostuin urheilusta hirveästi. Hiihdon MM-kisoja Lahdessa seurasin henki kurkussa.”

J. P. Roos, 73, sosiaalipolitiikan professori

”Kyllä se oli 1960-luvun loppupuoli, jolloin tapahtui paljon aikamoisella rysäyksellä. Kun valmistuin ylioppilaaksi, alkoivat erilaiset murrokset, esimerkiksi Lapualaisooppera ja koko vasemmistolaisuuden läpimurto.

Se oli vapautumisen aikaa. Kaikki tuntui mahdolliselta. Ei ollut tällaista kauheata epävarmuutta, mistä nyt puhutaan, eikä mitään huolta siitä, että ilmastolle käy huonosti.

Halusin yliopistoon ja olin kiinnostunut kansainvälisyydestä. Ajattelin, että jos lähtisi jonnekin tekemään jotain maailman kannalta merkityksellistä.”

Rakkauden löytäminen

Matin ja Tepon Teppo Ruohonen muisteli romanttista ensitapaamistaan vaimonsa Varpun kanssa.

Teppo Ruohonen, 70, muusikko yhtyeessä Matti ja Teppo

”Eittämättä parasta aikaa oli, kun löysin vaimoni Varpun. Hän ei plokannut minua keikalta, vaan minä iskin Varpun hänen keikaltaan, kun hän soitti bassoa tyttöbändissä. Herjoistani parhaiten hänelle meni läpi se, kun sanoin: ”Kannan vaikka miljoona kertaa tota bassoa, jos alat olee mun kaa.”

Ja tässä sitä nyt ollaan. Viime vuonna tuli täyteen 40 vuotta yhteistä taivalta.

Minulla on se onni, että löysin sen oikean ja olen edelleen saman ihmisen kanssa. Jokaiselle ei tapahdu samaa.”

Onni omista lapsista

Ensimmäisen lapsen syntymä on ainutlaatuinen hetki, joka jää monella mieleen. Katri Helena, Eeva Kuuskoski, Liisa Hyssälä ja Ritva-Liisa Pohjalainen muistelivat ohikiitävää aikaa, jolloin lapset olivat vielä pieniä.

Katri Helena, 73, laulaja

”Ihaninta aikaa oli 1970-luku, jolloin kaikki lapseni syntyivät. Siinä vaiheessa elämä oli vielä täysin ruusuista. Oli toiveiden täyttymys, että sain perheen.

Koen kyllä, että hyviä vaiheita voi olla vaikka koko ajan, jos suhtautuu elämään sillä lailla. Muutos on elämässä normaalia. Se on väistämätöntä ja se pitää hyväksyä. Mikään ei kestä loputtomasti, ei suuri onni, ei suuri suru. Elämä menee eteenpäin kaiken aikaa.

Pitää ymmärtää, miksi mikäkin on ollut koettava. Iän myötä tulee hyväksyntä, että elämässä on monenlaisia vaiheita.”

Eeva Kuuskoski, 72, lääkäri ja poliitikko

”90-luku, jolloin tyttäreni oli pieni. Kun lapseni syntyi, sain aivan uudenlaisen elämänperspektiivin. Murehdin maailman menoa vielä syvällisemmin, koska ajattelin, että se on myös lastenlasteni elämää. En vaan mieti mitä tapahtuu täällä Suomessa, vaan ajattelen, että pysyykö tämä maailma kasassa ja mikä on pitkäjänteisemmin meidän tulevaisuus.

Lue myös: Eeva Kuuskoski: ”Puolison vakava sairaus pysäytti”

Se on jotenkin konkreettista, kun näet pieniä lapsia jotka katsovat sinua silmät kirkkaina luottavaisesti ja hymyilevät. Lapset ovat hurjan tärkeä voimavara yhteiskunnalle ja ihmisten elämälle. Niistä tuleva ilo on niin aseista riisuvaa.”

Liisa Hyssälä, 70, poliitikko, entinen Kelan pääjohtaja

”Ehdottomasti elämäni parasta aikaa oli se, kun lapset olivat pieniä. Mutta en ymmärtänyt sitä silloin. Olin hirvittävän väsynyt ja loin uraa, joten minulla ei ollut aikaa paneutua elämäni tärkeimpään asiaan, eli lapsiin.

Olin 15 vuotta kansanedustaja ja 7 vuotta ministeri. Se on kuluttavaa. Nyt minulla on jo viides ura elämässä.

Olen mennyt kaikkiin töihin takapuoli savuten. Minulle on iso saavutus, että molemmat lapseni pääsivät ylioppilaaksi ja opiskelivat korkeakoulussa, vaikka olin politiikassa koko ajan.”

Ritva-Liisa Pohjalainen, 69, muotoilija ja suunnittelija

”Ensimmäisen lapsen syntymä oli se sykähdyttävin hetki. Olin viimeisilläni raskaana ja viemässä roskia pihalla. Kaaduin ja jalka jäi alle niin pahasti, että se meni kolmesta kohdasta nilkasta katki. En ajatellut itseäni, vaikka oli hirveät kivut. Pelkäsin että menetettäisiin se lapsi.

