Ihmiset

Justiinaa näytellyt Siiri Angerkoski piti Puupää-elokuvia tyhjänpäiväisenä hölynpölynä – lue komediennen traaginen elämäntarina

Siiri Angerkoski on kotimaisen elokuvan kultakauden rakastettu legenda, jonka rooli Pekka Puupää -elokuvien Justiinana sai kansan ulvomaan naurusta. Koominen naamio kätki taakseen riipaisevia pettymyksiä.

Ruskeiden nappisilmien ilme on ankara, kulmien rypistys pelottava ja nuttura tiukka. Pulleassa kädessä kohoaa kaulin. Tällaisena Siiri Angerkoski muistetaan: massiivisena matroonana, joka on niin kauhistuttava, että lapsetkin juoksevat kiljuen karkuun.

Lue myös: Oma maa -elokuvan ohjaaja Markku Pölönen: ”Sodanjälkeinen Suomi oli aikamoinen suo ja umpio”

Kun verraton komedienne pani tuulemaan, mitä tahansa saattoi tapahtua. Naurun kuningatar tunsi kuitenkin myös kyyneleet, sillä monipuolisesti lahjakkaan mutta usein väärin ymmärretyn näyttelijän kohtaloon sisältyi unelmien särkymistä ja synkän masennuksen kausia.

Katkerin menetys oli rakkaus, joka sai traagisen lopun.

Siiri Angerkoski oli enkelintekijän tytär

Siiri Angerkoski syntyi Oulussa vuonna 1902 hopeaseppä Kustaa Pelkosen ja Hanna Juhontytär Johanssonin kolmilapsisen perheen esikoisena. Tuntemattomaksi jääneestä syystä perheen sukunimi vaihtui pari vuotta Siirin syntymän jälkeen Palmuksi.

Siirin ollessa kahdeksanvuotias paljastui, että Hanna-äiti oli tehnyt laittomia abortteja. ”Enkelintekijää” odotti passitus Hämeenlinnan naisvankilaan.

Kun Hanna palasi kuuden vuoden tuomion istuttuaan kotiin, oven avasi vieras nainen, joka ilmoitti olevansa Kustaan uusi elämänkumppani. Hanna lähti niiltä sijoiltaan Amerikkaan eikä enää palannut Suomeen.

Voi vain arvailla, millaisen jäljen äidin pitkä vankilassa olo ja katoaminen kauas valtameren taakse jättivät nuoreen Siiriin. Turvattomuuden tunnetta lisäsi varmasti myös vuonna 1918 puhjennut sisällissota, jonka jälkeen Siiri muutti isänsä uuden perheen kanssa Poriin.

Lue myös: Selvänäkijä Aino Kassinen ennusti jo viisivuotiaana kuoleman – ”Älä mee sinne, isä!”

Isä vastusti teatteriharrastusta

Nuorena Siiri osallistui innokkaasti urheiluseuran toimintaan. Kerran paikallisen teatterin johtaja sattui näkemään, kun Siiri hullutteli voimistelijatovereilleen. Kokenut teatterimies tajusi, että tyttö oli synnynnäinen esiintyjä, ja tarjoutui ottamaan hänet mukaan näyttelijäseurueeseensa.

Tyttärensä teatteriharrastusta jyrkästi vastustanut Kustaa-isä kiskoi Siirin kuitenkin letistä kotiin harjoituksista. Teatterikärpäsen puraisema neito oli tästä huolimatta löytänyt näyttelemisestä oman ”onnen tähtensä”, ja kun Siiri vuoden kuluttua sai seuraavan kerran tilaisuuden nousta esiintymislavalle porilaisen yleisön eteen Kirjurinluodon kesäteatterissa, kaikki sujui hyvin.

Lahjakkaalle nuorelle näyttelijättärelle riitti kysyntää myös Porin ulkopuolella, ja vuodesta 1921 vuoteen 1938 saakka Siiri oli kiinnitettynä teattereihin eri puolella Suomea.

Lue myös: Nämä ovat vuoden 2018 kiinnostavimmat elokuvat Google-hakujen perusteella – Kuinka monta olet nähnyt?

