Tarinat

Suomalainen au pair elää lapsiperheen unelmaa Yhdysvalloissa

Vieraassa maassa au pair pääsee kurkistamaan perhe-elämän kulissien taakse. Miltä amerikkalainen nykyunelma, loistava ura ja ihana lähiöperhe, näyttää suomalaisen silmin?

Vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Manhattanilta kiihkeä suurkaupungin elämä jää taakse. Täällä Long Islandilla, Bellmoren pikkukaupungissa eletään varakasta esikaupunkielämää. Täältä suomalainen au pair Petra Ålander sai isäntäperheekseen Hansonien perheen.

Omakotitalon piha on hulppean näköinen. Taloa reunustavat kukkivat puut, kukkaistutukset. Kuistille on aseteltu somia koriste-esineitä.

Talon sisällä huomio kiinnittyy ensimmäiseksi avaran ruokailutilan ja olohuoneen väliin jäävälle seinälle. Sinne on ripustettu tusseilla kirjoitettava taulu, joka on nelihenkisen amerikkalaisperheen ja heidän au pairinsa kuukausikalenteri.

Yhdessä kohtaa taulua lukee ”Charlie wear brown”, eli Charlielle ruskeaa päälle.

”Lapset opettelevat koulussa värejä pukeutumalla tiettyinä päivinä eri väreihin”, selventää talon emäntä, viisivuotiaan Claran ja neljävuotiaan Charlien eli Charlotten äiti Liz Hanson.

Kalenteri on perheen äidin mukaan ollut suoranainen arjen pelastus.

au_pair_5
Jyhkeällä tussitaululla koordinoidaan perheen menemiset ja tulemiset.

Tässä perheessä lasten kouluarkea pyörittää tällä hetkellä Petra, sillä perheen molemmat vanhemmat tekevät pitkää työpäivää Manhattanilla. Vanhemmat työskentelevät samassa viihdealan yrityksessä, Matt-isä tuotannossa ja Liz kirjanpidon puolella.

He ovat saaneet yhdistettyä monien unelman: työuran ja täydellisen esikaupunkiperheen. Se vaatii myös uhrauksia.

Esikaupunkielämää

Clara oli vielä vauva, kun perhe muutti New Yorkin Brooklynista Long Islandille. Vanhempien elämässä muutos oli dramaattinen. Trendikahviloiden latte-kahvit ja lasilliset luomupunaviiniä taiteellisissa baareissa vaihtuivat jättimäisiin ostoskeskuksiin, ketjuravintoloihin, uteliaisiin naapureihin ja välimatkoihin, joita on mahdoton taittaa mitenkään muuten kuin omalla autolla.

Muutto tarkoitti myös sitä, että pariskunnan yhteinen laatuaika kutistui hetkiin, jotka Liz ja Matt ajavat autolla viereiselle juna-asemalle puoli kahdeksalta aamulla ja matkustavat yhdessä työpaikalleen. Siihen aikaan aamua Petra vasta herättelee lapsia.

Kotiin Liz ja Matt yrittävät päästä puoli kahdeksaksi illalla. Vanhemmat ehtivät leikkiä lastensa kanssa arkisin tunnin, maksimissaan kaksi, ennen kuin lasten on mentävä nukkumaan.

Pariskunta hankki Petran avukseen, kun he kuulivat tuttavapariskunnaltaan, miten paljon au pairista on apua.

Kun kuuntelee Petran päiväohjelmaa, voi vain ihmetellä, miten Hansonit edes pärjäisivät ilman au pairia.

”Herätän tytöt, valitsen heille vaatteet ja autan heitä pukeutumaan. Valmistan heille aamupalaa, laitan tyttöjen hiukset, autan hampaiden pesussa, pakkaan koululaukut”, Petra kertoo aamutoimistaan.

au_pair_7
Hansonien koti on vain vajaan tunnin matkan päässä Manhattanilta. Omakotitalo Long Islandilla on monen amerikkalaisen lapsiperheen unelma.

Clara ja Charlie käyvät paikallista peruskoulua, elementary schoolia. Charlie on koulun päiväkotipuolella ja Clara esikoulupuolella.

”Joka päivä pitää muistaa katsoa kalenteria, josko tänään on koulussa jotain erityistä. Minulla menee aina ihan sekaisin, mitä pitää laittaa milloinkin lasten päälle. Jos on vaikka luokan vuoro esittää lippuvala, tulee pukeutua patrioottisiin väreihin, siniseen, punaiseen ja valkoiseen.”

Jos lounasta ei tarjota koulussa, Petra pakkaa Claralle evääksi esimerkiksi maapähkinävoilla ja hillolla siveltyjä leipiä. Petra ja Charlie saattavat Claran koulubussille, ja kun vanhempi tyttö on viety koulubussille, nuoremman kanssa vietetään aamupäivää esimerkiksi askarrellen.

”Laiskoina päivinä katsotaan Charlien kanssa telkkarista jakso lastenohjelmia, muuten pelaillaan lautapelejä, käydään kirjastossa, askarrellaan, piirretään tai kävellään ankkalammelle. Joka päivä ulkoillaan”, Petra kertoo.

