Reportaasi

Syyrialaisperhe asettui Lahteen: ”Tämä on nyt koti”

Valkoiset seinät, harmaa muovimatto, 93 neliötä. Syyrialaisperhe pääsi kymmenen päivää sitten muuttamaan vastaanottokeskuksesta omaan asuntoon. Vielä kun isäkin saataisiin kotiin.

Nuha Khori, 49, kulkee S-marketin hyllyjen välissä ja etsii. Hän hakee kukilta tuoksuvaa pesuainetta. Sellaisella hän pesi kodin Syyriassa. Uuden kotikaupungin Lahden marketin valikoimassa on mäntyä ja sitruunaa, mutta ei tuttua kukkaistuoksua.

Nuhan neljä lasta Mais, 19, Maram, 20, Johney, 23, sekä Maya Almakdisy, 25, kiertävät ostoksilla äitinsä kanssa. Hedelmätiskiltä ostoskoriin valikoituu keltaisia omenia. Lapset ovat kasvaneet omenafarmilla lähellä Homsin kaupunkia. Omenapuiden lisäksi kotona kasvoi ruusupensaita. Juuri tähän aikaan vuodesta maa kukki.

1970-luvun lähiön ostarilla viima käy huhtikuussa kylmänä. Almakdisyn nuoriso lähtee kaupasta kohti nykyistä kotiaan ja ohittaa ostarilla kaljoittelevan miesjoukon.

Elementtitalon alakerran nimitaulussa lukee Khori Almakdisy. Taulussa on muutama muukin vierasperäinen nimi, mutta pääosa asukkaista on ihan tavallisia Saarisia ja Pelkosia.

Vuokratalon porraskäytävään on teipattu käsinkirjoitettu lappu: Älä jätä roskiasi rappukäytävään!!!

Hiljainen kerrostalo

Khori-Almakdisyn perheen asunnossa on 93 neliötä ja kolme makuuhuonetta. Äidilla ja Johneylla on omat huoneet. Äidin sänkyä peittää syvän punainen päiväpeite, Johneyn värikäs pussilakana. Tytöt nukkuvat samassa huoneessa, kaksi sängyissä ja yksi patjalla lattialla.

Reportaasi_1

Perheen isä on yhä Syyriassa. Johney näyttää kännykästä kuvaa, jossa isä on mukana.

On valoisaa ja siistiä. Valkoiset seinät, lattialla harmaa muovimatto. Parvekkeelta näkyy parkkipaikalle.

”Asunto on kaunis. Tämä oli siistissä kunnossa, kun muutimme”, perheen äiti Nuha kiittelee.

Ensimmäiseksi juodaan tervetulokahvit. Nuha on kattanut keittiön pöytään itse leipomaansa syyrialaista leipää, oliiveja ja pähkinöitä. Suomalaiseen tyyliin tarjolla on myös juustoa, makkaraleikkeleitä ja kääretorttua. Sekä ässäkeksejä.

”Olen huomannut, että täällä tarjotaan usein ässäkeksejä.”

Muuttopäivä huhtikuun alussa oli Maisin syntymäpäivä. Apuna oli ihmisiä vastaanottokeskuksesta.

Illalla kaikki olivat väsyneitä, mutta silti ei nukuttanut. Nuha ja tytöt laittoivat kanaa ja perunoita uuniin kypsymään syyrialaiseen tapaan.

Katossa riippui vain yksi lamppu, talo oli hiljainen. Se tuntui kummalliselta. Vastaanottokeskuksessa oli totuttu ääniin.

”Olimme yhtä aikaa iloisia ja surullisia. Meillä oli oma asunto, jossa normaali elämä pääsisi alkamaan. Hetkeä aiemmin meidän oli pitänyt hyvästellä vastaanottokeskuksen ihmiset Vääksyssä. Henkilökunta siellä opetti meitä hiihtämään, pilkkimään ja tekemään pirtanauhoja”, Nuha Khori kertoo.

Reportaasi_3

Syyrilaisperhe löysi vuokra-asunnon lahtelaislähiöstä. Lähikaupat ja bussireitti keskustaan ovat tulleet jo tutuiksi.

Perhe sai päätöksen oleskeluluvasta noin kaksi kuukautta sen jälkeen, kun he olivat saapuneet Suomeen. Lupa tuli neljäksi vuodeksi.

Asunto löytyi kolmen viikon etsimisen jälkeen. Ilman vastaanottokeskuksen väkeä perhe ei olisi selvinnyt suomalaisesta asunnonhakusysteemistä.