Siiri Angerkoski esitti vaikeasti tavoiteltavaa, mutta lemmen liekki leimahti

Syksyllä 1926 Siiri lähti kahdeksi vuodeksi näyttelijäksi Viipuriin. Saman teatterin näyttelijäkaartiin liittyi myös 24-vuotiasta Siiriä neljä vuotta nuorempi Kaarlo Angerkoski, Pietarissa syntynyt poika, joka oli paennut Suomeen bolsevikkivallankumousta vuonna 1917.

Kaarlo hullaantui Siiriin ensi silmäyksellä ja aloitti sinnikkään piirityksen. Siiri ei kuitenkaan vastannut tunteisiin, vaikka pitikin Kaarloa hyvännäköisenä.

Vuoden kuluttua tiet erkanivat, kun Kaarlo lähti Helsinkiin, ja ehti vierähtää neljä vuotta ennen kuin kaksikko törmäsi toisiinsa Turussa, jonne molemmat olivat saaneet kiinnityksen.

Auran rannoilla Siirin vastarinta vähitellen suli, vaikka hän esitti vieläkin vaikeasti tavoiteltavaa. Lemmen liekki oli kuitenkin leimahtanut, ja jouluna 1932 pari vaihtoi kihloja. Hääkellot kumahtelivat seuraavana syksynä.

Angerkoskien ainoaksi lapseksi jäänyt tytär Sirkka-Liisa tuli maailmaan jo maaliskuussa 1934. Synnytys oli vaikea, ja Siirin kärvistellessä poltoissaan Kaarlo juoksi koko yön kodin ja sairaalan välillä pyjama päällä. Lopulta Siiri hermostui ja tuiskahti: ”Älkää laskeko tuota ihmistä tänne enää.”

Määrätietoisesti hymyilevä nuori Siiri Angerkoski ennen elokuvauraansa vuonna 1934. Siirin ja Kaarlon tytär Sirkka-Liisa syntyi samana vuonna.

”Se on yks huitunplittu, jos maailmanloppu tulee”

Naiskoomikot olivat tuohon aikaan harvinaisia. Tuittupäisten ”akkaroolien” esittäjistä tunnetuin oli Mimmi Lähteenoja, jonka manttelinperijänä Siiriä pidettiin.

Mehukas, riemastuttava, rohkean burleski ja tyrmistyttävän lystillinen. Tällaisin sanoin kriitikot kuvailivat Siirin esittämiä roolihahmoja ja hänen työtään näyttelijänä.

Vuonna 1938 Siiri ja Kaarlo päättivät jättää teatterilavat ja siirtyä täysipäiväisesti SF:n eli Suomen Filmiteollisuuden palkkalistoille – ensimmäisinä näyttelijöinä Suomessa.

1930-luvulla elettiin kotimaisen elokuvan kultaisia vuosia ja uusia elokuvia valmistui kuin liukuhihnalta. Suuri yleisö palvoi filmitähtiä kuin kuninkaallisia kuvitellen näiden viettävän Hollywood-tähtien tavoin hohdokasta glamour-elämää miljoonissa kylpien.

Tämä oli kaukana totuudesta, vaikka filmitähteys lennättikin nopeasti kuuluisuuteen, kun kasvot tulivat tutuiksi suurille massoille.

Siiristä tuli eräs käytetyimpiä sivuroolien esittäjiä. Monet roolit, kuten Pohjalaisten (1936) jämerä Kaisa, olivat hänelle tuttuja jo teatterilavoilta, ja molemmat Angerkosket nähtiin yhdessä niin sotilasfarsseissa kuin kohelluskomedioissakin.

”Voi serpian persia”, pärskäyttää Siirin esittämä topakka piika Agapetuksen farssiin perustuvassa naurupommissa Olenko minä tullut haaremiin? (1938). Repliikki ei alun perin sisältynyt käsikirjoitukseen, mutta Siirin laukoma tokaisu päätettiin lisätä valmiiseen elokuvaan.

Siiri inhosi sivistyssanoilla hienostelua, ja hänen kielenkäyttönsä oli ronskia. Jos kaikki meni päin honkia, hän saattoi tuhahtaa: ”Se on yks huitunplittu, jos maailmanloppu tulee.”

