Vanhoillislestadiolaisuuden jättänyt Maria: ”Kun ymmärsin lopulta olevani uskonnon uhri, häpeä hellitti”
Vierailut humputtelevan tädin luona olivat Maria Ronkaisen lapsuudessa ainut kurkistus vanhoillislestadiolaisen elämän ulkopuolelle. Pelko liukuhihnasynnyttäjän osasta istuu yhä niin tiukassa, että Maria on sterilisoinut itsensä ja karttaa rakastumista.
Zirkonikivet nappikorvakoruissa kellosepänliikkeen vitriinissä loistavat viekoittelevasti. Viisitoistavuotias Maria Ronkainen ihailee eri väreissä säihkyviä korurivejä ja valitsee lopulta kultaiset napit, vaikka ei saisi.
Maria istuu tuoliin eikä pelkää, kun korut ammutaan korvannipukoiden läpi. Maria tietää, mitä haluaa, mutta sisällä myllertää ristiriitaisia tunteita. Hän on tullut kultasepänliikkeeseen tätinsä kanssa. Salaa vanhemmiltaan.
Maria Ronkaisen, 33, lapsuudessa humputteleva täti oli ikkuna vanhoillislestadiolaisen kodin ulkopuoliseen maailmaan. Sellaiseen, missä voi kuunnella iskelmä- ja popmusiikkia, kutsua ystäviä kylään, nauraa vapautuneesti, hemmotella itseään.
Marian perhe asui Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärvellä maalaistalossa, metsien ja peltojen keskellä. Äiti oli käännynnäinen: hän oli valinnut vanhoillislestadiolaisuuden avioituessaan Marian isän kanssa. Isä oli sittemmin eronnut liikkeestä riidan päätteeksi.
Maria oli kuusilapsisen perheen esikoinen, yksinäinen ja ahdistunut. Leikit eivät käyneet yksiin veljien ja reilusti nuoremman sisaren kanssa. Kyläkoulun neljän hengen luokalla Maria oli ainoa tyttö.
Maria ei haaveillut mistään. Hän pystyi hengittämään vapaasti ainoastaan ulkona. Pihalla Maria juoksi kiinni perhosia ja laski ne sitten vapaaksi.
Painostava hiljaisuus
Kun Maria palaa kotiin tädiltään, hän hypistelee uusia korvakoruja. Miksi ne ovat syntiä?
Jännitys puristaa kurkussa. Vanhemmat katsahtavat tytärtä ja käyttäytyvät sen jälkeen kuin häntä ei olisi. Hiljaisuus on painostava. Maria menee huoneeseensa, istahtaa sängylle, katselee seinälle kiinnittämiään hevosjulisteita. Hän päättää pitää korvakorut, vaikka tietää olevansa niiden vuoksi muiden silmissä jotakin vähemmän.
”Lapsuudesta saakka korvakorut ovat symboloineet minulle vapautta”, Maria toteaa.
Kotona ei puhuttu tunteista. Vanhemmat kasvattivat lapsia herran nuhteeseen paheksumalla hiljaa. Maria viihtyi tädillä, sillä siellä tunnelma oli rento.
”Täti halusi järjestää juhlat joka asiasta, vaikka kissanristiäisistä. Alkoholia käytettiin, mutta kohtuudella.”
Tädin luona Maria maistoi ensimmäisen lasillisensa, kauniin pienen pikarillisen sherryä. Estetiikka oli tädille tärkeää. Vaikka hänellä oli kolme lasta, kattaukset olivat kauniita.
Kotona pikkusisarukset juoksivat ja kirkuivat. Maria kaipasi omaa rauhaa. Hän soitti pianoa, mutta heillä musiikki tarkoitti Siionin virsiä ja klassista. Lomilla ja viikonloppuisin matkattiin seuroihin kuulemaan saarnoja ja laulamaan hengellisiä lauluja.
”Meillä ei välitetty juhlista. Jos kutsu kävi, pohdittiin, onko pakko lähteä.”
Viikon kohokohta oli kirjastoauto. Maria luki seikkailukirjoja, Runotyttöjä ja Anna-kirjoja. Kirjojen avulla hän ymmärsi pikkuhiljaa, että maailmassa on monenlaisia tapoja olla ja elää.
