Talous

Tätä toisen asteen koulutuksen maksut aiheuttavat: apulaisrehtori Meri-Tuulilta oli jäädä lukio käymättä

Vähävaraisessa perheessä kasvanut Meri-Tuuli Syrionitis, 30, ei olisi päässyt lukioon ilman Eväitä elämälle -kampanjaa. Nyt hän työskentelee opettajana ja toivoo, että kaikilla nuorilla olisi mahdollisuus toisen asteen koulutukseen.

Vain yksi ruisleipä per päivä, korkeintaan kaksi lasia maitoa. Äidillä oli enää 20 markkaa rahaa, ja ruoan piti riittää vielä moneksi päiväksi.

Meri-Tuuli Syrionitis oppi lapsuudessaan laskemaan tarkasti, miten paljon ruokaa nelilapsisessa perheessä sai syödä.

”Tiesin jo alle kouluikäisenä, että olimme köyhiä. Rahat eivät välillä tahtoneet riittää edes ruokaan”, hän muistelee.

Meri-Tuulin äiti oli yksinhuoltaja, joka yritti selvitä arjesta neljän lapsensa kanssa Itä-Helsingissä. Äiti ei ollut käynyt kouluja ja oli pitkiä jaksoja työttömänä. Jos hän sai hetkeksi pätkätöitä kirjastoapulaisena tai kouluavustajana, perhe eli poikkeuksellisessa tilanteessa.

Meri-Tuulin ja hänen isoveljensä isä ei ollut perheen elämässä koskaan läsnä, ja 10 ja 11 vuotta nuorempien pikkusisarusten isäkin vain hetken aikaa. Äiti kantoi taloudellisen vastuun käytännössä yksin.

Aina isoveljen vaatteissa

Meri-Tuuli kulki yleensä kaksi vuotta vanhemman isoveljen jo valmiiksi käytettyinä hankituissa vaatteissa, koska uusiin ei ollut varaa.

Koulussa se kertoi muille lapsille karua kieltä perheen tilanteesta. Kukaan ei tiennyt siitä, miten tarkasti kotona lapset laskivat ruokamääriään, mutta vanhoissa poikien vaatteissa liikkuminen näkyi ulospäin.

”En pystynyt peittelemään köyhyyttämme. Alakoulussa vaatteistani huomauteltiin ja olin todella epävarma itsestäni. Olin paljon yksin, jäin ulkopuoliseksi.”

Jos rahatilanne joskus salli vaatteen ostamisen uutena, hetki oli juhlallinen. Joululahjaksi Meri-Tuuli toivoi aina jotain uutta, pinkkiä tai lilaa vaatetta.

”Muistan, kun kerran pääsin valitsemaan äidin kanssa joululahjaa, ja äiti osti minulle lilan paljettipuseron ja housut. Oli uskomattoman hienoa saada jotain ihan omaa ja tyttömäistä.”

Joskus äiti heltyi ja tilasi postimyynti­kuvastosta tyttärelleen pinkin college-paidan ja housut, koska ne saattoi maksaa osamaksulla.

”Käytin ne aivan loppuun. Ne olivat ylpeyden aiheita ja tuntuivat ylellisyydeltä.”

Harrastuksiinkaan ei ollut varaa, mutta Meri-Tuuli iloitsi siitä, että edes koulunkäynti oli ilmaista – kunnes todellisuus iski tajuntaan.

Lue myös: Köyhä opiskelija: ”Kopioin asiat kavereiden kirjoista”

”Äiti sanoi, että rahat eivät riitä lukiokirjoihin”

Yläkoulussa Meri-Tuuli sai lisää itsevarmuutta, koska opinnot sujuivat esimerkillisesti.

”Ajattelin, että pystyn omalla koulunkäynnilläni vaikuttamaan menestykseeni. Että on ihan sama, olenko köyhästä vai rikkaasta perheestä, koska minulla on samat mahdollisuudet käydä koulua. Kaikki ovet voivat olla minulle avoimia.”

Yläkoulun 9. luokalla Meri-Tuulin äiti otti puheeksi lukiokirjojen maksullisuuden. Kolme vuotta kestävien opintojen kirjat maksaisivat yhteensä noin 2 500 euroa. Summa oli perheelle utopistinen.

”Oli valtava kolaus, kun äiti sanoi, että rahat eivät riittäisi lukiokirjoihini. Olin haaveillut lukiosta pitkään, ja keskiarvoni oli yli 9.”