Aluksi vuokran maksaa kaupungin sosiaalitoimi, myöhemmin Kela. Ruokaa ja vaatteita hankitaan toimeentulotuella. Muut perheenjäsenet pelaavat vielä käteisellä, mutta Johneylla on pankkikortti.

Johneylla on ollut paljon käytännön asioita hoidettavanaan, ja hän on hieman väsynyt. Tekisi jo mieli päästä urheiluharrastusten pariin, mutta vielä ei ole ehtinyt.

”Olen kuitenkin onnellinen, että olen Suomessa.”

Reportaasi_4

Khori-Almakdisyn perheelle on tärkeintä päästä jatkamaan opintoja ja tekemään töitä. Vasemmalla Johney, vieressä Mais, perheen äiti Nuha, Maya ja Mara.

Matkustamista varten kaikilla on jo onneksi bussikortit. Linja numero 5, jolla pääsee Lahden keskustaan, on tullut kovin tutuksi. Al Furatin etninen ruokakauppa Anttilan alakerrassa on havaittu hyväksi.

Ihana Suomi

Nuha Khori lapsineen pakeni Homsista joulukuussa 2015. He elivät keskellä tulitaistelua, ohjusiskuja, autopommeja ja kidnappauksia. Ystäviä ja tuttavia oli kidnapattu ja tapettu.

Kun Nuha lähti aamulla töihin virastotalolle ja nuoret Al-Baathin yliopistoon opiskelemaan, perheenjäsenet pelkäsivät toistensa puolesta. Palaisivatko kaikki illalla kotiin? Nuha rukoili Jumalaa joka kerta astuessaan ulos ovesta.

Homsiin jäi kaupunkiasunto ja lähellä olevaan Kaffaramin kylään lapsuudenkoti. Sen ympärillä oli kaunis puutarha ruusuineen. Pihassa kasvoi pähkinäpuu, johon sisarukset kiipesivät lapsina. Äiti aina varoitteli putoamasta.

Perhe matkasi Suomeen Libanonin ja Venäjän kautta. Ensin autolla, sitten lentäen, lopulta polkupyörillä. Omaisuus mahtui muutamaan kassiin: vaatteita, matkaikonit, Raamattu, rukousnauhat. Perhe on ortodoksikristitty.

Kovimmat hetkensä Nuha, Mais, Maram, Maya ja Johney kokivat Venäjän rajalla. He yöpyivät pakkasella autossa ja pelkäsivät, että joutuisivat palaamaan Syyriaan. Jouluaattona he pääsivät Tornioon.

”Tulimme Suomeen, koska olimme lukeneet, että täällä ihmisoikeudet ja tasa-arvo toteutuvat. Koulutus on korkeatasoista ja työmahdollisuudet hyvät.”

Reportaasi_10

Vastaanottokeskuksessa elämisen jälkeen on ihanaa olla omassa asunnossa, jossa voi laittaa itse ruokaa.

Suomi on osoittautunut vielä odotettuakin paremmaksi. Ihmiset ovat ystävällisiä. Nuhaa on autettu kaupassa, jos hän ei ole ylettynyt ottamaan tavaroita ylähyllyltä.

Turvapaikkapäätöstä odottaessaan äiti ja lapset asuivat pari kuukautta Vääksyssä Tallukan vastaanottokeskuksessa, entisessä hotellissa huoneessa numero 202. Sitä ennen he asuivat hetken Lappeenrannassa.

Perheenjäsenistä yksi puuttuu joukosta. Isä Issa on yhä Syyriassa.

Isän kuva seinälle

Äidin ja lasten muutosta lahtelaislähiöön on kulunut nyt kymmenen päivää. Koti on melko tyhjä, kaikkia kalusteita ei ole.

Sohvat, nojatuolit ja pöydät perhe on saanut lahjoituksena. Lahjaksi tuli myös televisio, joka ei tosin vielä toimi.

Vuoteet ja keittiötarvikkeita perhe on hankkinut itse.

Nuha Khorille kodista tekee kodin se, että siellä voi valmistaa itse ruokaa, vaikkapa lihasta ja riisistä tehtäviä cubba-pullia. Vielä kun jostain löytäisi sähkökäyttöisen lihamyllyn. Sellaista Nuha on tottunut käyttämään, muttei tiedä, löytyykö vastaavaa Lahdesta.

