Ihmiset

Suomalainen Kaarina rakastui meksikolaiseen Mercedekseen 20 kirjeenvaihtovuoden jälkeen – nyt rakkaustarinasta on jäljellä enää kaksi linnunpönttöä

Meksikolainen Mercedes Alba ja kirjailija Kaarina Valoaalto ehtivät olla kirjeenvaihdossa parikymmentä vuotta ennen kuin tapasivat. Siitä alkoi kaunis rakkaustarina, jolla on surullinen loppu. 

Keväällä Mercedes Alba, 51, ripusti pihan koivuihin kaksi linnunpönttöä. Toisen linnunpöntön nimi on Kaarina, toisen Valoaalto. Kesällä pöntöissä pesivät kottaraiset.

Kun Mercedes Alba saapui pihalle ensimmäistä kertaa kuusitoista vuotta sitten, oli myös kesä. Koivut olivat vielä taimia ja hän umpirakastunut.

”Se oli elämäni onnellisin hetki. Tuntui kuin olisin astunut satukirjaan. Satua minun ja Kaarinan tarina olikin. Tosin loppu ei ollut onnellinen”, Mercedes sanoo.

Mercedes jäi leskeksi viime vuoden maaliskuussa, jolloin Kaarina Valoaalto kuoli. Hän jätti talon Mercedekselle perinnöksi ja antoi kuolinvuoteellaan tarkat ohjeet siitä, miten taloa ja pihaa pitää hoitaa.

”Kaarina kulkee täällä vielä tiiviisti vierelläni.”

Helsingissä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Kaarina Valoaalto ihastui Toivakassa, Keski-Suomessa sijaitsevaan syrjäiseen tonttiin ja taloon yli 30 vuotta sitten.

Talon alapuolella virtaa Pitkäjoki. Joessa Kaarinan talon kohdalla kohisee pieni koski, siellä Kaarina kävi uimassa kesät ja talvet. Kaarina antoi talolleen nimen Mummolassa.

”Ei siis Mummola vaan Mummolassa. Kaarina halusi, että täällä kaikilla on hyvä olla samalla tavalla kuin isoäidin turvallisessa sylissä.”

Lue myös Anna.fi: Näyttelijä Kari Hietalahti: ”Pitkään suhteeseen ei ole salaisuutta”

Kirje joka kolmas viikko

Kaarinan ja Mercedeksen yhteinen tarina alkaa vuodesta 1987. Mercedes Alba oli 17-vuotias ja asui Meksikossa, Guadalajaran miljoonakaupungissa. Hän harrasti kirjoittamista ja sai stipendin kirjoittajakurssille. Kurssin opettaja kehotti oppilaita tutustumaan kiinnostavaan eurooppalaiseen naiskirjailijaan.

Suurin osa kurssilaisista alkoi tutkia Simone de Beauvoiria ja AnaÏs Niniä. Mercedes halusi tutustua elävään eurooppalaiseen kirjailijaan. Hän otti yhteyttä feministiseen kirjailijayhdistykseen ja toivoi, että kirjailija osaisi espanjaa ja olisi lesbo, kuten hän itsekin.

Parin viikon kuluttua hän sai Kaarina Valoaallon yhteystiedot. Tuolloin tämä oli jo vakiinnuttanut itsensä runoilijana ja kirjailijana. Hänen esikoisrunokokoelmansa Ei muuta kuin hiukset päässä ilmestyi vuonna 1980.

Valokuva Kaarina Valoaallosta kaapin päällä. Kuvan alla hänen tuhkarasiansa.
Puolet Kaarina Valoaallon tuhkasta on rasiassa olohuoneen kaapin päällä, Kaarinan kuvan alla. Puolet tuhkasta on ripoteltu puutarhaan. ”On kiva ajatella, että näin Kaarina on yhtä aikaa kahdessa paikassa”, Mercedes Alba sanoo.

Mercedes tiesi Suomesta jonkin verran, koska hänen kotonaan luettiin paljon. Talomaalarina työskennellyt isä oli lukutoukka, joka toi kotiin romaanien lisäksi myös tietokirjoja.

Kaarina puolestaan osasi hyvin espanjaa, koska hän oli työskennellyt eri puolilla Etelä-Amerikkaa Emmaus-liikkeessä. Hän tunsi meksikolaisia ja tiesi Meksikon olot.

Kaarinalla ja Mercedeksellä oli ikäeroa 22 vuotta

”Kaarina piti minua aluksi tytönhupakkona ja minusta tuntui, että hänen kirjeensä olivat minulle tärkeimpiä kuin minun hänelle.”