Kun Charliekin on viety kouluun, Petralla on reilu tunti omaa aikaa, jolloin hän käy salilla tai lukee kirjaa. Tämän jälkeen on aika hakea tytöt koulusta. Silloin Petra pääsee näkemään täydellisiä amerikkalaisia kotiäitejä.

Status on tärkeää

”Monet kotiäideistä ovat aina hyvin laittautuneita, vaikka he tulisivat vain hakemaan lapsiaan koulusta. Täällä statusasiat tuntuvat olevan huomattavasti tärkeämpiä kuin Suomessa. Yksikin äiti tulee aina hakemaan lastaan koulusta 15 sentin piikkikoroilla”, Petra kertoo.

Petran mukaan monet näistä kaikkein laittautuneimmista kotiäideistä ovat myös ’vastuuvanhempia’ lastensa luokilla. Hän kertoo huomanneensa, että täydellisyyden tavoittelu on ylipäätään yleisempää kuin Suomessa. Syntymäpäiväjuhlia ei juuri koskaan vietetä kotona, vaan juhlien pitäminen on ulkoistettu. Niitä vietetään toinen toistaan hienommissa paikoissa, kuten keilaradalla tai rullaluisteluhallissa.

Vieraiksi kutsutaan luokkatovereita. Lasten vanhemmat ovat Petran mukaan yleensä mukana ”täydessä tällingissä muita vertailemassa.”

”Tuntuu, että usein vieraita kutsutaan paljon ja siksi, että päästään näyttämään toisille miten hienoa heidän juhlissaan on.”

Puistoissa on ihan omat juoruporukkansa, joita Petra kertoo kuuntelevansa mielenkiinnolla sivukorvalla.

“Juorut liittyvät yleensä luokan vanhempainyhdistyksen juttuihin.”

Pinkki valtakunta

Talon olohuoneesta matka jatkuu tyttöjen valtakuntaan, sillä Clara ja Charlie haluavat esitellä huoneensa. Petra on tehnyt pitkätukkaisten tyttöjen hiuksiin ihanat lettikampaukset, ja tytöt juoksevat letit ja ponnarit hulmuten portaita pitkin yläkertaan näyttämään lempivärinsä, eli pinkin eri sävyin sisustettua huonettaan.

Puheliaat tytöt eivät ujostele lainkaan, vaan esittelevät kilpaa laajaa leluvalikoimaansa. Huoneesta löytyy myös aikuisen kokoista naista ainakin puoli metriä korkeampi nallekarhu. Niin iso, että sitä voi lähinnä vain paijailla leikkimisen sijaan. Lisää leluja löytyy kellarista, joka on remontoitu tytöille jättimäiseksi leikkitilaksi.

au_pair_2
Energinen Kipling-koira on tyttöjen silmäterä.

Matt nojailee tyttöjen vaatekaapin oveen ja pudistelee huvittuneena päätään. Hän kertoo, kuinka tyttöjen isovanhemmat ostavat niin paljon leluja ja tavaroita, että perhe pelkää välillä hukkuvansa tavaroiden määrään.

Lizin vanhemmat asuvat kaukana North Carolinassa, mutta Mattin vanhemmat asuvat New Yorkin Queensissa. Ennen Petran tuloa he hoitivat tyttöjä päivittäin, mutta Petran tultua tarvetta avulle ei entiseen tapaan ole enää ollut.

Vanhemmille on tärkeää, että Petra viettää tyttöjen kanssa aikaa ulkona ja tekee heidän kanssaan luovia asioita, kuten askartelee.

”Näin itselleni ei tule huonoa omatuntoa, jos katselemme tyttöjen kanssa televisiota tai elokuvia”, Liz myöntää.

Petran kanssa tytöt noudattavat tarkkaa päivärutiinia, mutta Matt ja Liz eivät ole kovin tarkkoja siitä, että tytöillä olisi säännölliset päivärutiinit tai tarkka päiväjärjestys.

”Ehkä tämän kanssa sitten”, Matt sanoo ja osoittaa Lizin vatsaa, sillä Liz on raskaana.

Uraäidin paineet

Lizille sopeutuminen vilkkaasta Brooklynista hiljaiselle esikaupunkialueelle ei ole ollut helppoa. Hän kertoo, että uudesta asuinpaikasta on ollut todella vaikea löytää läheisiä aikuisystäviä, sillä hän on lähes ainut työssäkäyvä äiti alueella. Kotiäitien kanssa hän ei aina löydä yhteistä puhuttavaa. Monet ovat syntyneet ja asuneet koko ikänsä Bellmoressa ja heillä on koko perhe täällä, kun taas Lizin suku on Englannissa ja vanhemmat asuvat etelämpänä Yhdysvalloissa.

au_pair_3
Matt, Liz sekä tytöt saavat uuden perheenjäsenen, kun Liz synnyttää kolmannen tytön.

”Monilla paikallisilla ei aina löydy ymmärrystä sille, jos joku tekee asioita eri tavoin”, Matt muotoilee.