Kipsi laitettiin suurin piirtein paikalleen ja päätettiin käynnistää synnytys. Se oli 20 tuntia pitkä operaatio, mutta siitä saatiin terve poikalapsi. Ei ole hienompaa hetkeä kuin se, kun saatiin lapsi syliin ja sanottiin, että kaikki on hyvin.”

Työn ilo

Koulutus, ura ja saavutukset ovat tärkeitä hetkiä etenkin heille, jotka ovat tehneet työtään suurella intohimolla. Olli Ahvenlahti on tehnyt pitkän uran muusikkona, Sinikka Laisaari poliitikkona ja lääkärinä ja Pentti Arajärvi poliitikkona.

Olli Ahvenlahti, 69, pianisti

”Yhteistyövuosinani Vesa-Matti Loirin kanssa 1975–1990 teimme mielettömästi musiikkia. Opin häneltä elämästä, musiikista, näyttelemisestä ja taiteesta hurjasti. Kaikki muistavat Nauravan Kulkurin, Kuselan ja Pupen. Niistä ei pääse irti vieläkään, mikä on ihan hyvä.

Oikeastaan parasta aikaa on ollut kaikki aktiivivuosikymmenet televisiossa, radiossa, studiossa ja eri estradeilla musiikkiviihteen parissa. Olen joko seissyt orkesterin edessä tai istunut pianon tai kirjoituspöydän ääressä säveltämässä ja sovittamassa musiikkia.”

Sinikka Laisaari (ent. Mönkäre), 71, poliitikko

”Pääsin Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan ammatin, jota kovasti tavoittelin. Tiesin, että tiettynä päivänä Helsingin Sanomissa näkyy ketkä ovat päässeet opiskelemaan. Sinä päivänä katsoin lehden ja sehän oli ihan uskomaton tunne.

Molemmat kasvatusvanhempani olivat juuri kuolleet, kun aloitin opiskelut. Pääsin itsenäisen elämän alkuun, vaikka perhe oli hajonnut ympäriltä.

Sain sellaisen ammatin, että pystyn elättämään itseni. Olin aina haaveillut lääkärin ammatista.”

Pentti Arajärvi, 70, poliitikko

”Olen ollut kohtuullisen hyväonninen työelämässä, tehnyt mielenkiintoisia töitä, eikä työttömyys ole riivannut. Nuorimman lapsen syntymä, jossa olin itse paikalla, oli ainutkertainen ja tunteisiin vetoava hetki.

Ja sitten on tietysti Tarjan poliittisen menestyksen hetkiä, jotka ovat tuottaneet itsellenikin suuresti riemua. Molemmat presidentinvaalit olivat isoja ponnistuksia.

Presidentiksi ryhtyminen oli Tarjalle iso tavoite. Hänen onnistumisensa siinä oli hieno hetki.”

Lue myös: Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi: ”On ollut väitteitä, että yhteiselomme ei olisi aitoa”

Elämä on tässä ja nyt

Kannattaako katsoa menneitä, kun voi nauttia tästä hetkestä? Raila Leppäkosken, Riitta Nelimarkan ja Mirja Pyykön mielestä tämä käsillä oleva aika on elämän parasta aikaa.

Raila Leppäkoski, 68, teatteriohjaaja

”Parasta aikaa on aina se minkä elää, koska mitään muuta aikaa ei ole kuin se aika. Minähän en voi elää menneisyydessä. Olisi ihan kauheata, jos aikaisemmin olisi ollut parempaa.

Olen elossa ja minulla ei ole sellaisia ongelmia jotka tekisivät elämästäni sietämätöntä. Siihen liittyy kiitollisuuden tunne.

On etuoikeus, kun on koko elämänsä saanut tehdä työtä, jossa on saanut toteuttaa itseään. Se on aika harvinaista nykyään. Ei voi valittaa!

Riitta Nelimarkka, 70, kuvataiteilija

”Viimeiset kymmenen vuotta minusta on tuntunut siltä, että elämä vain moni­puolistuu, syvenee, laajenee ja kiihtyy. Se sopii luonteelleni.

Minua ei yhtään häiritse se, ­että olen täyttänyt 70 vuotta. Tässä iässä olen alkanut olla yhä paremmalla tuulella enkä hikeenny tai hermostu kovin helposti.

Olen myös ymmärtänyt, että nyt elämää on muuallakin kuin urassa. Olen aikaisemmin ajatellut, että pitää päästää irti kaikista kahleista ja liiallisesta perhekeskeisyydestä. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että perhe ja hyvien ystävien olemassaolo on hienoista hienoin asia.”

Mirja Pyykkö, 72, toimittaja

”Työaikana ei oikein tajunnut olevansakaan, koska koko ajan oli niin kiire asiasta toiseen. Nyt kun ei tarvitse katsoa sillä silmällä, että mistä tekisi juttua. Sitä on selvästi hirveän paljon pienemmistä asioista tyytyväinen. On joutunut löytämään itsensä, kun se kiire on pois.

Koirapuisto on ollut minulle hirveän hyvä. Siellä ihmiset ovat anonyymeinä koiriensa kanssa. Olen kokenut sen rikastuttavaksi, että ei mennä työ edellä, eikä tehtävä edellä, vaan ihan mennään omana itsenä.”