Sijaisvanhemmuuden haasteet kohdannut Satu Taiveaho: ”Sijaislapset ovat usein kokeneet kovia”

Perhevapaalta takaisin työelämään palannut kahden sijaislapsen äiti Satu Taiveaho on yllättynyt siitä, miten jouhevasti arki rullaa. Silti perheen elämää kuormittavat sijaisvanhemmuuteen liittyvät viralliset tapaamiset.

Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan vanhan hirsitalon pinnat ovat kuluneet. Lattia on likainen ja naarmuilla, sieltä täältä repsottaa listoja ja maalit lohkeilevat.

Talon sisälle ei tule juomakelpoista vettä. Ainoa paikka pesukoneelle on pieni nuhjuinen kellaritila jyrkkien portaiden alapäässä.

”En missään nimessä muuta tänne lasten kanssa”, Satu Taiveaho ilmoittaa napakasti puolisolleen, kansanedustaja Antti Kaikkoselle.

Mutta Antti on jo tehnyt tarjouksen kunnan kauppaamasta omakotitalosta ja sitä ympäröivästä hehtaarin tontista. Ja se tarjous on hyväksytty.
Satu ei ole nähnyt taloa aiemmin, sillä hän oli perheen kahden sijaislapsen kanssa Espanjassa, kun talo tuli viime keväänä myyntiin.

Anttiin miljöö on tehnyt vaikutuksen. Satu on valmis vetäytymään kaupoista, mutta Antti ei luovuta.

Lopulta Satu taipuu. Alkaa valtava remontti. Pintoja uusitaan, talo liitetään kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon, seiniä kaadetaan ja uusia rakennetaan. Kodinhoitohuone luodaan asuintiloihin.

Joulukuun puolivälissä perhe muuttaa keskelle remonttia. Samalla kun muuttoauto ajaa pihaan, Sadun ja Antin tyttö oksentaa kaaressa. Vuosien lapsettomuuden jälkeen he elävät keskellä lapsiperheen kiivainta kaaosta.

Ja se on ihanaa.

Uusi työpaikka vanhusten puolustajana

Sadun ja Antin kivikkoinen tie vanhemmiksi on suomalaisille tuttu: vuosia kestäneet epäonnistuneet hedelmällisyyshoidot, Antin rikosepäilyihin kariutunut adoptioprosessi ja lopulta vanhemmuus kahden pienen sijoitetun lapsen kautta.

Nyt kolmevuotias poika tuli perheeseen 10 kuukauden iässä, viisivuotias tyttö kolmevuotiaana. Sadulle oli tärkeää jäädä kotiin lasten kanssa, ja hän oli hoitovapaalla niin pitkään kuin mahdollista, heidän tapauksessaan viime vuodenvaihteeseen asti.

”Nautin valtavasti siitä ajasta. Olisin viihtynyt kotona lasten kanssa pidempäänkin, mutta töihin oli palattava, kun nuorempi lapsi täytti kolme vuotta.”

Tammikuussa Satu palasi Suomen lähi- ja perushoitajaliiton järjestöpäälliköksi. Toukokuussa hän vaihtoi ­työpaikkaa Suvanto ry:n toiminnanjohtajaksi.

Nyt Satu työskentelee turvallisen vanhuuden puolesta ja ajaa kaltoin kohdeltujen ikäihmisten asioita. Kaltoinkohtelua voi olla muun muassa fyysinen tai psyykkinen väkivalta, taloudellinen kiristäminen tai hyväksikäyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö sekä liian vähäinen tai puutteellinen hoito.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset ovat aina olleet Sadun sydäntä lähellä.

”Lastensuojelu, kaltoin kohdellut lapset ja ikäihmiset ovat nyt jokapäiväistä elämääni. Koko vuorokausi menee samaan tematiikkaan liittyvien asioiden parissa.”

Paljon pakollisia tapaamisia

Satu tekee lyhennettyä työviikkoa ja on perjantaisin vapaalla. Se ei kuitenkaan tarkoita rauhallisia leikkipäiviä, vaan kokouksia muun muassa sosiaaliviranomaisten kanssa.

”Perjantaimme kuluvat yleensä siihen, että istumme lasten kanssa heidän asioihinsa liittyvissä palavereissa ja tapaamisissa. Meidän arjessamme on sijaisvanhemmuuden takia enemmän järjesteltävää kuin normaalissa arjessa olisi muuten.”

Juuri se on Sadun mielestä raskain pala sijaisvanhemmuudessa.

”Elämäämme ja aikataulujamme säätelevät valtavan paljon muut tahot. Välillä lapsiin liittyvät tapaamiset menevät mielestäni lapsen edun ohi”, Satu sanoo.

Huostaan otetut ja sijoitetut lapset tapaavat yleensä valvotusti biologisia vanhempiaan, vaikka vanhempien elämäntilanteet olisivat hyvinkin hankalat. Puhutaan jaetusta vanhemmuudesta.

”Pyrin kunnioittamaan lapsen taustoja ja olemaan biologisiin vanhempiin yhteydessä asioissa, joihin ei välttämättä olisi velvollisuutta. Vanhempana lapset voivat sitten sanoa oman mielipiteensä asioihin.”

Kovia kokeneet pikkuiset

Satu toimii Uudenmaan sijaisperheet ry:n puheenjohtajana, sillä hän haluaa olla tukemassa muita samassa tilanteessa olevia perheitä. Se kun ei ole helpoin mahdollinen taival.

”Sijaisvanhemmuus ei ole ruusuista, enkä halua antaa siitä sellaista kuvaa. Se tuo lisäkertoimia tavalliseen vanhemmuuteen. Suurin osa sijoitetuista lapsista on kokenut todella kovia.”

Huostaanotto on viimeinen vaihtoehto, joka tehdään vain jos lapsen terveet ja turvalliset kasvuolosuhteet vaarantuvat vakavasti esimerkiksi vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien, väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi – tai jos vanhemmat eivät pysty muista syistä ­kantamaan vanhemmuuden vastuutaan.

Nämä tilanteet vaikuttavat usein lapseen, ja se haastaa sijaisvanhempia. Mitä vanhempana lapsi sijoitetaan, sitä enemmän lapsi on usein kokenut ja hänellä on saattanut olla useita sijoituspaikkoja.

”Jokainen voi kuvitella, mitä jälkiä jää lapseen, jos häntä siirrellään paikasta toiseen ja ihmiset ympärillä vaihtuvat tiuhaan”, Satu sanoo.

Vaikka sijaisvanhemman arki on välillä uuvuttavaa, se myös palkitsee.

”On hienoa, kun pystyy selviämään vaikeiden asioiden yli ja antamaan lapselle turvaa. Jokainen päivä ja jopa tunti rakkautta ja läheisyyttä kovia kokeneelle lapselle on upea saavutus.”

Lue koko juttu Kotiliedestä 16/17!

Keskustelu

Kommentoi juttua: Sijaisvanhemmuuden haasteet kohdannut Satu Taiveaho: ”Sijaislapset ovat usein kokeneet kovia”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X