Vaihtoehdot olivat vähissä. 16-vuo­tiaan Meri-Tuulin olisi mentävä töihin, otettava opintolainaa tai jätettävä lukio käymättä. Alaikäiselle lapselle ei löytynyt töitä, vaikka Meri-Tuuli haki niitä vimmatusti. Opintolaina tuntui ahdistavalta ajatukselta, koska perheellä ei ollut tuloja, mistä maksaa sitä takaisin. Lukion jättäminen välistä tuntui sekin musertavalta ratkaisulta.

Lopulta yläkoulun opinto-ohjaaja­ vinkkasi Pelastakaa Lapset ry:n Eväitä elämään -kampanjasta, jolla tuetaan vähävaraisten nuorten koulunkäyntiä ja harrastustoimintaa. Meri-Tuuli täytti hakemuksen äitinsä kanssa.

Kun posti toi myöntävän vastauksen, onnen tunne oli uskomaton. Meri-Tuuli pääsisi sittenkin lukioon.

Lue myös: Onko köyhällä lapsella varaa lukioon? Näin tuloerot vaikuttavat mahdollisuuteen kouluttautua

Jopa 10 000 nuorta on saanut avun

Pelastakaa Lapset ry:n Eväitä elämään -kampanja on tukenut vähävaraisten tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten koulunkäyntiä ja harrastustoimintaa vuodesta 1996. Vuoteen 2017 mennessä 9 466 lasta oli saanut avustusta.

”Viime vuonna avunsaajia oli 1 559 nuorta. Heitä tuettiin hieman yli 400 000 eurolla”, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n kansalaistoiminnan ja vaikuttamistyön johtaja Riitta Kauppinen.

Ohjelman lähtökohtana on tukea vähävaraisia, koulunkäyntiin tai harrastustoimintaan motivoituneita nuoria. Apua myönnetään lukion käyntiin tai ammatillisiin toisen asteen opintoihin.

Ammatilliset opinnot ovat usein vielä arvokkaampia kuin lukio-opinnot, sillä kokkiveitset ja kampaamovälineet ovat kalliita. Jos lukio maksaa keskimäärin 2 500 euroa, ammatilliset opinnot voivat kustantaa jopa 5 000 euroa.

”Tosin nykypäivänä monet lukiot vaativat oppilailtaan omia tietokoneitakin”, Kauppinen huomauttaa.

Lahjoituksina saadut avustukset jaetaan eteenpäin ympäri Suomea sijoittuvien paikallisyhdistysten kautta. Rahaa ei koskaan siirry sellaisenaan apua tarvitseville perheille, vaan lapsille toimitetaan oppimateriaaleja- tai välineitä.

”Haluamme varmistaa, että tuki menee perille. Tällä tavoin pystymme valvomaan sitä, mihin varoja käytetään.”

Kauppinen pitää toisen asteen koulutuksen nykytilannetta ongelmallisena.

”Toisen asteen koulutuksen pitäisi olla kokonaan ilmaista. Vaikka opetus sitä onkin, oppimateriaalit eivät ole. Se ei ole kenellekään reilua.”

Vähävaraisuuteen liittyy usein sosiaa­lista syrjäytymistä, työttömyyttä, sairastelua ja joissain tapauksissa myös mielenterveysongelmia.

”Olisi tärkeää, että nämä nuoret voisivat muiden huoliensa keskellä keskittyä täysillä edes opiskeluun. On kohtuutonta, että oppimateriaalien maksullisuus kuormittaa lasta, joka haluaa käydä koulua tai harrastaa”, Kauppinen sanoo.

Lähetti toi kirjat

Kesällä 2004 ovikello soi. Meri-Tuuli kiiruhti avaamaan oven, jonka takana seisoi lähetti ison ja painavan laatikon kanssa. Meri-Tuuli avasi sen tärisevin käsin, ja ryhtyi selailemaan koskemattomia uusia lukiokirjoja. Ne olivat hänelle, aivan ikiomia.

”Olin itkenyt paljon sitä, että en pääse lukioon ja yhtäkkiä se oli tehty mahdolliseksi. Tunsin olevani äärimmäisen etuoikeutettu.”

Seuraavana syksynä hän aloitti lu­kion. Aina kun tarve uudelle kirjalle tuli, Meri-Tuuli kertoi sähköpostitse tarpeestaan yhteyshenkilölle, joka postitti uuden kirjan pian.

”Olin päättänyt hoitaa lukion kunnial­la, koska sain avustuksen. Se ajatus pysyi koko ajan mielessäni.”