Lue myös: Kotilieden ensimmäinen päätoimittaja Alli Wiherheimo oli aikansa voimahahmo – nyt häntä voi kuulla radiossa

Kohtalon julma isku

Elämä hymyili suositulle koomikkopariskunnalle, mutta idylli oli tuomittu särkymään. Syyskuun viimeisestä viikonlopusta vuonna 1939 tuli painajainen, jonka muisto varjosti Siiriä loppuelämän ajan.

Siiri lähti viettämään puolisonsa mukana viikonloppua Kotkaan, jossa Kaarlo oli lupautunut vierailemaan näytelmässä Jääkärin morsian. Kesken näytelmän Kaarlo alkoi tuntea sydämessään kipua, mutta päätti siitä huolimatta viedä näytelmän loppuun.

Se jäi Kaarlon viimeiseksi esiintymiseksi. Sydänkohtaus uusiutui, ja Kaarlo kuoli samana yönä kotkalaisessa hotellihuoneessa vaimonsa syliin. Siiri oli yksin todistamassa puolisonsa viimeisiä hetkiä ja silitti kylmenevää otsaa, kunnes rakkaiden silmien tuike sammui ikuisiksi ajoiksi.

Tiiviin työparin muodostaneet Siiri ja Kaarlo käymässä viimeisiä keskustelujaan syyskuussa 1939. Kaarlo kuoli pian tämän jälkeen.

Julmasti kesken kukoistavaa uraa pois temmattu Kaarlo oli taiteilijoille tyypilliseen tapaan polttanut surutta kynttiläänsä molemmista päistä. Stressaava työtahti ja teatterilaisten kosteat juhlat kuten myös jatkuva kahvinjuonti ja tupakointi ajoivat vasta 33-vuotiaan miehen ennenaikaiseen hautaan.

Lue myös: Oi, mitä lempeä! Muistatko nämä iki-ihanat suomalaiset tähtiparit ja heidän rakkaustarinansa?

”Harmaan hunnun päivät” eli masennus oli osa näyttelijän elämää

Vain 37-vuotiaana leskeksi jääneen Siirin suru oli syvä. Siirin ja Kaarlon kuusi vuotta kestänyt avioliitto oli ollut räiskähtelevä kahden luovan taiteilijan suhde. Hulvaton huumorintaju ja yhteinen työ olivat liittäneet pariskunnan tiiviisti yhteen.

Toista yhtä suurta rakkautta Siiri ei enää löytänyt. Vasta hänen kuolemansa jälkeen on paljastunut, että Siirillä oli todennäköisesti romanssi yksitoista vuotta nuoremman entisen balettitanssijan ja Suomen Filmiteollisuuden studiopäällikön Alf Salinin kanssa.

Salin oli naimisissa. Seurustelu pidettiin niin tiukasti varjeltuna salaisuutena, että jopa Siirin tytär Sirkka-Liisa sai tietää siitä vasta 2000-luvun alussa.

Siirin ystäväpiiri oli laaja, ja hän järjesti usein kotonaan suuria juhlia, joissa viina virtasi. Iltaa istuttiin myös taiteilijaravintoloissa.

Tarina kertoo, että eräissä illanistujaisissa samaan pöytäseurueeseen kuulunut Tauno Palo huomautti, että Siirin puvun kyynärpäässä oli reikä. ”Kato perhana”, tokaisi Siiri ja repäisi yhdellä riuhtaisulla koko hihan pois.

Siirillä oli tulinen temperamentti, ja niin vihan kuin rakkauden tunteet kuohahtelivat väkevinä. Itku oli yhtä herkässä kuin naurukin. Siirin suuttuessa tummat silmät salamoivat ja suusta ryöppysi vihaisten sanojen tulva, mutta pitkävihainen hän ei ollut.

Ystävät pitivät Siiriä rempseänä ja reiluna ihmisenä, jonka rosoisen ulkokuoren alla sykki kultainen sydän.

Komediennelle myös masennuskaudet olivat osa elämää. Siiri kutsui joskus ilman näkyvää syytä mielen valtaavia synkkämielisyyden puuskiaan ”harmaan hunnun päiviksi”.