Salaa ullakolle
Maria vetäytyy vintille. Hän avaa salaa radion, kuuntelee Aikakonetta ja Movetronia. Kasettidekkiin pääsevät myös isän vanhat iskelmät: Annikki Tähti ja Eero Aven.
Teini-ikäinen tyttö hytkyy varovasti ja sulkee silmänsä, vapautuu.
Marian voimalaulu on Kaija Koon Tuulikello:
Kutistuvan maailman näin
kun kasvoin, se kävi niin yllättäin
menin moneen näytelmään
mut ei niistä rooleista minulle istunut yksikään.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ihminen on arvokas, jos hän hoitaa velvollisuutensa ja elää uskonnon sääntöjen mukaista elämää. Maria ei halunnut näytellä naista, jonka rooli on synnyttää liukuhihnalla lapsia ja hoitaa kotia. Naiset kouluttautuivat lähinnä hoiva-aloille. Maria halusi poliisiksi.
Koulussa Mariaa nimiteltiin, hänet suljettiin pois joukosta, häntä potkittiin ja lyötiin. Maria ei halunnut miellyttää ketään.
Aivopesun loppu
Minulle on valehdeltu! Tämä ajatus porautuu yhä pistävämmin Marian mieleen, kun hän lukee Raamatun 15-vuotiaana. Maria istuu sängyllä pinkiksi sisustetussa huoneessaan ja kääntää sivuja kiivaaseen tahtiin. Kirjassa ei puhuta lainkaan vaimon roolista synnyttäjänä! Eikä Siionin lauluista!
Muutaman viikon kuluttua Maria on lukenut koko Raamatun. Hän on varma, että vanhoillislestadiolaisuutta ei mainita kertaakaan. Kuinka se siis voisi olla ainoa oikea uskonto? Miten oppi voisi olla erehtymätön?
”En voi sietää valehtelua. Se oli käännekohta, josta alkoi erkaantumiseni liikkeestä.”
Maria oli kulkenut perheensä kanssa seuroissa 15-vuotiaaksi asti. Nyt tilanne muuttui. Kun perhe lähti seuroihin, Maria jäi isän kanssa kotiin.
”Liike sai alkunsa hyvästä ideasta, kun Lars Levi Laestadius saarnasi alkoholismia vastaan 1840-luvulla. Se vain muuttui naisia alistavaksi autoritaariseksi opiksi.”
Maria oli harrastanut puutarhanhoitoa, se oli tapa rentoutua. Niinpä hän haki peruskoulun jälkeen Jämsään puutarha-alan opintoihin ja muutti pois kotoa.
Ensimmäisenä iltana opiskelijakämpässä Maria kuunteli diskomusiikkia ja lakkasi kyntensä kirkkaanpunaisiksi.
Rakastuminen ahdistaa
Aikuisena Maria on viihtynyt paljon yksin. Jos hän on ihmisten seurassa pitkään, hän väsyy. Marialla on ystäviä, joita hän tapaa, ja on hän muutamina vuosina seurustellutkin.
”Parisuhde on minulle plussaa. Tärkeysjärjestyksessä se ei ole korkealla.”
Maria väistelee suhteita tietoisesti.
”Jo nuorena ajattelin, että seurustelu on tie, joka johtaa suoraan ansaan.”
Maria ei usko romanttiseen rakkauteen. Rakkaus näyttäytyy hänelle hurahtamisena, joka saa pään sekaisin samaan tapaan kuin uskonto. Maria haluaisi jättää rakastumisen vaiheet väliin ja hypätä suoraan kumppanuuteen. Rakkauden ideaali on hänelle suhde, joka perustuu turvallisuuteen ja luottamukseen.
Maria ei ole vienyt yhtään miesystävää lapsuudenkotiinsa. Syynä ei ole enää nykyään häpeä vaan irtiotto.
”En halua kenenkään luulevan, että minä jotenkin edustan taustaani.”
Vain täti tuki eroa
Maria häpesi taustaansa pitkään. Samalla hän tunsi syyllisyyttä liikkeen jättämisestä ja katkeruutta siitä, että ei ollut saanut elää normaalia lapsuutta. Niinpä hän pyrki kaikin tavoin unohtamaan menneen.
