Ihmiset

Seura: Markun lemmikki on hirvi – näin ystävyys sai alkunsa: Mervi-hirvi vei sydämen

Mervi-hirven ja Markku Harjun tarina on kertomus ainutlaatuisesta ystävyydestä, joka ei tunne rajoja, kertoo Seura-lehti. Vuonna 2015 Harjun hoiviin saapuneesta hirvenvasasta tuli kaiken nähneen villieläinten pelastajan sydänkäpy.

Vuonna 2015 ulkoileva pariskunta sai peräänsä hädin tuskin pystyssä pysyvän hirvenrääpäleen. Hämmennys oli taattu. Mitä tälle piti tehdä? Missä ihmeessä sen emä oli?

Villieläinhoitola olisi pienen ajomatkan päässä, siellä hirvelle olisi hoitaja. Vasa nostettiin auton kyytiin, ja niin se lähti Seinäjoen metsästä kohti Vaasaa ja Raippaluotoa, kertoo Seura.

Hoitolan Markku Harju oli lähtenyt ajamaan tulijoita vastaan ja tavoitti heidät Grönvikissä. Vasan nähdessään hän tunsi rinnassaan läikähdyksen. Hirvi oli ihan vauva vielä, pariviikkoinen ehkä.

Kotiin päästyään Markku päästi vasan koikkelehtimaan pihalle ja lähti vaimonsa kanssa lypsämään vuohilaumansa matriarkan. Ilona-uuhi oli onneksi antelias. Se lahjoitti pari litraa lämmintä maitoa, jonka Markku kaatoi tuttipulloihin.

Vasalla oli kova nälkä. Se nyhti tuttia ahnaana ja luottavaisena. Lopulta kylläinen vasa köllähti tyytyväisenä sammalikkoon ja nukahti, Seura kertoo.

Lue myös: Someilmiöksi noussut Sumu Sireeni: ”Kellintä on varma kesän merkki. Suositan sitä kaikille.”

Markku Harju on hoitanut satoja villieläimiä

Merikotkat, haukat, saukot, oravanpojat, siilit, ketut ja rusakot olivat aiemmin saaneet Markun käsissä uuden mahdollisuuden elämään.

Mutta nyt Markulle oli käynyt kömmähdys. Vasa oli varastanut hänen sydämensä. Vasakin rakasti uutta emoaan. Se seurasi rauhallisella äänellä jupisevaa harmaapäistä miestä pitkin metsiköitä.

Hirven emolla oli kädet täynnä työtä. Markku kuskasi maitoa läheiseltä maitotilalta ja lämmitti sitä mikrossa, kahdeksan tuttipullollista kerrallaan, viisi kertaa päivässä. Ensimmäinen ateria oli aamuvarhaisella, viimeinen puoliltaöin, Seura kertoo.

Markku piti tiivistä yhteyttä hirviasiantuntijoihin Suomessa ja ulkomailla varmistaakseen, että hoito oli asianmukaista. Hän pyydysti vasankakkaa kämmenelleen varmistaakseen, että koostumus oli oikeanlainen.

Vasa kuljeskeli pihapiirissä vapaana ja seurasi Markkua kaikkialle. Se halusi osallistua kaikkiin mahdollisiin askareisiin ja huuteli hädissään, jos Markku katosi näköpiiristä. Kun Markku ja hänen vaimonsa istuivat terassilla kahvilla, vasa köllähti viereen. Illan tullen vasa marssi vuohien, ankkojen ja hanhien kanssa iltasapuskalle ja talliin nukkumaan.

Markku oli alkanut kutsua vasaa Merviksi. Mervi-hirvi, se rimmasi hyvin. Samalla, kun kaksikon kiintymyssuhde vahvistui, Markun murheet syvenivät.

Lue myös: Tällaistä on elämä lemmikkipossun kanssa: ”Urho käy kanssani töissä”

Ihmiseen tottunutta hirvenvasaa ei voinut palauttaa luontoon

Eläintarhojen kanssa oli käyty jo neuvotteluja uudesta kodista. Vasa oli kuitenkin täysin riippuvainen Markusta – ja Markku oli alkanut hiljalleen epäillä, että hän saattoi olla hitusen riippuvainen Mervistä.

Hirvenmetsästyskausikin oli jo kulman takana. Markkua huoletti, että ympäriinsä juoksevat hirvikoirat saattaisivat äkätä tiluksillaan käyskentelevän Mervin. Oli tullut aika rakentaa Merville aitaus. Samalla hän sinetöi myös päätöksen Mervin tulevaisuudesta: Hän haki hirven pitämiseen tarvittavat luvat ja avasi Merville vielä viimeisenkin oven sydämessään.

Lue Seuran koko juttu: