Ihmiset

Slummikampaajan elämää: "Vaikka päivä tuntuisi kuinka vaikealta, ei saa luovuttaa"

Vapaampi elämä itselleni, haaveili Damaris Okong’o muuttaessaan maaseudulta nairobilaiseen slummiin. Vielä parempi tulevaisuus tyttärelleni, hän ajattelee nyt pyrkiessään slummista pois.

Tällaista on slummikampaaja Damaris Okong’on, 35, kotikaduilla perjantaiaamuna: Savuava nuotio tien pientareella. Rytmikästä reggaeton-musiikkia nurkan takana. Ihmisiä matkalla askareisiinsa.

Kahden aaltopellistä rakennetun hökkelin välistä pilkottaa vaaleanpunainen ovi. Sen sisäpuolella, Damariksen kampaamossa, hiustenkuivaaja pöläyttää höyrypilven karheasta tukasta. Hiusöljyn yrttinen tuoksu leviää kampaamoon.

Seuraava asiakas odottaa jo vuoroaan, kun Damaris alkaa hahmotella jakausta muovituolissa istuvan asiakkaan korvan taakse. Koko pään letittäminen vie useita tunteja ja tuottaa kassaan 700 shillinkiä, alle seitsemän euroa.

Slummissa elantonsa hankkivalle pienyrittäjälle perjantai ei ole lupaus rentouttavasta viikonlopusta tai pitkistä aamu-unista. Ovea ei voi sulkea päiväksikään.

”Minulla ei ole ikinä vapaa-aikaa, ja tunnen itseni usein väsyneeksi. Tämä on kuitenkin työ, jota rakastan.”

Haave omasta yrityksestä toi Damariksen Nairobiin. 19-vuotiaalle tytölle muutto slummiin merkitsi itsenäisyyttä ja vapautta.

Pakko lähteä

Damaris kasvoi seitsemän sisaruksen kanssa Migorin kylässä lähellä Ugandan rajaa. Onnellinen lapsuus päättyi, kun äiti sairastui syöpään ja menehtyi. Damaris oli 17-vuotias.

Isä löysi pian uuden vaimon, eikä koti tuntunut enää samalta. Damarista ahdisti katsoa, miten huonosti äitipuoli kohteli sisaruksia.

”He ovat edelleen yhdessä. Luulen, että vanha isäni kärsii äitipuolen hoidossa. Olemme tekemisissä vain muodollisesti.”

Kampaaja_3
Lettikampaukset ovat suosittuja Kiberan slummissa. Leteistä halutaan pitkät, joten hiuslisäkkeet käyvät kaupaksi hyvin.

19-vuotiaana Damaris sai tarpeekseen. Hän pakkasi laukkunsa ja muutti Kenian pääkaupunkiin. Kuten maalta tulevat nuoret yleensä, Damaris päätyi asumaan sukulaisten luo kaupungin suurimpaan slummiin. Kiberassa kahden neliökilometrin alueelle on pakkautunut satojatuhansia ihmisiä.

Damaris sai töitä ompelijana ja onnistui hankkimaan oman asunnon. Palkasta suurin osa kului kahden nuoremman siskon koulumaksuihin, sillä äidin kuoltua perheen esikoinen oli joutunut ottamaan vastuun sisaruksistaan.

Kun koulut oli maksettu, Damaris päätti toteuttaa oman unelmansa.

”Kädentaitoni ovat luontainen lahja. Olen aina osannut tehdä vaikeita letityksiä, joten menin kampaajakouluun.”

Valmistuttuaan Damaris aloitti työt ystävänsä kampaamossa. 2000-luvun alussa asiakkaita riitti, sillä kauneusalan yrityksiä oli slummissa vain vähän.

Ystäviensä juhlissa Damaris tapasi komean nuoren miehen. Pian hän huomasi odottavansa lasta.

”Kun nainen tulee täällä raskaaksi, hänen on vain toivottava, että mies on kunnollinen ja kantaa vastuunsa.”

Lääkäri ei auttanut

Mies ei ollut kunnollinen. Saatuaan tietää raskaudesta hän etsi rinnalleen uuden tyttöystävän.

Damariksen oli selvittävä odotusajasta yksin. Raskauden loppupuolella, joulukuussa 2007, Keniassa elettiin presidentinvaalien jälkeistä sekasorron aikaa. Myös maata itsenäistymisestä asti jäytäneet heimoriidat hankaloittivat edelleen ihmisten elämää.

Tuleva äiti tunsi olonsa turvattomaksi.

”Kaduilla ammuskeltiin jatkuvasti. Aina laukauksia kuullessani olin varma, että synnytys käynnistyy.”

Kriisin aikana Kiberan asukkaat elivät avustusjärjestöjen varassa. Riisiä, papuja ja maissia jaettiin pari kertaa viikossa. Ruokalähetysten avulla Damaris selvisi raskautensa loppukuukausista.

Synnytys alkoi tammikuisena aamuna vuonna 2008. Kiberaa pidettiin niin turvattomana alueena, että sairaala ei suostunut lähettämään sinne ambulanssia. Damaris lähti kadulle etsimään paikallista bussia, matatua, mutta vastaan ei tullut ainuttakaan.

Kampaaja_4
Kibera on Afrikan toiseksi suurin slummi. Nuubian kielellä Kibera tarkoittaa metsää.

Lopulta eräs toimittaja otti kadulla neuvottomana kulkeneen Damariksen pakettiautonsa kyytiin ja vei sairaalaan, mutta päivystävä lääkäri ei suostunut auttamaan. Damaris kuului eri heimoon kuin lääkäri.