Olohuoneessa palaa öljykynttilä, ja ortodoksien pienet matkaikonit ovat löytäneet paikkansa kirjahyllystä. Yksi asia kuitenkin puuttuu. Johney haluaisi seinälle isän kuvan. Muuten koti ei tunnu kodilta. Mutta missä kuvan voisi tulostaa?Reportaasi_5

Isään pidetään yhteyttä joka päivä. Nytkin Johney yrittää soittaa isälle, mutta yhteys ei toimi. Huoli nousee heti. Perhe toivoo isän pääsevän heidän luokseen, mutta viisumin saaminen Syyriassa on vaikeaa. Viisumi tarvitaan, jotta isä pääsisi Turkin Suomen suurlähetystöön hakemaan perheenyhdistämistä.

Maya näyttää puhelimestaan kuvaa. Siinä isä seisoo perheen rinnalla päivänä, jolloin Maya valmistui arkkitehdiksi Al-Baathin yliopistosta.

Mais on opiskellut lääketiedettä, Maram farmasiaa, Johney on ravitsemusalan insinööri. Sota katkaisi kaikkien opinnot ja eväsi Mayan pääsyn työhön, joka hänellä oli jo tiedossa.

Perhe toivoo nyt tutustuvansa lahtelaisiin. Vielä heillä ei ole kovin monia, keiden kanssa puhua. Vanha rouva samasta talosta kyllä jutteli heille, suomeksi.

Reportaasi_8

Kodin laitto on vielä kesken. Syyriasta matkaan tulleet ikonit ovat löytäneet paikkansa kirjahyllystä, lahjoituksena on saatu sohvia ja pöytiä. Johneylla on huoneessaan sähköpiano.

Ensimmäiset tuttavansa he ovat saaneet käydessään kirkossa, ensin Vääksyssä ja nyt Lahdessa. Pääsiäisenä heidät kutsuttiin erääseen perheeseen syömään mämmiä.

Äitiä liikuttuu kertoessaan kyläilykutsusta.

”Välillä tunnen itseni yksinäiseksi, kun en pääse puhumaan ihmisten kanssa”, Nuha Khori sanoo.

Vuokrataloyhtiön järjestyssäännöt edellyttävät hiljaisuutta kello 22. Syyriassa tavattiin lähteä siihen aikaan perhekunnittain ulos syömään. Lahdessa Khori-Almakdisyt tyytyvät iltaisin juomaan yrttiteetä ja juttelemaan keskenään.

Seuraavaksi saunavuoro

Lahden-kodissa odotti iloinen yllätys: Nuhan ja lasten yläpuolella asuu toinen syyrialainen perhe. Heiltä on voinut kysyä neuvoa esimerkiksi siitä, miten taloyhtiön pesutupaa käytetään. Seinällä olevassa ohjelapussa lukee, että sitä ei ole lupa varata juhannuksena, itsenäisyyspäivänä eikä joulupäivinä, ei pitkäperjantaina eikä pääsiäispäivänä.

Alakerrasta löytyy taloyhtiön sauna.

”Olemme suunnitelleet, että varaamme oman vuoron. Emme ole aiemmin saunoneet”, Johney sanoo.

Kaikki perheestä osaavat suomeksi jo tarpeelliset kohteliaisuudet. He opiskelivat kielen alkeet vastaanottokeskuksessa ja odottavat kovasti opintojen jatkumista Harjulan opistossa. Lapset eivät voi jatkaa yliopisto-opintojaan, jos he eivät osaa suomea.

”Minun nimeni on Maya, puhun arabiaa, olen syyrialainen. Olen 25-vuotias,olen arkkitehti ja pidän omenoista”, Maya antaa kielinäytettään.

Reportaasi_9

Lahdessa on vajaat 120 000 asukasta, joista nelisen prosenttia puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea.

Hän haluaisi kontakteja suomalaisiin arkkitehteihin, jotta voisi tuoda esiin kokemustaan syyrialaisesta rakentamisesta. Johney puolestaan haaveilee oman yrityksen perustamisesta.

Viiden vuoden jälkeen he voivat hakea Suomen kansalaisuutta. Siihen mennessä suomen kielen opinnot pitää olla suoritettuna.

”Totta kai aiomme jäädä Suomeen.”

Mutta nyt juodaan vielä toiset kahvit, sillä niin Syyriassa vieraiden kanssa tehdään: juodaan aina sekä tulo- että lähtökahvit. Siellä kahvi on arabialaista, täällä Mocca Masterilla keitettyä suomalaista. Maistetaan ässäkeksejä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2016

Lue lisää:

Entinen pakolainen: ”Sotilailla oli käsky tappaa mieheni”

Minun tarinani: “On oltava sinnikäs, että pärjää”

Entinen pakolainen pyörittää nyt omaa firmaa

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Syyrialaisperhe asettui Lahteen: ”Tämä on nyt koti”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X