Kirjeenvaihto oli säännöllistä. Kaarinalta tuli kirje kolmen viikon välein ja Mercedes vastasi jo samana päivänä.

Hankeen jäätynyt kissa

He vaihtoivat ajatuksia kirjoittamisesta, kirjallisuudesta ja runoudesta, mutta myös arkipäiväisistä asioita.

Kaarina kirjoitti kanatarhastaan. Hänellä oli monta pulleaa kanaa, joiden munat olivat seudun maukkaimmat. Hän kirjoitti myös hyytävistä talvista, kun kylmyys hiipi hirsitaloon sisälle. Kerran yksi Kaarinan kissoista jäi yöksi pakkaseen. Kaarina löysi sen aamulla hangesta puoliksi jäätyneenä ja oli varma, ettei se selviä. Kissa virkosi ja eli lopulta vanhaksi.

Kun kirjeenvaihtoa oli kestänyt vuoden, Mercedes muutti Kaliforniaan sisarensa perheen luokse ja opetteli englannin. Kirjeenvaihto jatkui silti edelleen espanjaksi.

Mercedes kertoi kirjeissään elämästään Yhdysvalloissa. Hän työskenteli ensin tarjoilijana, sitten hän sai työpaikan tehtaassa, jossa pakattiin salaatteja muovirasioihin.

Työn ohessa Mercedes opiskeli kuvataiteita ja kirjallisuutta. Hänen runojaan on julkaistu antologioissa ja kirjallisuuslehdissä Etelä-Amerikassa ja Yhdysvalloissa.

”Kirjeissämme ei aluksi ollut mitään romanttista, mutta jossakin vaiheessa niihin tuli kivaa, viatonta flirttiä. Kaarina osasi flirttailla hauskasti ja ilakoiden.”

Kummatkin olivat tahoillaan varattuja ja välillä he uskoutuivat toisilleen sotkuisista ihmissuhteistaan.

He kirjoittivat rakkaudesta, mutta vain yleisellä tasolla. Kaarina mielestä rakkaus oli kuin leipä. Ensin sekoitetaan taikina, sitten odotetaan kihelmöiden taikinan kohoamista. Leipä pitäisi syödä lämpöisenä, koska silloin se on parasta.

Sveitsin kautta Suomeen

Mercedes asui New Yorkissa, kun lentokoneet törmäsivät kaksostorneihin syyskuussa 2001. Hän oli menossa töihin, taivas oli sininen. Äkkiä taivas olikin musta. Räjähdyksiä, huutoja, sireenien ulvontaa. Kaaos.

Mercedekselle tuli heti mieleen yksi hänen lempilauluistaan, Pink Floydin Goodbye Blue Sky. Hyvästi sininen taivas, hän toisti itselleen, kun juoksi sokissa kotiinsa.

Mercedes Alba istuu talon portailla, koira makaa jaloissa.
Mercedes Alba on alkanut kunnostaa yli 100-vuotiasta taloa, jonka hän peri puolisoltaan Kaarina Valoaallolta. Hän sai Kaarinalta tarkat ohjeet siitä, mitä talolle pitää tehdä. ”Päivittäin kuulen Kaarinan äänen, kun hän muistuttaa minua ohjeista.”

Pari viikkoa terrori-iskun jälkeen Mercedes matkusti metrolla. Se pysähtyi ja pimeni. Taasko jotakin hirveää. Onko metrossa pommi?

Mercedes alkoi itkeä pelosta eikä itkusta ollut tulla loppua. Terrori-isku murensi Mercedeksen turvallisuudentunteen ja hän alkoi kaivata takaisin Meksikoon, lapsuutensa maisemiin.

Hän muutti Meksikoon ja huomasi, että maa oli muuttunut, kuten hän itsekin. Hän ei enää viihtynyt siellä, mutta saadakseen töitä hän meni vanhustenhoitokurssille. Se olikin nappivalinta.

Hänelle tarjottiin kurssin jälkeen töitä Sveitsistä, 99-vuotiaan naisen hoitajana. Tarjoukseen sisältyi mahdollisuus opiskella ranskan kieltä.

Tässä vaiheessa elettiin vuotta 2006. Kaarinan ja Mercedeksen kirjeenvaihtoon oli tullut lyhyt tauko, joten Mercedes kirjoitti Kaarinalle, että oli tulossa Eurooppaan. Tapaisimmeko heinäkuussa?

Kaikki oli niin hirveän helppoa. Rakastuin heti ja kovasti.