Liz kertoo myös potevansa huonoa omaatuntoa siitä, että kun alueen muut äidit keskittyvät lastenhoitoon ja koulutapahtumiin, hän itse käy töissä.

”Kyllä sen paineen tuntee, että pitäisi osallistua. Kun muut lapset tulevat koulun tapahtumiin kotona leivottujen piparien kanssa, minä lähetän tytöt kouluun Starbucks-kahvilasta ostettuja pikkuleipiä mukanaan ja yritän olla tuntematta syyllisyyttä.”

au_pair_4
Toisinaan Petra pohtii tuntevansa tytöt jo paremmin kuin mitä heidän vanhempansa tuntevat.

Liz kiittelee, että Petran läsnäolo on helpottanut huonoa omatuntoa.

”Vaikka en itse voi olla koulussa kaikissa vanhempaintapahtumissa, kuten muut äidit, tytöillä on Petra mukanaan eikä heidän tarvitse olla yksin.”

Petraa ymmärtää hyvin Liziä, sillä hänelläkin on huvittavia kokemuksia alueen muista asukkaista. Hän hämmästelee, kuinka äidit saattavat riidellä ihan ihmeellisistä asioista, kuten kuka ostaa kurpitsat halloween-juhliin ja kuinka paljon kurpitsat saavat maksaa.

Petraa hämmästyttää sekin, että he ovat usein ainoita leikkipuistossa sään takia.

”Paikallisten mielestä on liian kylmä”, Petra naurahtaa, kun aurinko paistaa ja lämpötila on selvästi lähempänä plus kymmentä kuin nollaa.

Vastuu pelotti

Matka jatkuu talon avaralle pihamaalle, missä perheen yksivuotias Kipling-koira leikkii kirjavanvärisissä lehtikasoissa häntä heiluen. Leikkimökissä on ilmeisesti leikitty puutarhurileikkejä, sillä leikkimökin pöydälle on asetettu useampia kukkaruukkuja. Charlie esittelee keinumistaitojaan puun oksaan kiinnitetyssä riippukeinussa.

”Sopivaa taloa ei ollut helppo löytää. Halusimme olla lähellä vettä, mutta halusimme myös ison pihan ja puita”, Liz kertoo aivan kivenheiton päässä rannasta sijaitsevasta talostaan.

Ennen kuin Petra aloitti au pairina, vastuu kahdesta pienestä hoitotytöstä pelotti häntä. Näin siitä huolimatta, että Petralla on työkokemusta kolme vuotta lasten päivähoidossa.

au_pair_6
Koko perhe käy välillä syömässä läheisessä dinerissa. ”Rakastuin New Yorkiin, sen ihmisiin ja isäntäperheeseeni”, Petra tunnustaa.

“Pelotti, että mitä jos jotain tapahtuu silloin kun olen vastuussa, ja perhe haastaa minut oikeuteen. Jenkeistä kun kuulee kaikenlaista”, hän kertoo.

Petran mukaan tällaisia tuntemuksia ei tullut enää hänen majoituttuaan perheeseen, sillä vanhemmat luottavat häneen sataprosenttisesti eikä vastuu tunnu painostavalta. Hän kertoo viettävänsä tyttöjen kanssa niin paljon aikaa, että tietää tasan tarkkaan, mistä tytöt pitävät ja mistä eivät. Petra muun muassa tietää, että Charlien lempiasu on valkoinen villapaita ja farkkuhame, kun taas Clara tykkää pitää päiväpaitoja yöpaitana.

”Joskus tuntuu, että tunnen lapset vanhempiakin paremmin. Clara ei pidä raapimisen äänestä ja Charlie vihaa pähkinävoin hajua”, Petra luettelee.

Petra myöntää, että välillä pitkinä työpäivinä on tullut mieleen, että tällaista olisi varmaan olla yksinhuoltaja. Hän on ollut usein päivän päätteeksi aivan poikki.

Tästäkin huolimatta Petra päätti pidentää maassaoloaan kuudella kuukaudella. Hän rakastui New Yorkiin ja sen ihmisiin sekä isäntäperheeseensä. Mutta takaisin Suomeen on mentävä. Petra on saanut opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta matkailulinjalta. Syksyllä hänen tarkoituksensa on palata koulun penkille. Petra kertoo kaivanneensa kotiin vain kerran. Se oli silloin, kun Facebookin seinä oli täynnä kuvia juhannuksesta.

”Jännittää mennä takaisin Suomeen. Nyt kun ajattelenkin Suomea, kaipaan takaisin New Yorkiin”, Petra huokaa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/16. 

Lue lisää:

Houkuttaako sinua tai lastasi lähtö au pairiksi?

Kotiäiti Liisa Helve-Sibaja: “Pitäisikö imuroinnista innostua?”

Bloggaaja Liisa Jokinen: ”Kotini on nyt Kaliforniassa”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Suomalainen au pair elää lapsiperheen unelmaa Yhdysvalloissa

Sinun täytyy kommentoidaksesi.