Vaikka synnytys oli jo käynnistynyt, Damaris joutui odottamaan lähes kaksitoista tuntia. Puoliltaöin sairaalaan saatiin lopulta lääkäri Damariksen omasta heimosta. Synnyttäjä kiidätettiin keisarileikkaukseen.

Juuri ennen kuin nukutusaine hämärsi Damariksen tajunnan, hän kuuli hoitohenkilökunnan keskustelevan. Toinen täytyy pelastaa, lapsi tai äiti, he sanoivat.

Kun Damaris heräsi leikkauksesta, vauvaa ei näkynyt missään. Tuore äiti puhkesi lohduttomaan itkuun.

”Olin varma, että lapsi on kuollut. Onneksi lääkäri huomasi tilanteen ja pyysi minua rauhoittumaan. Hän kertoi tytön olevan kunnossa.”

Miksi isä häipyi?

Damaris kaivaa farkkujensa taskusta älypuhelimen. Näytöllä on kuva koulupukuun sonnustautuneesta lyhyttukkaisesta tytöstä, joka hymyilee leveästi. Tytär Rihanna käy kolmatta luokkaa yksityiskoulussa Nairobin keskustassa.

Damariksella on ollut oma liike kohta kahdeksan vuoden ajan. Suurin osa tuloista kuluu tytön koulumaksuihin. Hän haluaa antaa tyttärelleen tulevaisuuden, jollaista ei itse voinut saada.

”Rihannasta tulee insinööri. Hän aikoo ostaa minulle talon ja valkoisen limusiinin.”

Tytär tapaa isäänsä satunnaisesti. Mies asuu lähellä ja hakee Rihannan luokseen, kun haluaa. Lapsen on vaikea käsittää, miksi perhe ei elä yhdessä. Äidin toruessa tytärtään Rihannalla on vastaus valmiina: isä lähti, koska äiti on niin ilkeä.

Kiberassa monet naiset kasvattavat lapsensa yksin.

”Äitini opetti, ettei kenestäkään, varsinkaan miehestä, kannata olla riippuvainen. Jos olisin jäänyt roikkumaan Rihannan isään, en olisi kyennyt kasvattamaan lastani näin hyvin.”

Viime aikoina äidin ja tyttären välille on aiheuttanut kitkaa toinenkin mies. Muutama kuukausi sitten Damariksen miesystävä Samuel muutti samaan asuntoon. Rihanna ei pidä siitä, että näkee äitinsä uuden miehen kanssa. Damaris uskoo, että tyttö tarvitsee vain aikaa totutella uuteen tilanteeseen.

”Yritän vakuuttaa hänelle, että kyseessä on hyvä mies.”

Pari on pitänyt yhtä vuoden päivät, ja Damaris odottaa kosintaa. Lisäksi hän haluaisi tulla äidiksi vielä kerran.

Pois slummista

Uusperheen asuntona toimii yksi huone. Kiberassa ei ole viemäröintiä, ja pesutilat jaetaan kuuden muun perheen kanssa.

Tulevaisuudessa Damaris aikoo siirtää kampaamonsa vilkkaan pääkadun varteen. Suurin syy tähän ovat slummin sivukujilla liikkeiden edustoilla aikaansa viettävät miehet. Damaris menettää jatkuvasti asiakkaita, koska naiset eivät uskalla kävellä kampaamoon rymyporukoiden ohi.

Kampaaja_5
Damariksen mielestä kampaajantyössä parasta on erilaisten ihmisten kohtaaminen.

Nykyisin slummissa on niin paljon salonkeja, että kaikille ei riitä joka päivä asiakkaita. Lisätienestien toivossa Damaris suunnittelee baarin perustamista slummiin. Hän ei aio myydä paikallista changa-viinaa, vaan myyntihyllyille hankitaan brandya ja vodkaa.

”Ihmiset juovat täällä paljon, joten baari on tuottoisa bisnes.”

Damaris ja Samuel haluavat muuttaa suurempaan asuntoon lähemmäs Nairobin keskustaa. Damaris on varma, että slummista on mahdollista päästä pois. Se vaatii kuitenkin kovaa työtä.

”Olen ylpeä siitä, että pystyn elättämään perheeni. Silti en voi koskaan tienata täällä niin paljon rahaa kuin toivoisin.”

Damarikselle sopiva määrä rahaa tarkoittaa samaa kuin monelle muullekin naiselle. Sitä, että kun haaveilee uudesta takista, sen voisi ostaa hinnasta välittämättä.

Äidin neuvo auttaa

Yli kolme tuntia kestänyt letitysurakka lähenee loppuaan. Polkkatukka on poissa, ja millintarkoissa riveissä kiemurtelevat letit hipovat asiakkaan lapaluita. Kampaukseen on uponnut neljä pakettia hiuslisäkkeitä, mutta asiakas tuijottaa peiliä kulmat yhä kurtussa.

Damaris kipaisee ulos ja palaa hetken kuluttua käsissään kasa hopeisia hiuskoruja. Hän kiinnittää ne lettien päihin. Asiakas hymyilee.

Kun elämä tuntuu raskaalta, Damaris palauttaa mieleensä äidin antaman elämänohjeen: vaikka päivä tuntuisi kuinka vaikealta, ei saa luovuttaa.

Slummikampaaja on tehnyt elämässään yhden ison valinnan. Hän on päättänyt olla onnellinen.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 12/2016

Lue lisää: 

Entinen pakolainen pyörittää nyt omaa firmaa

Minun tarinani: “On oltava sinnikäs, että pärjää”

Minun tarinani: Positiivisella asenteella elämän karikoista eteenpäin

Kommentoi

Kommentoi juttua: Slummikampaajan elämää: "Vaikka päivä tuntuisi kuinka vaikealta, ei saa luovuttaa"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.