Kaarina vastasi salamanopeasti, että joo. Hän oli pari päivää aikaisemmin löytänyt papereidensa seasta Mercedeksen valokuvan ja miettinyt, että minne Mercedes, se suloinen tyttö, oli kadonnut. Kaarina lupasi tulla vastaan lentoasemalle.

Mercedestä jännitti kovasti. Millainen on tuo ihminen, jonka hän oli tuntenut niin kauan, mutta ei koskaan tavannut? Sveitsistä Mercedes oli tosin soittanut Kaarinalle muutaman kerran ja he olivat kuulleet ensimmäistä kertaa toistensa äänet.

Mercedes tunnisti jo kaukaa Kaarinan. Hänellä oli vihreä paita, mustat housut ja kengät. Pitkä, vaalea tukka oli valtoimenaan. Kaarina oli kaunis. Mercedes juoksi Kaarinan luokse. He halasivat pitkään.

”Hän tuntui heti perheeltäni. Kaikki oli niin hirveän helppoa. Rakastuin heti ja kovasti.”

Mercedes yllättyi Kaarinan spontaanisuudesta ja eloisuudesta. Kaarina ei pidätellyt sanomisiaan.

”Olen viettänyt paljon aikaa kirjoittajien kanssa, jotka punnitsivat puhuessaankin tarkkaan jokaisen sanansa. Kaarina sanoi, mitä sylki suuhun toi. Hän oli hurja hulluttelija.”

Ensimmäisen yhteisen yön jälkeen, Mercedes heräsi, kun Kaarina katsoi häntä. Kaarina oli asetellut Mercedeksen rintaliivit päähänsä.

”Nauroin katketakseni.”

Lue myös: Kotilieden rakkaustarinat

Murheellinen viesti

Mercedes tuli Suomeen toisen kerran lomalle marraskuussa. Oli pimeää, mutta talossa oli lämmintä, kotoista. He lukivat toisilleen runojaan, tekivät ruokaa ja nauroivat paljon.

Loman viidentenä päivänä Mercedes sai puhelun Kaliforniasta.

Mercedes seisoo kosken rannalla.
Tontilla on sijainnut aikaisemmin mylly, johon energiaa otettiin koskesta. Kaarina kävi koskessa uimassa kesät ja talvet. Nyt kosken rannalla on sauna, josta Mercedeskin on alkanut pitää.

Sisarenpoika oli ampunut itsensä. Tieto itsemurhasta musersi, sillä poika oli ollut Mercedekselle kuin oma. He olivat suunnitelleet, että poika tulisi Suomeen ja he kävisivät yhdessä Venäjällä.

”Putosin kuiluun, jota en tiennyt olevankaan. En pystynyt syömään, en nukkumaan. Itkin vain. Se oli siihenastisen elämäni suurin järkytys. ”

Kaarina hoiti Mercedestä. Hän syötti, vei suihkuun ja kävelylle. Kuunteli Mercedeksen ahdistusta olipa yö tai päivä.

Kun kevät koitti, Mercedeksen murhe alkoi helpottaa. He olivat näiden kuukausien aikana myös tajunneet, että ovat tärkeitä toisilleen.

He rekisteröivät suhteensa maaliskuun 8., kansainvälisenä naistenpäivänä 2007. Liiton kunniaksi he menivät Jyväskylään syömään. Kaarinalla oli pahvikruunu ja leopardikuvioinen mekko, Mercedeksellä oli valkoinen paita ja kravatti.

Kolmen kielen koti

Mercedes alkoi opetella suomea, se oli hänelle helppoa. Kotona he puhuivat espanjaa, englantia ja suomea.

”Kaarina oli espanjaksi hauska, suomeksi vakava ja englanniksi ujo. Pystyimme valitsemaan kielen mielialan mukaan.”

Mercedes tottui nopeasti suomalaisiin tapoihin. Hän alkoi rakastaa saunaa, kahvia hän oli tottunut juomaan jo Meksikossa. Mercedes oppi pian myös sen, ettei suomalaisia pidä pussailla poskille, ei ainakaan kun tapaa heidät ensimmäisen kerran.

Mercedes löysi talosta Kaarinan taululuonnoksia ja kehotti tätä maalaamaan. Kaksi vuotta Kaarina maalaisi ja Mercedes oli hänen apulaisenaan. Talon seinät alkoivat täyttyä taideteoksista.

Kaarina sai 2012 vuoden stipendin Hämeenlinnaan Larin-Kyöstin kirjailijataloon. Mercedes lähti mukaan ja työskenteli Hämeenlinnassa pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa.