Niin suorapuheinen kuin olikin, Siiri ei paljastanut sisimpiä tuntojaan kenellekään – paitsi ehkä kuolleelle aviomiehelleen, jonka haudalle hän piti tapanaan suunnata askeleensa ”harmaan hunnun päivinä”.

Siiri Angerkoski esitti 13 kertaa Justiinaa – muttei tuntenut iloa tai ylpeyttä Pekka Puupää-elokuvista

Viimeistään 1940-luvulla Siiri tuli koko kansalle tutuksi esittäessään topakkaa taloudenhoitajaa Hildaa kuudessa Suomisen perhe -elokuvassa.

1950-luvulla kotimaisten elokuvien tuotannossa siirryttiin yhä viihteellisempään suuntaan. Siirin rehevä olemus oli kuin tehty rillumarei-rallattelujen ja tukkilaisromantiikkaa tihkuvien lauluelokuvien akan rooleihin.

Rovaniemen markkinoilla (1951) merkitsi lähtölaukausta rillumarei-elokuvien buumille. Siiri liukaskielisenä Muhoksen Mimminä yhdessä Marja Korhosen, Esa Pakarisen ja Jorma Ikävalkon kanssa.

Yksi rooli löi kirkkaasti laudalta Siirin kaikki aikaisemmin esittämät Mantat, Mimmit ja Hildat: Pekka Puupää -elokuvien Justiina. Elokuvateatterien penkit tärisivät, kun katsojat hytkyivät naurusta Justiinan yrittäessä takoa kaulinta – naispaholaisen vallan symbolia – heiluttaen järkeä miehentolvanansa päähän.

Yliampuvan vaikutelman täydensi massiivisen matroonan luonnostaankin uhkeaa povea pullevoittaneet rintatoppaukset ja pyykkärieukon tiukka nutturakampaus.

”Törkyä”, kuului arvovaltaisten kriitikoiden tuomio. Kansan syvät rivit sen sijaan rakastivat Pekan, Pätkän ja Justiinan toilailuja niin paljon, että vuosien 1953 ja 1960 välillä niitä saatiin nähdä peräti kolmentoista elokuvan verran.

Siiri Angerkoski
Siiri Angerkoski elementissään pirttihirmu Justiinana Puupää-sarjan toisessa elokuvassa Pekka Puupää kesälaitumilla (1953).

Puupää-elokuvien tehtailu oli SF-yhtiön rahasampo. Vain harva tiesi, että Justiinan ansiosta superjulkkikseksi noussut Siiri piti Puupäitä tyhjänpäiväisenä hölynpölynä, josta hän ei tuntenut iloa tai ylpeyttä.

Kuukausipalkkaisena näyttelijänä Siirin oli kuitenkin pakko ottaa vastaan roolit, jotka hänelle määrättiin. Rautaisen ammattilaisen suhde työhön oli nöyrä ja vaatimaton. ”Minä olen sellainen totinen koomikko, laulan ja tanssin missä ja milloin vain”, Siiri kuvaili itseään.

”Siiri sanoi kuuluvansa filmitähteisiin, ja hän on ihan niin päin vaan, kun herrat käskee,” yksitoista elokuvaa ohjannut Armand Lohikoski muisteli yhteistyötään Angerkosken kanssa.

Lue myös Anna.fi:stä: Mörkö – lapsuustraumojen hahmosta kansallissankariksi: 5 + 1 asiaa, joita et välttämättä tiennyt Möröstä

Siiri Angerkoski ei päässyt näyttämään taitojaan

Juoruileva akka, topakka täti-ihminen, äidillinen kotihengetär, liukaskielinen piika ja pahansuopa anoppi tai vanhapiika. Siirin esittämät naistyypit toistivat itseään. Vakavasti otettavista draamarooleista tai romanttisen sankarittarien hohdokkaista päärooleista hänen oli turha haaveilla, ne oli varattu Ansa Ikosen ja Regina Linnanheimon kaltaisille lumoojattarille.