Mutta kun isoisä kuoli viisi vuotta sitten, juuret nousivat mieleen häiritsevinä. Maria ryhtyi kirjoittamaan elämäkertaansa ja mietti taustaansa. Mitä hän oli kokenut? Miten asiat olivat häneen vaikuttaneet? Kun hän lopulta ymmärsi olevansa uskonnon uhri, häpeä hellitti.
Liikkeestä erkaantuminen ja ikävistä tunteista vapautuminen on ollut hidas tie. Marian täti on ainoa ihminen, joka on tukenut häntä eroprosessissa.
Myös välit äitiin ovat säilyneet hyvinä. Maria kokee, että uskonnosta huolimatta äiti ymmärtää Mariaa.
Monet eivät ymmärrä. Maria puhuu uhriuttamisesta. Se tarkoittaa poissulkemista.
”Mitään ei koskaan kysytä. Yhteyttä ei pidetä. On kuin minua ei olisi olemassa.”
Suhde liikkeessä säilyneisiin sisaruksiin on vaikea. Mariasta on tullut lukuisten lasten täti. Hän olisi toivonut läheisilleen vapautta miettiä valintojaan itse.
”Isäni, siskoni ja veljieni kanssa tulen toimeen ajoittain. Isä ei ole liikkeessä, mutta arvomaailmamme ovat erilaiset. Hän on hyvin konservatiivinen ja jääräpäinen.”
Ei ikinä lapsia
Jo kymmenvuotiaana Maria tiesi, että ei halua koskaan lapsia. Mieli ei ole muuttunut aikuisena, eivätkä ystävien lapset saaneet aikaan vauvakuumetta.
Maria ihailee suloisia kissoja ja koiria, mutta vauvoja hän ei pidä söpöinä. Ajatus raskaudesta on vastenmielinen. Siksi hän halusi sterilisaation heti, kun laki salli sen perheettömälle: 30-vuotiaana.
”Haluan päättää itse ruumiistani.”
Maria on huolissaan globaalista väestönkasvusta ja luonnon saastumisesta. Sitäkään ei kotipuolessa ymmärretä.
”Kun äänestin presidentinvaaleissa ensin Halosta ja sitten Haavistoa ja valitsin puolueekseni vihreät, sain kuulla olevani pahempi kuin kommunistit.”
Oma kirkko löytyi
Marian ystävistä yksi on muslimi, toinen mormoni ja kolmas entinen Jehovan todistaja. Ystäviin kuuluu myös helluntalaisia ja vapaakirkkolaisia. Maria on lukenut Raamatun monta kertaa ja lisäksi itseään sivistääkseen Koraanin ja jopa Mormonin kirjan.
Läheisimmäksi uskonnoksi on muodostunut ortodoksisuus.
”Kaipasin hengellistä kotia, ja ortodoksisuus tuntui oikealta vaihtoehdolta. Opilla on vakaa tausta. Se pohjautuu kristilliseen alkukirkkoon.”
Maria liittyi ortodoksisen seurakunnan jäseneksi viime vuonna. Tunnelma kirkon tilaisuudessa oli tyyni ja rauhallinen.
Kun pappi voiteli mirhalla ristinmerkkejä Marian otsaan ja eri puolille kehoa, Maria koki kelpaavansa sellaisena kuin on. •
Juttu on julkaistu Kotiliesi 8/2017 -lehdessä.
Lähteenä myös: Maija-Leena Rova (toim.): Uskonsota keittiössä – vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneiden kokemuksia. Maria Ronkainen on yksi teoksen kirjoittajista.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Vanhoillislestadiolaisuuden jättänyt Maria: ”Kun ymmärsin lopulta olevani uskonnon uhri, häpeä hellitti”
Jutussa pieni asiavirhe. Oikea sana on siionin laulut, ei siionin virret.
Loistavaa, että tällaiset asiat tuodaan julki. Lapsia ei pitäisi määritellä syntymästään lähtien minkään uskonnon piiriin. Koulussa kaikilla voisi olla uskonnon sijaan oppiaineena elämänkatsomustieto, jossa kerrottaisiin myös eri uskonnoista.
Jo lapsen oikeuksiin tulisi määritellä, että lasta ei saa syntymähetkellään liittää mihinkään uskontoon vaan hänellä on mahdollista valita uskontokuntansa vähintään 15-vuotta täytettyään. Vain jos lapsi kuolee, hänet voisi haudata huoltajien toiveiden mukaisesti halutun uskonnon tapojen mukaisesti.