Meri-Tuulin lukion päättötodistuksen arvosana oli yli 9, ja hän kirjoitti Koillis-Helsingin lukiosta eximian paperit. Hän oli perheensä ensimmäinen ylioppilas. Äiti kantoi rinnuksissaan ylpeänä kultaista lyyraa.

Meri-Tuuli piti puheen koulunsa lakkiaisseremoniassa.

”Se oli tunteellinen päivä. Kiitin monia ihmisiä ja ymmärsin konkreettisesti, miten onnekas olin.”

Takaisinmaksun aika

Meri-Tuuli oli jo lapsena haaveillut opettajan ammatista. Lukion jälkeen hän meni Teknilliseen korkeakouluun, mutta vaihtoi sieltä Helsingin yliopistoon matematiikan laitokselle opettaja­koulutukseen.

Opiskeluaikana sähköpostiin tuli viesti: Pelastakaa Lapset ry etsi opiskelijoita mentoroimaan yläkoulun päättäviä nuoria, joilla on vaikeuksia matematiikan opiskelussa.

”Innostuin, koska ajattelin, että nyt pystyn antamaan takaisin edes pienen osan saamastani avusta.”

Sattumalla mentorointia oli organisoimassa sama yhteyshenkilö, jolta Meri-Tuuli oli tilannut oppikirjojaan lukiossa.

Meri-Tuuli avusti kahta 10. luokkaa käyvää tyttöä yhden lukuvuoden ajan.

”Se oli ihanaa ja palkitsevaa työtä, jota olisin tehnyt vaikka ilmaiseksi.”

Meri-Tuuli valmistui matematiikan aineenopettajaksi tammikuussa 2014. Nykyään hän työskentelee matematiikan, kemian ja fysiikan opettajana ja apulaisrehtorina Leppävaaran koulussa.

”Moni meilläkin yläkoulunsa päättävä tarvitsisi varmasti taloudellista tukea lukio-opintoihin. Toivon, että he uskoisivat mahdollisuuksiinsa, vaikka niin monet lannistuvat ja luovuttavat.”

Meri-Tuulin mielestä oppimate­riaalien maksullisuus asettaa nuoret julmasti eriarvoiseen asemaan. Vaikka opetus on maksutonta, kaikkien resurssit eivät riitä toisen asteen koulutukseen.

”Kaikki eivät ole niin onnekkaita kuin minä. Työelämään pääseminen on vaikeaa ilman toisen asteen koulutusta. Nämä ovat päätöksiä, jotka vaikuttavat nuoren ihmisen loppuelämään.”

Lue myös: Tarinoita köyhien kokkauskurssilta: ”Sitä kokataan, mitä leipäjonosta saadaan”

Työttömyys pelotti

Miten vähävarainen lapsuus näkyy tänä päivänä Meri-Tuulen arjessa?

Äidin työttömyyttä seuranneena Meri-Tuuli on aina halunnut pelata varman päälle. Opiskelunsa hän rahoitti tekemällä joskus kolmeakin työtä.

”Kun pääsin kiinni työelämään, en uskaltanut päästää irti. Ajatus työttömyydestä pelotti.”

Äiti opetti jo lapsena Meri-Tuulin laskemaan kaupassa ruokaostoksista halvimman kilohinnan. Meri-Tuuli tunnustaa tekevänsä niin edelleen.

”Olen aina ollut tarkka menoistani, ja miesystäväni yrittää vähän toppuutella sitä. Pikkuhiljaa opettelen siihen, ettei ihan kaikesta tarvitse nipistää.”

Usein hän ostaa tuotteita tarjouksesta varastoon, jotta niitä ei tarvitsisi hankkia myöhemmin kalliimmalla.

”Olen päättänyt, etten ikinä ota riskiä, että minulle tulisi uudestaan sellainen elämäntilanne kuin lapsuudessani. En enää koskaan halua kokea sitä samaa uudelleen.”

Meri-Tuuli oppi jo varhain säästämään ja laittoi aina pikkuruiset viikkorahansa sivuun vaatteita varten.

”Opiskeluaikanakaan en halunnut tinkiä vaatteistani, vaikka muuten elämä oli taloudellisesti tiukempaa kuin nykyisin. Panostan yhä edelleen mielelläni kauniisiin vaatteisiin.”

Nyt hänen yllään on vaaleanpunainen paita. Sitä väriä, josta hän lapsena veljen vaatteita käyttäessään haaveili.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Tätä toisen asteen koulutuksen maksut aiheuttavat: apulaisrehtori Meri-Tuulilta oli jäädä lukio käymättä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.