Kaupunkielämä ei sopinut herkälle Kaarinalle, liikenne häiritsi, oma rauha puuttui, keskittymiskyky katosi. Hän muutti kesken vuoden takaisin Toivakkaan, mutta Mercedes jäi töihin Hämeenlinnaan.

Linnunpönttö koivussa.
Keväällä Mercedes päätti hankkia pihapiiriin kaksi linnunpönttöä. Hän halusi antaa niille myös nimet. Toisesta tuli Kaarina, toisesta Valoaalto.

”Suhteemme oli kestänyt vuosikymmeniä, vaikka olimme eri mantereilla, mutta nyt se alkoi rakoilla.”

Kaarina alkoi epäillä Mercedestä uskottomuudesta. Mercedes loukkaantui tästä niin, että he erosivat. Ero oli kuitenkin lyhyt. Mercedeskin muutti pian Hämeenlinnasta takaisin Toivakkaan.

Viimeinen kuukausi

Kaarina sairastui rintasyöpään 2017. Viime vuoden helmikuussa Kaarinan kunto heikkeni ja hän joutui sairaalaan. Sieltä hän ei enää palannut.

Mercedes hoiti Kaarinaa tämän sairauden aikana.

”En kuitenkaan pystynyt häntä parantamaan, kuten hän paransi minut aikoinaan masennuksesta.”

Mercedes on kiitollinen siitä, että sai olla Kaarinan vierellä tämän viimeisenä kuukautena sairaalassa ja nukkua yöt tämän vieressä.

Kaarina muisteli sairaalassa elämäänsä. Se oli ollut suurin piirtein onnistunut elämä. Oli muutamia asioita, jotka harmittivat, mutta niillä ei kannattanut pilata hetkiä, kun vielä oli elossa.

Kaarina sanoi, että puolet hänestä oli lähtenyt yläilmoihin jo kolme vuotta aikaisemmin, kun hänelle läheinen kaksoissisar oli kuollut. Nyt hänkin oli valmis.

Kahtena viimeisenä päivänä Kaarina ei enää jaksanut puhua. Mercedes silitti Kaarinan otsaa. Kaarina kuoli maaliskuun 26. päivänä klo 23.40.

Kolme päivää myöhemmin suuri koivu kaatui Kaarinan talon pihalla.

”Se oli merkki siitä, että pihan puutkin surivat Kaarinaa. ”

Kaarinalle luonto oli tärkeää. Hän määräsi, että tontista pitää suojella 1,2 hehtaaria, vehreää lehtoa.

Luonto on auttanut myös Mercedestä toipumisessa.

”Aluksi tuntui, että päälläni on musta huppu. Oli vaikea jopa hengittää, mutta puiden siimeksessä henki kulkee.”

Muistopuiston henki

Mercedes ripotteli osan Kaarinan tuhkasta tämän istuttaman lehtikuusen alle. Toinen osa tuhkasta on rasiassa olohuoneen kaapin päällä Kaarinan kuvan alla.

Lehtikuusen ympärille Mercedes on istuttanut tulppaaneja, orvokkeja, orkideoita ja vuokkoja. Hän suunnittelee tuovansa puutarhaan kiviä, joiden pintaan kaiverretaan Kaarinan runoja. Siitä tulisi muistopuisto.

Mercedes hoitaa kukkia Kaarinan muistopuistossa, lehtikuusen alla.
Kaarinan muistopuisto sijaitsee lehtikuusen alla, jonka Kaarina on aikoinaan istuttanut. Mercedes suunnittelee tuovansa sinne kiviä, johon kaiverretaan Kaarinan runoja.

Hän on myös miettinyt voisiko talosta tehdä kirjailijaresidenssin.

”Täällä olisi ainakin rauhallista kirjoittaa. Talossa on hyvä henki.”

Hän itse haluaisi saada töitä lähistöltä esimerkiksi päiväkotiapulaisena tai kouluavustajana, sillä hän tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Sitä ennen hänen täytyy kuitenkin maalata talo.

Keväällä Mercedes kävi Yhdysvalloissa ja Meksikossa tapaamassa sukulaisiaan ja ystäviään. Oli hyvä nähdä tavata heitä pitkästä aikaa ja puhua surusta, kuolemasta, elämästä. Mukavaakin oli.

Parasta oli kuitenkin palata Suomeen, metsän keskelle, kotiin.

Lue myös: Rintasyöpä yleistyy hurjaa vauhtia: nämä asiat altistavat sille

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/2022.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Suomalainen Kaarina rakastui meksikolaiseen Mercedekseen 20 kirjeenvaihtovuoden jälkeen – nyt rakkaustarinasta on jäljellä enää kaksi linnunpönttöä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.