Mikään kaunotar Siiri ei ollut, ja hän tiesi sen itsekin – ja osasi myös nauraa omalle ”rumuudelleen”. Katsoessaan peilikuvaansa Siiri saattoi täräyttää: ”Minähän sopisin suorastaan Sokeainlehden kansikuvatytöksi!”

Ehkäpä klassisesta kaunotartyypistä poikkeavan näyttelijän keino selviytyä hoikkien kauneuskuningattarien täyttämällä filmitaivaalla oli tehdä pilaa koko naissukupuolesta luomalla itsestään parodia.

Siiri Angerkosken taiteilijakohtalo oli perimmältään syvästi traaginen. Lahjakas ja monipuolinen näyttelijä ei päässyt näyttämään todellisia taitojaan, vaan hänet tuomittiin esittämään yksiulotteisia karikatyyrejä. Näyttelijä uhrattiin, koska kohelluskomediat vetivät elokuvateatterit täyteen ja toivat rahaa filmiyhtiölle.

Aliisa oli näyttelijän suurin rooli

Vuonna 1964 Siiriä kohtasi pahin mahdollinen yllätys: hänen työsopimuksensa Suomen Filmiteollisuuden kanssa irtisanottiin. Näyttelijälakon vuoksi elokuvayhtiö supisti tuotantonsa mainosfilmeihin, eikä Siiriä tarvittu niissä.

Potkut saadessaan Siiri oli ollut SF:n palveluksessa 25 vuotta ja mukana sadassa yhtiön tuottamassa elokuvassa. Yhtä huikeaan roolimäärään ei kukaan muu näyttelijä ollut Suomessa yltänyt. Töiden loppuminen oli 62-vuotiaalle naiselle niin murskaava isku, että sydämen läpi meni veritulppa.

Onneksi hänelle löytyi kuitenkin edes satunnaisia töitä teatterista, radiosta ja televisiosta. 67-vuotiaana myönnetty taiteilijaeläke toi taloudellisen turvan viimeisiin vuosiin Lallukan taiteilijakodissa.

Elämän loppupuolella toteutui myös Angerkosken suuri unelma. Hän sai viimein esitettäväkseen kauan kaipaamansa vakavan pääroolin televisioelokuvassa Aliisa.

Marraskuussa 1970 esitetty riipaisevan kaunis tulkinta vanhan ja elämässään pettyneen eläkeläisnaisen kohtalosta toi Angerkoskelle vuonna 1971 hänen uransa toisen Jussi-patsaan, mutta hän ei ollut enää ottamassa palkintoa vastaan itse. Vain 44-kiloiseksi laihtunut, jo Aliisaa kuvattaessa vakavasti sairas Siiri oli menehtynyt paksunsuolen syöpään pari kuukautta aikaisemmin.

Siiri Angerkoski Aliisan kuvauksissa.
Televisioelokuva Aliisan kuvauksissa Siiri oli jo vakavasti sairas.

”Harjoittelen tässä elämäni viimeistä ja suurinta roolia”, Angerkoski totesi Meilahden sairaalan lääkärille muutamia viikkoja ennen kuin esirippu laskeutui viimeisen kerran.

Lähteitä: Kari Uusitalo: Siiri ja Kaarlo. Näyttelijäparin tarina (2002); Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta (2008); Esa Pakarinen ja Maarit Niiniluoto: Hanuri ja hattu (1980).

Kommentoi

Kommentoi juttua: Justiinaa näytellyt Siiri Angerkoski piti Puupää-elokuvia tyhjänpäiväisenä hölynpölynä – lue komediennen traaginen elämäntarina

Tuula

Super mahtava näyttelijä!Roolit usein heppoisia mutta upeasti näytelty! Ihailen suuresti!

Anne

Olisin halunnut antaa tyttärelleni nimen Siiri, mutta r-vikaisena päädyin Aliisan, näin saaden aasinsillan Siiriin hänen viimeisen roolinsa kautta.

mara

särkkä käytti hyväksi, , kun teki työsopimuksen nälkäpalkalle. eikä suostunut sitä koskaan korottamaan. eikä päästänyt sopimuksesta irti. aikansa orjatyövoimaa, taitaisi olla nykytulkinta asiasta?

