Ihmiset

Meteorologi Seija Paasonen Seurassa: "En ole ollut kovin pullantuoksuinen äiti"

Meteorologi Seija Paasonen kertoo uudessa Seurassa, että hänen kasvatusperiaatteensa on ollut oikeudenmukaisuus. "Aikuinen ei saa jyrätä tietämyksellään ja perspektiivillään lasta missään ikävaiheessa", hän sanoo.

Meteorologi Seija Paasonen kertoo uudessa Seurassa, ettei lasten hankkiminen aiheuttanut hänelle paineita. Paasonen oli täyttänyt neljäkymmentä, kun hänen poikansa syntyi.

”Tykkäsin opiskella ja tehdä töitä. En kokenut äidiksi tulemisen painetta. Olinhan hoitanut lapsia koko ikäni, ja vuosien varrella olin läheinen aikuinen tai jopa varaäiti monelle lapselle”, Seija kertoo.

Lue myös: Rauhanvälityksen erityisedustaja Jutta Urpilainen: ”Äitiys on tehnyt minusta herkemmän”

Lue myös: Kaija Stormbom, 54, vauva-arjesta Seurassa: ”Olen yllättynyt siitä, kuinka hyvin jaksan”

Seija Paasonen on itse viidestä sisaruksesta toiseksi vanhin.

”On paljon lapsia, jotka tarvitsevat huolenpitoa. Minulle on ollut aina selvää, ettei lapsella tarvitse olla biologisia siteitä ollakseen perheessä ja suvussa samanarvoisena jäsenenä”, hän toteaa.

Ei mikään pullantuoksuinen äiti

Seijan 17-vuotias poika aloittaa syksyllä lukion viimeisen luokan. Hän on kiinnostunut äitinsä tavoin luonnontieteistä ja lähettää toisinaan Seijalle kännykällä kuvia auringonlaskuista ja pilvistä.

”En ole ollut kovin pullantuoksuinen äiti termin sanatarkassa merkityksessä. En ole ehtinyt ja rehellisyyden nimessä en kauheasti tykkääkään leipomishommista”, Seija kertoo Seurassa.

Sen sijaan poika on ollut mukana arjen touhuissa.

”Olemme olleet ja tehneet paljon yhdessä sekä varsinkin keskustelleet asioista. Kasvatusperiaatteena on ollut oikeudenmukaisuus. Aikuinen ei saa jyrätä tietämyksellään ja perspektiivillään lasta missään ikävaiheessa. Rajat ovat kuitenkin aina olleet olemassa.”

Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin, Seija Paasonen
Seija Paasosen kirja, jossa hän tarkastelee taideteosten taivaita meteorologin silmin, ilmestyi toukokuussa 2018.

Nukkumaan iltaseitsemäksi

Seija Paasonen lähti ylioppilaaksi kirjoitettuaan opiskelemaan yliopiston luonnontieteelliseen tiedekuntaan Helsinkiin.

Työt Ilmatieteen laitoksella Seija aloitti opintojensa loppusuoralla. Hän kertoo, että sieltä hänet patistettiin muiden aikalaistensa tavoin puoliväkisin koekuvauksiin Yleisradioon. Seuraavat kaksitoista vuotta hän ennusti säätä televisioruudussa päätyönsä ohella.

Seija siirtyi vakituisesti Yleisradioon vuonna 1995, kun hänet pyydettiin perustamaan sinne säätoimitusta. Työ Yleisradion säätoimituksen esimiehenä on yhä osin vuorotyötä.

”Vuorotyö pakottaa sulkemaan pois monia asioita elämässä”, Seija toteaa uudessa Seurassa.

Aamuvuoro alkaa kello 3.30 ja päättyy kello 13. Seija ehtii viettää puolison ja poikansa kanssa alkuillan, mutta pyrkii olemaan unessa jo iltaseitsemältä.

Lue myös: Apua uniongelmiin – kaikki, mitä olet halunnut tietää unesta ja nukkumisesta

”Kun asia on riittävän suuri, säällä ei ole merkitystä”

Moniin meteorologin muistoihin kytkeytyy sää. Kuten esimerkiksi lapsuuden talviin, joissa muistojen mukaan lunta oli aina paljon.

Lapsuudenkodin pihapiirissä on aitta, jonka katolta Seija kertoo hypelleensä isoveljen kanssa lumihankeen. Kerran puusta hypyn jälkeen lumi imaisi heidät niin syvälle, että äidin piti kaivaa heidät lapiolla irti.

Kaikkein tärkeimpien asioiden rinnalla sääkin kuitenkin menettää merkityksensä.

Kun Seijan isä kuoli talvella 1981, Seija oli juuri käymässä äidin luona. Hän meni vetämään lipun puolitankoon.

”En muista, minkälainen sää oli, tai edes sitä, miltä taivas näytti”, Seija sanoo Seurassa.

Hän lisää: ”Kun asia tai tapahtuma on riittävän suuri, säällä ei ole mitään merkitystä.”

Lue myös Seuran juttu: Meteorologi Seija Paasonen sopeutuu joka säähän: ”Miksi tuskailisin asiaa, jolle en voi mitään”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Meteorologi Seija Paasonen Seurassa: "En ole ollut kovin pullantuoksuinen äiti"

Eero Lehtonen / ”Plättander”

Meteorologi Seija Paasoselle kiitokset hienosta työstä ”sään ennustajana”. Onneksi äitisi kaivoi sinut ja veljesi esiin lumesta lapiolla hypättyänne ladon katolta syvään lumihankeen! Minulle kävi lapsena hiukan samalla tavalla mutta onnistuin itse kaivautumaan ihmisten ilmoille 🙂

Sinun täytyy kommentoidaksesi.