Ruut Luoto

Huolellisesta toimitustyöstä huolimatta, taisi toimittaja tyystin unohtaa Angerkosken tekemien roolien johtopäätöksissä hänen teatteriuransa. Hän ehti tekemään vakavia päärooleja rutkasti. On totta, että laulaminen ei ollut hänelle mieleen, mutta tällainen ulkonäön vertailuasiat ja siitä johtopäätös, miksi kuukausipalkkainen Angerkoski sai pienempiä rooleja on toimittajan omien johtopäätöksen lisäilyä. Ehti Siiri Angerkoski olla miehensä Kaarlon kanssa päärooliparina esimerkiksi elokuvassa Serenadi sotatorvella.
Oli elokuvassa Ikonenkin, mutta eiköhän herkemman rakkaus tarinan juonen voiton voi Kaarlo ja Siiri.. roolituksiin on varmasti vaikuttanut myös Siirin riuskuus, jota ei vastanäyttelijättäriltä löytynyt ja oletettavasti kuukausipalkkaisen näyttelijän ikä. Eli tällaiset ulkonäölliset seikat roolituksiin eivät ole ainoa syy.

Mitä tulee Angerkosken irtisanomiseen SF-Filmsiltä, hän oli viimeinen irtisanottu näyttelijä. Toki se vaikutti häneen, mutta päätös pitää hänet työssään viimeiseen asti oli päätetty.

Filmimies

Hyviä huomioita. Jotenkin riipaisevaa, että Siiri pidettiin Suomen Filmiteollisuuden palkkalistoilla ihan loppuun saakka. Elokuvatuotannon merkittävä väheneminen mm. television ja näyttelijälakon vuoksi merkitsi tietyn aikakauden loppua, eikä ollut helppoa kellekään asianosaiselle. Varmasti myös Siirin irtisanominen on ollut hyvin vaikea paikka kovana pidetylle, mutta pohjimmiltaan herkälle, maisteri Särkälle.

Aikanainen

Olipa hieno läpileikkaus sen aikaisesta näyttelijäntyöstä, vaikka vain näin pikanakin. On ollut alkeellista ja niukkaa touhua verratuna nykynäyttelijöiden olosuhteisiin. Siinä ei ihan tyhjäpäinen olisi noin pitkään pärjännyt, Siiri otti paikkansa ja kantoi työnsä ammattimaisesti, sai siitä leivän pöytään. Tämä henkilökuvauskin kertoo, että hänestä olisi ollut moneen erilaiseen rooliin.

Jappi

Tippa tuli linssiin lukiessani juttua. Siiri Angerkoski oli ja on edelleenkin suurimpia suomalaisia tähtiä.

Ei oo enää yhtähyviä näyttelijöitä kuin Siiri

Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista! Siiri oli kyllä Suomen Paras Näyttelijä!!

Justiina

Siiri suomalainen ja parhaimmistoa näyttelijöistä suuri kunnioitus hänelle. Samoin Leo Jokela ja Masa Nieminen.

Marjatuulia

Mitä ihmettä ! Siirihän oli tosi kaunis nuorena ja hyvä näyttelijä, itse olin aika pieni kun kutsuin lempinäyttelijääni vahingossa Singerkoskeksi.

Turnu

”Vain” 12 kertaa Justiina. Kiinni on ja pysyy elokuvassa vain kuvana seinällä.

Mumma

Osuin kerran näkemään tv:stä Siiri Angerkosken uskomattoman taitavan lauluparodian. Se tuli jonkun päivittäisen suomifilmin jälkeen. Ällistyttävä esitys!

Sakari

Lapsuudessa piti nähdä kaikki Puupää elokuvat,joista monet on vieläkin muistoissa

Iinis

Olisi kiva jos Siiri Angerkosken tytär Sirkka-Liisa …niin hänen tyttäret (oliko he Kati ja Sirpa) tulisivat tv ruutuun kertomaan Siiristä ja Sirkka-Liisasta. Että olisi ainakin 1 tunnin kestävä ohjelma …ja että joitakin kuvia näytettäisiin heistä. Kiitos.

Tähdet

Hiukan liian värikkäästi kirjoitettu, vähempi kuvailu olisi riittänyt.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.